Näyttely-yksilöä minusta ei sitte tullut (eikä sitä nuo ihmiseni kuulemma odottaneetkaan), mutta mätsäreitä on tullut muutamia kierrettyä lähinnä omaksi ja emännän huviksi. Ja ovathan ne myös oivia tilaisuuksia totutella useampiin koiriin yhtä aikaa. Menestys on ollut vaihtelevaa, joskus kun en oikein ole tykännyt tuomareista (murinaa kuuluu silloin varmasti), mutta on minulla yksi ruusukekin. Joitain tuloksia emäntä on kirjannut ylös.

Ensimmäinen esiintymiseni oli 8.4.2000 Anjalankosken kaupungintalon parkkipaikalla pidetyssä mätsärissä. Kylmä ja tuulinen päivä sai minut aluksi jännittämään niin, että turkkini oli aivan hilseessä. Ensi panikointi kun oli ohi, niin sitten ei enää ollutkaan mitään hätää. Ensimmäisestä "näyttelystä" tuloksena oli sininen nauha ja sinisten loppukilpailun toinen sija. Ei hassummin aloittelijalta:)

Seuraava mätsäri olikin menestys (tähän astisen urani huippuhetki). Äitienpäivä match show Anjalan maatalousoppilaitoksella toi minulle sen ensimmäisen ruusukkeeni. Tuomari-setä tykkäsi minusta kovin, valitteli vain hiukan rauhattomuuttani (minä kun en piru vie paikalleni jähmety jos ympärillä vilisee toinen toistaan upeampia narttuja ja maastakin pelmahtelee nenääni mahtavia tuoksuja). Joka tapauksessa pääsin punaisten loppukilpailuun sijoittuen siinä neljänneksi. Mitäs siitä ruusukkeesta, mutta ne puruluut, nam!

Kuusankoskella 6.6.2000 osallistuin emännän serkun, Karoliinan kanssa lapsi ja koira-kisaan. Sieltä palkinnoksi tuli periaatteessa toinen ruusukkeeni (neljäs sija taas), mutta tein vaihtokaupan Karon kanssa ja pidin keksit itselläni:)Ruusukehan kuului tietenkin puoliksi myös hyvälle esittäjälleni Karoliinalle. Emäntä jo vähän pohtikin kummallista asiaa, että muka esiinnyn Karoliinan kanssa paremmin kuin sen..heh, pois se minusta:)