Täällä voitte sitte tutustua mun kamuihin, sanoin ja kuvin.

 (klikkaamalla muutamista nimistä olevia linkkejä, pääset tarkastelemaan heidän sukutaulujaan)

Chow Chowt Salli ja Elli.Ellin kanssa ollaan oikein hyviä kavereita silloin harvoin kun nähdään (chowi-neidit kun asustavat Anjalankoskella), mutta Sallin kanssa hiukan rähistään toisillemme. Ellin kanssa on oikein hauska riehua ja juosta (välillä näykkäillään toisiamme korvista,hih), mutta sillä vaan on ollut vähän jalkojen kanssa ongelmia niin noiden omistajien on tarvinnut rajoittaa menoamme.

Mummi, vaari ja Karoliina. Emännän mummille ja vaarille on aina mukava päästä hoitoon. Saa kyllä lenkkeillä just niin paljon kuin vaan jaksaa, ja herkkujakin ne sujauttavat aina silloin tällöin. Karoliina on Ellin nuorempi emäntä (mun emännän serkku), joka jaksaa kyllä munkin kanssa leikkiä aina kun nähdään. Karon kanssa ollaan käyty myös mätsäreissä lapsi-koira-luokassa ja hyvin ollaan pärjätty.

Labradorinnoutaja Kahvi. Toisin kuin kuvasta voi havaita, on Kahvi nimensä mukaisesti komea kahvinruskea nuoriherra. Kahvi on emännän luokkakaverin koira ja Savonlinnassa tutustuin tähän energiseen nuorukaiseen. Ai että olikin mukava riehua ja rellestää noin niikun poikaporukassa. Sivustakatsojat vaan luulivat että tappelimme, mutta ehei, leikkiä se vaan oli.

 Isännän serkkupoika Joonas on myös oikein hyvä kaverini. Joonas se jaksaa aina leikkiä ja juosta mun kanssa, mutta Joonastakin vaan näkee niin harmittavan harvoin. Mutta terveisiä vaan sinne Kittilään! Tossa kuvassa me otetaan rennosti, kuten näkyy.

Mun parhaita ihmiskamuja on tietenkin myös emännän isä, Jukka-vaari. Vaarin kun saan näköpiiriini niin voi sitä riemua! Kirsu-mummikin on kyllä tosi kiva, siltä kun voi vaikka keittiössä saada jotain hyvää syötävää:) Vaarilla ja mummillahan on se useasti jutuissa jo esiintynyt Basset Hound Hulikaani.

Tässä sitte kuulemma oikea kauhukaksikko. Emännän veljenpoika Joonas ja minä. Joonaksen kanssa riehutaan ja remutaan ja hihii...välillä pelottelen Joonasta ankaralla haukunnalla. Mutta tosiaan, tämän pikkumiehen kanssa saan juosta oikein kunnolla. Terkkuja Kouvolaan! Joonaksen isä Jussi on myös oikein hyvä kaverini (ja Anan omistaja). Jussi asusteli Kirkkovuorella naapurissamme ja Jussin kämppään pääsin aina välillä livahtamaan Anaa moikkaamaan...jostais syystä Jussi vaan ei tykännyt tavastani merkata sen nojatuoli:) (Missään muualla en kyllä sisälle merkkaile, mutta tuo tuoli oli kyllä niin houkutteleva, että ikinä en osannut vastustaa kiusausta).