Hau!

Minä olen 2-vuotias käppänäherra kutsumanimeltäni Jose (nimen kuulemma sain Myllykosken Pallon keskikenttäpelaaja Janne "Jose" Lindbergin mukaan). Kirkkonummen Kantvikissa näin ensimmäiset auringonpilkahdukset ja sen jälkeen olenkin sitten lyhyehkön elämäni aikana ehtinyt asua ympäri Suomea. Nykyisin asustelen täällä Turussa.

Olen syntynyt varsinaiseksi maailmankoirakansalaiseksi, sillä isukkini (Only You v.d. Spikke) asustelee Hollannissa ja äidin (Side-Line´s Nightmare) puoleltakin olen saanut ulkomaalaisia geenejä..muistaakseni ainakin Amerikasta.

Itsekin sitten olen matkustellut aika paljon, tosin ihan Suomen rajojen sisäpuolella olen pysytellyt, ja ensimmäinen kerta lentokoneessakin oli jo ½-vuotiaana kun lensin joulupukin maahan pohjoiseen. Lapissa asuu mukavia ihmissukulaisia ja siellä voikin viettää oikein koiranpäiviä kaikkien helliteltävinä.

Emännän kanssa asuttiin talvi -00-01 Savonlinnassa ja silloin tutustuin myös junamatkailun saloihin. Tuli useammankin kerran matkustettua väliä Savonlinna-Anjalankoski. Savonlinnaan jäi tyttikseni Donna (sanoivat neitiä muka sekarotuiseksi, yhdistelmä labbis-collie), jota vieläkin yksinäisinä kuutamoöinä ulvoen kaipaan.

 Anjalankoski oli se ensimmäinen paikka mihin isäntä ja emäntä minut hakivat asumaan. Siellä asustaa edelleen laumaihmissukulaisia ja muutama kiva koirakamu. Mm. emännän veljen rotweileri Ana, emännän serkkujen chow chow Elli (toisilla serkuilla on kyllä chowi Sallikin, mutta Salli-neidin kanssa meillä on vähän sukset ristissä) sekä mahtava oppi-isäni Basset Hound Hulikaani, (Bastante Huligan) mistäpä

muualta minä olisinkaan oppinut nuuskutuksen jalon taidon. Hulikaani-vaarin kuva löytyy galleriastani.

Suosikkipaikkani uudessa Turun kodissani on ranskalaisen parvekkeemme oviaukko. Siinä vietän monet monituiset tunnit kun odottelen isäntäväkeä kotiin (ja sen jälkeenkin..), pitäähän se olla selvillä mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu. Ja mikäs siinä makoillessa, varsinkin jos aurinko paistaa. Emäntä usein sanookin, että enhän minä ole edes koira, tavoiltani kuulemma olen niin kummallinen. Paras nukkumisasento on ehdottomasti selällään maaten (ja minulla ei silloin todellakaan ole kuuma vaikka asiantuntijat niin väittäisivät) ja mieluisin paikka nukkumiseen varmasti mahdollisimman lähellä emäntää. Kumma kyllä se tuppaa työntämään minut alas sängyltä kun sinne iltaisin yritän majoittua..Onneksi yöllä sentään nukkuvat niin sikeästi että pääsen salaa hiipimään viekkuun : )