Kaikki raharikkaat ovat äärettömän köyhiä neuvokkaan ihmisen rinnalla. Neuvokas ihminen pystyy ihan itsestään tuottamaan ilmaiseksi sen, johon rikkaiden pitää valitellen tuhlata kallista valuuttaansa. Mitä enemmän raharikkaat käyttävät rahaansa sitä köyhemmiksi He tulevat, jonka He itsekin tahattomastikin myöntävät sillä, että He kieltäytyvät ehdottomasti tekemästä muita rikkaiksi, koska rikas ei voi olla rikas, jos muut olisivat yhtä rikkaita.

Mutta toisin on neuvokkaan laita: Mitä enemmän neuvokas käyttää neuvon virtapiiriään sitä rikkaammaksi Hän tulee omassa erinomaisessa neuvokkuudessaan. Eikä neuvokas koskaan kiellä ketään olemasta neuvokas, sillä se on neuvokkaan etu, että muut olisivat yhtä neuvokkaita kuin neuvokas itsekin on.
Toisin on rikkaan laita; rikas nimenomaan toimii niin, että muista ei vain tulisi niin rikkaita kuin rikas kuvittelee kaikessa typeryydessään olevansa. Sillä se on totinen tosi, ettei kukaan ole niin tyhmä kuin rikas, koska rikas kieltäytyy olemasta neuvokas itsessään, jotta Hän voi leuhkia olevansa rikas. Sillä rikkaan on pakko käyttää rahaa siinä, missä neuvokas selviytyy käyttämällä omia aivojaan juuri niin kun Luojamme tahtoo niitä käytettävän.

Neuvokkuutta ei saavuteta lompakkoa kaivamalla, vinguttamalla visaa, vaan vain siten, että käytetään Luojan antamaa neuvokkuuden lahjaa. Eikä kukaan voi käyttää neuvokkuuttaan, jos Hän ei elä vaatimatonta elämää.
Neuvokas on jo sinänsä rikas, mutta Hänestä tulee upporikas neuvokkuudessa mitattuna, kun Hän elää neuvokasta elämää. Eikä kukaan voi elää neuvokasta elämää, jos Hänen taustalla, perusturvana on iso pankkitili, tai muuten vain suuri omaisuus. Neuvokkuus on omaisuuksista kaikkein verrattomin, koska kukaan ei voi ottaa sitä ihmiseltä pois, kun taasen rikkaat pelkäävät alati köyhyyttä.

Edes psykologit --puhumattakaan poliitikoista-- eivät ole ymmärtäneet, että neuvokkuus on aivojen virtapiiri, jota pitää harjoittaa, jotta ihminen olisi neuvokas, ja jotta Hän olisi neuvokkuudessaan kehittyvä. Eikäpä tuo nyt mikään ihme olekaan, että psykologit eivät halua käsittää neuvokkuuden kehittämisen vaativan ihmiseltä vaatimatonta elämää, koska itse psykologia kuuluu osana miesten luomiin yhteiskuntiin, eikä niin ollen psykologiaa voida käyttää sen ymmärtämiseen, mitä ihmisen elämä olisikaan parhaimmillaan.

Psykologit joutuvat pitämään kiinni valtiosta, koska muutoin He eivät voisi olla psykologeja, joiden perusfunktiona pidetään muiden hallitsemista, joka tapahtuu miehenä: Luodaan ensin ihmiselle ongelma, jolle sitten vedetään tyhjästä oppi, miten vain pääsee eroon psykologisista vaivoistaan...
Mutta psykologitkaan eivät milloinkaan sa tietää mitään neuvokkuudesta, jos He itse eivät elä neuvokasta elämää. Eikä psykologi elä neuvokasta elämää, jos Hän vaatii itselleen kunnon taulukkopalkkaa. Raha ja neuvokkuus ovat toinen toisensa poissulkevia juttuja, joka huomataan siitä, että raharikkaat joutuvat turvautumaan neuvokkaiden ihmisten apuun, kun taasen neuvokkaan ei tarvitse turvautua kenenkään apuun, koska Hän pärjää omillaan.

Asiasta lisää:
Tiedote 45: Pelko toiminnan motiivina

Sivun Alkuun--Top