Kuten tunnettua, niin ihminen on laadullisesti erilainen kuin muut eläimet. Muut eläimet toimivat paljolti pelkästään geneettisen ohjelman mukaan, mutta ihmisen vapaus on siinä, ettei Hänen ajattelunsa, aikeensa ja toimintansa ole määriteltävissä pelkästään genomia tutkimalla. Jos ihminen ei kuitenkaan toimi järjellisen ihmisen vapaudessa, silloin Hän joutuu pakosta käyttäytymään eläimen lailla.

Ihminen on erilainen kuin mikään muu eläin. Ihmisen erilaisuus on laatua. Luonto ei tehnyt ihmisestä vain muuatta ötökkää muiden ötököiden joukkoon, vaan ihmisessä luonto pääsi laadullisesti korkeammalle tasolle. Ihmisen laatu voi paljastua vain siinä ja silloin, kun ihminen käyttää järkeään, eikä alistu toimimaan pelkästään geneettisen ohjelman mukaan.

Ihmisen laadussa on kyse siitä, ettei Hänen enää tarvitse kilpailla eloonjäämisestä, jotta Hänestä lähtisi jokin Häntä korkeampi olento evoluution lain mukaan. Ihminen on korkein mahdollinen eläinlaji. Kaikki muut eläinlajit ovat olleet olemassa ja ovat olemassa vain ihmisen tuottamiseksi. Ja kun nyt ihminen on emergoitunut alkusolusta kaikkien eläinlinjojen kautta korkeimmaksi eläimeksi, silloin ihminen on noussut evoluution yläpuolelle, ja evoluutio on ihmisessä alistettu ihmisen tekniikaksi, jota eettinen tiede ohjaa kohden täysimääräisyyttään.

Ihmisyksilön laatu nähdään ihmisen elämästä. Jos ihminen kilpailee muiden ihmisten kanssa, silloin Hän ei toimi inhimillisesti, eli järjellisenä olentona, vaan se on kilpailuvietti, eli eloonjäämistaistelu, joka ohjaa ihmistä. Ihminen ei voi hallita omaa kilpailuviettiään, jos Hän kilpailee muiden kanssa, koska juuri kilpaileminen on kilpailuvietin orjuudessa elämistä.

Kun siis ihminen esimerkiksi vaatii itselleen enemmän kuin Hän on valmis antamaan muille, niin tuo ei suinkaan ole järjellisen ihmisen vaatimus, vaan tuollaisia vaatimuksia varten ei tarvita lainkaan hiventäkään järkeä. Ahneus toimii aina ja kaikkialla pelkästään geneettisenä ohjelmana, joka on evoluution tapa nostaa ahneiden keskuudesta paras ahneus korkeimmalle korokkeelle, jossa ahneella olisi mahdollisuus osoittaa jotakin muutakin kuin vain ahneutta.

Evoluutio asettaa aina jokaisen yksilön koetukselle, missä yksilö joko murtuu ryhmän painotuksen edessä pelkäksi massaksi, tai sitten yksilö osoittaa rohkeutta, jolla yksilö pystyy muuttumaan. Kaikki eläinlajit ovat syntyneet yksilöiden rohkeudesta. Uusi eläinlaji on ikään kuin palkinto siitä, mitä uuden eläinlajin (mutaation) synnyttänyt yksilö osoitti omassa elämässään.

Ihmislajikin syntyi niin, että muuan esi-ihminen osoitti ryhmäkurin vastaisesti odottamatonta rohkeutta elää yksilönä, jolloin tuo esi-ihmisen psyykkinen rohkeus ilmeni Hänen kehossaan fyysisenä ilmiönä, mutaaationa. Mutaatiot ovat aina rohkeuden fyysinen ilmennys. Milloin tahansa eläimessä tapahtuu mutaatio, niin sen kanssa samanaikaisena tapahtumana yksilö on itse osoittanut rohkeutta. Rohkeus ei siis ole yksilön minätietoisuuden ominaisuus, vaan rohkeuden virtapiiri läpäisee koko kehon jokaisen solun.

Olisi äärimmäisen itsekeskeistä kuvitella, että soluilta puuttuu se ominaisuus, joka on luonteenomaista solujen yhteenliittymällä. Rohkeusominaisuuskin on soluissa jo valmiina, mutta se ei voisi tulla ilmi, jos solut eivät voisi osoittaa luonnossa, miten rohkeita ne oikeastaan ovatkaan. Solut eivät voineet alussa jäädä yksittäisiksi soluiksi elämän valtamereen, vaan jo siinä solut osoittivat suurenmoista rohkeutta, kun ne tekivät ensimmäisen monisoluisen ötökän liittymällä yhteen muiden solujen kanssa.

Jos tiede ei hyväksi sitä totuutta, että rohkeus on jo yksittäisissä soluissa, niin silloin tiede joutuu pakosta vetämään rohkeusominaisuudenkin hihasta, kun tiede selittää ihmisen rohkeutta. Ja se on taasen erinomaisen typerää tiedettä, jos ei uskalla tehdä perimmäisiä johtopäätöksiä, vaan vetää aina uudet ominaisuudet hihasta. Itse asiassa nyt huomataan, että typeryys ja pelkuruus ovat tässä sama asia. Pelkurimaiset tiedemiehet eivät uskalla selittää ihmisen ominaisuuksia Jumalalla, vaan pelkuruus pakottaa tiedemiehet vetämään ns. tieteelliset ominaisuudet täysin tyhjästä.

Koska siis se ei ole rohkeutta väittää, että solut eivät ole rohkeita, silloin tietysti tiede on kovin eläimellistä tiedettä, joka ei pääse nousemaan korkeammalle tasolle. Tiede voi nousta tietoisuudessa vain siten, että se tekee rohkeita johtopäätöksiä, eikä horju skeptisyydessä ne tehtyään. Se nyt on vain tyhmää pitää tieteellisenä tosiasiana, että ominaisuudet tulevat olioihin ja olentoihin olemattomuudesta. Ja kuten nyt me tiedämme, niin se tyhmyys on pelkuruutta vetää ominaisuuksia Jumalasta, vaan Jumalan sijasta pidetään olemattomuutta sellaisena ikuisena faktana, millä on kiva selittää tieteellisesti, mistä kaikki asiat viimekädessä johtuvat.

Pelkurit kuvittelevat, että se on tieteellisempää vetää ominaisuudet olemattomuudesta kuin antaa ne ominaisuudet jollekin ikuiselle olennolle, Jumalalle. Koska siis paradigmaattinen tiede perustuu olemattomuuden olevaisuudelle, silloin on tietysti ymmärrettävää, että paradigmaattinen tiede edistyy vain silloin, kun se saa vetoapua tieteen ulkopuolelta.

Kun ihminen osoittaa rohkeutta, silloin Hänessä tapahtuu se viimeinen ja lopullinen mutaatio; rohkea ihminen synnyttää itsestään Ihmisen Pojan. Se viimeinen evoluution mutaatio ei enää tapahtu näkyvään formaattiin, joka tuottaisi ihmisestä uuden lajin, vaan se uusi, jonka ihmisen rohkeus synnyttää, syntyy ihmissilmin näkymättömään maailmaan, Taivaan Valtakuntaan.

Ihminen ei siis osoita rohkeutta, jos Hän kilpailee muiden ihmisten kanssa, koska kilpailu on vain eloonjäämistaistelua, ja eloonjäämistaistelua käydään vain lajin yleisen laatutason parantamiseksi, eikä suinkaan uusien lajien synnyttämiseksi. Uudet lajit eivät koskaan synny eloonjäämistaistelusta, vaan uusi voi tulla esille vain rohkeudesta. Se on rohkeutta esittää jotain uutta, ja koska kaikkeudessa sama periaate läpäisee kaiken, silloin se on rohkeus, joka toimittaa esille myös uudet lajit.

Ei Jumalakaan voi ilman ominaisuuksia tehdä mitään. Jos Jumalasta puuttuisi rohkeus, niin Hän ei voisi luoda yhtään mitään. Jumalankin pitää siis osoittaa rohkeutta, jotta rohkeus olisi totta. Jos Jumala ei osoittaisi rohkeutta, silloin Hän ei voisi tuoda esille uutta. Jumala on rohkea, koska Hän uskalsi luoda kaikkeuden. Ja täten kaikkeuden rakenteeseen tuli rohkeus.

Kaikki uudet asiat, jotka kaikkeudessa syntyvät, saavat perintöosakseen kaikkeuden ominaisuudet. Ja koska kaikkeus peri Jumalalta kaikki ominaisuudet, silloin ominaisuudet pitää johtaa Jumalan tosiasiasta. Se on siis tyhmää kuvitella, että esim persoonallisuus periytyy olemattomuudesta, jos kuvittelee, että olemattomuus itsessään on ilman persoonallisuutta.

Täten on nyt nähty, että se on jumallinen rohkeus, joka saa aikaan mutaatiota yksilöissä, eikä suinkaan mikään kosminen sattuma. Osoittakaa siis olevanne rohkeita silä, että käyttäydytte lajinne laadun mukaan. Lopettakaa kilpailemasta siitä, kellä on enemmän rahaa, koska tuo tuo tuollainen kilpailu ei vaadi lainkaan laatua, eikä älykkyyttä.

Kaikenlainen kilpailu sujuu vallan mainiosti algoritmeilla, muten olemme huomanneet esimerkiksi shakkiohjelmien yhteydessä. Rikkaat eivät siis suinkaan ole minkäänlainen älykkyyden osoitus, koska rikkaiden toiminta selittyy tyhjentävästi eläimellisellä toiminnalla, geneettisellä koodilla. Rikas voisi osoittaa olevansa älykäs vain siten, että Hän ottaa haltuunsa oman itsensä --alkamalla käyttäytymään järkevästi.

Järkevä käytös taasen vaatii luopumaan kilpailusta, koska järki ja geneettinen koodi eivät ole sama asia. Rikas siis voi osoittaa olevansa ihmislajin laadukas edustaja vain siten, että Hän luopuu vaatimasta itselleen enemmän kuin on valmis antamaan muille. Vain siinä on ihmisen inhimillisen toiminnan henkilökohtaisesti selvitettävä salaisuus, että alkaa käyttämään omaa järkeään, --lopettaa kertakaikkisesti luulemasta olemasta parempi ihminen kuin kuka tahansa köyhä on.

Ei se ole järkevää pitää itseään niin arvokkaana, että pitää saada palkkaa mielettömästi. Se on itse asiassa pelkuruutta elää ihmisenä ihmisten keskuudessa, jos ei pysty elämään perustoimeentulolla. Ja pelkurit eivät tunnetusti uskalla tuoda esille mitään, vaan He pitäytyvät tiukasti saavutetuissa eduissaan.

Saavutetut edut eivät ole mikään uusi asia, vaan ne ovat ainoastaan ja vain kilpailun tulos. Ja kilpailun tuloksilla elävät joutuvat jatkuvasti kilpailemaan, jotta He eivät menettäisi saavuttamiaan etujaan. Ja jotta ihminen ei menettäisi saavuttamiaan etujaan, niin silloin Hän on jatkuvasti kilpailtava, että Hän saisi yhä lisää etuisuuksia itselleen. Ja tämä on vain muuan tapa sanoa, että saavutetut edut ovat aina riistetty muilta.

Ihminen on siis järjestä vapaa niin kauan, kun Hän kilpailee muiden kanssa. Vain siinä on ihmisen vapaus, että Hän tietoisesti lopettaa kilpailun. Kilpailun lopettanut ei enää ole evoluution käytettävissä, joten kun siis ihminen lopettaa kilpailun, silloin Hän on alistanut evoluution kantapäänsä alle.

Jos siis ihminen väittää, että ihmisen kuuluu kilpailla, koska kilpailu on luonnollista, silloin ihminen todistaa itse, ettei Hän ajattele lainkaan, koska luonto on luonut vain ihmisenä ihmiselle pohtivan järjen. Luonto ei toimi siten, että se tuottaisi päällekkäisyyttä. Luonto osoittautuuu loogiseksi, koska luonto luo vain yhden eläinlajin järjelliseksi lajiksi. On mahdotonta, että luonnossa olisi kaksi eri lajia, jotka olisivat älykkäitä niin kuin ihminen on. Millään planeetalla Luonto ei luo evoluution kautta enempää kuin yhden järjellisen eläimen.

Järkeään käyttävät ihmiset tajuavat heti, että tässä kirjoituksessa on esitetty puhdas totuus geneettisesti käyttäytyvästä rikkaasta ihmisestä, sillä järjellisesti käyttyvä ihminen ei vaadi itselleen enempää kuin on valmis antamaan kelle tahansa, --koska järjen ei enää tarvitse korkeimpana funktiona kilpailla kenenkään kanssa.

Järjellään itseään toteuttava on valmis antamaan elämän kaikille eläimillekin, eikä järki vaadi ihmistä pitämään muita eläimiä omina hyötyeläiminään. Vain sellaiset pitävät muuta luomakuntaa hyötynään, jotka eivät uskalla itse ajatella asioita perimmäisestä lähtökohdasta käsin. Ajattelijan on ajateltava itsessään olevansa perimmäinen olento, jos Hän mielii uskoa, että Hänen ajattelullaan olisi jotain ikuista merkitystä.

Pelkästään ajalliselle perustalle ei voida ajattelun valtakuntaa perustaa, vaan ajattelun on aina tunkeuduttava kaikkien rakenteiden tuolle puolen, absoluuttiseen ykseyteen. Ei siis ole kovinkaan paljoa mieltä taivastella ihmiskauppaa, jos itse käy kauppaa muilla eläimillä. Ihmiskauppaa käyvät eivät toteuta järjellisen ihmisen periaatetta, kuten palkankorottajat ovat ehdottomasti suljettu järjen ulkopuolelle. Palkankorotusvaatimus ei milloinkaan ole tarvinnut sen kummempaa järkeä kuin vain tietyn algoritmin.

Kaikki He kuuluvat eläinmaailmaan, jotka jollakin tavoin kilpailevat elämässään, koska kaikki kilpaileminen on vain oman itsensä korottamista selviytymisasemaan, eli muiden ihmisten asettamista sellaiseen tilanteeseen, missä Heillä on heikommat mahdollisuudet selviytyä elämässään.
Onneksi kuitenkin jokainen ihminen voi milloin tahansa tehdä lopullisen ja epäillyksettömän päätöksen siirtyä eläinmaailman edustajasta järjellisen ihmislajin persoonalliseksi yksilöksi.

Asiasta lisää:
Todiste
Electron

Alkuun