PAPERIN SISÄLLYS:

PAKOLLINEN LAKI

Pakollinen on välttämättömyys

Laki sanoo, että talojen katoilta tulee tiputtaa lumet rangaistuksen uhalla. Helsingin kaupunki taasen sanoo, ettei lumia saa tiputtaa katoilta, jos ei hae kaupungilta erikseen lupaa sitä varten. Asiaan tietysti kuuluu, että luvasta pitää pulittaa kova hinta, koska järki taasen sanoo, että joka ikinen sääntö on tehty vain ja ainoastaan rikkaiden rikastuttamiseksi.

Yllä olevaan viitaten poliitikot tietysti sanovat, että lumen pudotus katolta ei saa olla erityisasemassa esimerkiksi seinien rappauksen, tai kattoremontin kanssa. On kuitenkin täysin selvää, ettei lumen pudostusta voi asettaa talon remontoinnin rinnalle, koska luonto voi esimerkiksi kinostaa talvella vaikka joka päivä räystäältä roikkuvia nietoksiaan katolle, joiden pudottamiseksi lumenpudottajien pitäisi lunastaa pakollinen ja kallis lupa.

Näin on todistettu, että lainsäätäjät ovat laatineet lumen pudotuksellekin uuden veroluonteisen maksun, jonka ainoana tarkoituksena on nostattaa yleistä elinkustannustasoa, jotta rikkaat voisivat siihen vedoten vaatia itselleen muutaman palkkaluokan suuruista palkankorotusta, jotta Heillä olisi varaa maksaa itse aiheuttamansa hinnannousun.

Mitä tulee poliitikkojen perusteluun siitä, ettei lumen katoilta pudotusta saa asettaa erityisasemaan taloremonttien kanssa, niin miksi sitten lainsäätäjät kuitenkin ovat ilman mitään tuollaista perustelua asettaneet esimerkiksi jehovantodistajat erityisasemaan muiden vakaumuksellisten kanssa! Jos kerta jotakin asiaa ei saa asettaa erityisasemaan, niin miksi sitten jehovantodistajat on voitu asettaa erityisasemaan?
On siis erityisesti huomattava tuo, että valtion käskynhaltijat asettavat erityisasemaan asioita, kun se on Heille kannattavaa, ja samoin valtion käskynhaltijat vaativat jossakin muussa asiassa eritysaseman purkua, kun se on Heille kannattavaa, vaikka mitään tarvetta ei olisikaan, koska esimerkiksi lumenpudostusta ei voi mitenkään rinnastaa taloremontteihin.

Lainsäätäjät ovat siis jo niin kehittyneitä röyhkeydessään, että He alkavat vaatimaan veroluonteista lupaa siitä, jonka tekeminen on jo laissa velvoitettu rangaistuksen uhalla. Tästä ei ole enää pitkä siihen, kun lainsäätäjät alkavat perustamaan teiden risteyksiin kioskeja, joissa myydään autoilijoille maltaan hintaisia lupalappuja, jotka oikeuttavat autoilijat pysähtymään Stop -merkin kohdalla.

Jos autoilijat eivät hanki valtiovallalta erillistä lupaa tieliikenne lain noudattamiseen, niin tietystikään siitä ei ole rikkaille mitään hyötyä.

Yllä oleva koskee mitä tahansa sellaista tekemistä, joka on laissa velvoitettu. On täysin mieletöntä edes esittää, että velvoitetyötä varten pitää vielä erikseen hankkia lupa.

Yllä olevaan liittyen ja asiaan kuuluen on syyä esittää, miten valtiovalta kokonaisuudessaan kuvittelee olevansa lain yläpuolelle. Valtio ja kunnat vaativat aina kansalaisia ja pienyrityksiä tottelemaan lakia kirjaimellisesti, mutta milloinkaan julkisen vallan käyttäjien ei itse tarvitse välittää mitään laillisuudesta.

On irvokasta, miten julkisen vallankäyttäjät väittävät jättävänsä asiat markkinavoimien haltuun, kun He samaan aikaan tekevät kaikkensa, jotta saisivat elin- ja asuinkustannukset nousemaan mahdollisimman suuriksi. Ei voida järjellä väittää, etteikö lumenpudotuslupa nosta yleistä hintatasoa. Sillä tuossahan lakiuskovat ensin ovat säätäneet lain ukaaseineen, jotta lumet saataisin katolta turvallisesti alas, ja sitten tuo sama taho vaatii ihmnisiä vielä anomaan kallista lupaa, jotta ihmiset voisivat pudottaa lumet, jotka Heidän pudotettavakseen on jo annettu toisaalla laissa.

Kuulemma perustuslaissa sanotaan, että julkisen vallan käyttäjien on kaikessa toiminnassaan noudatettava vain lakia. Siis, mihin lakiin se perustuukaan asettaa ihmiset kaksinkertaisen --maksullisen-- lakitaakan alle jo yhdessä ainoassa asiassa?
Vaatiiko perustuslaki tosiaan julkisen vallan käyttäjiä säätämään lakien käytöstä vielä erillisen lupakäytännän, jotta ihmiset voitaisiin pakottaa kaksinkertaisella rangaistuksella toimimaan pelkästään rikkaiden hyväksi, jotta elinkustannukset pysyivät mahdollisimman ylhäällä?

Ajatelkaapa, että jos talonmies ei pudotakaan lunta lumenpudotusluvalla --vaan lain vaatimuksesta, niin Hän saa rangaistuksen laittomuudesta? Ja koska Suomen tuomiolaitos on jo kokonaisuudessaan julistanut, ettei tuomioistuinten tehtävänä ole moraalin --ihmisarvon vaaliminen-- vaan vain laillisuuden toteuttaminen, niin on täysin selvää, että tuomiovalta on jo ennalta tuominnut jokaisen ihmisen ilman minkäänlaista totuuden selvittelyä juuri niin kuin lainsäätäjät ovat sen kirjoittaneet.

Tuomiovalta ei siis itse asiassa ole mitään valtaa, vaan vain lainsäätäjien kumileimasin. Tuomareiden on pakko tuomita ihmiset jokaisen kirjoitetun asetuksen, säädöksen, lain ja pykälän mukaan olkoot ne pykälät keskenään miten järjettömiä tahansa. Minkäänlaista vapautta --järkeä-- lainsäätäjät eivät voi sallia tuomareille, koska muutoin rikkaat poliitikot eivät voisi nostattaa elinkustannuksia.

Kun perustuslaissa lukee selvästi, että ihmisiä ja asioita saa laittaa hyväksyttävistä syistä eri asemaan, niin onko tuomareilla valta asettaa ihmisiä tahi asioita hyväksyttävistä syistä eri asemaan? Vai onko tuomarien pakko tuomita vain lain mukaan, eikä moraalin mukaan? Onko Jumala antanut tuomareille kyvyn nähdä hyväksyttäviä syitä, vai onko Jumala antanut tuon kyvyn ainoastaan ja vain poliitikoille?

Pystyisivätkö tuomarit näkemään esimerkiksi lumen pudotuksen katolta eri asemassa kuin kattoremontin, joka tulee vastaan hyvällä työllä korkeintain kerran sadassa vuodessa, kun taasen lumenpudosta saa hyvällä säällä harrastaa jopa joka päivä?
Jos tuomarien on pakko uskoa, kun lainsäätäjät julistavat, ettei töitä saa asettaa eri asemiin, niin miksi sitten tuomarit pystyvät uskomaan eri asemoinnin silloin, kun se koskee ihmisiä?

Ovatko ihmiset tosiaankin niin halpa-arvoisia, että Heitä saa laittaa täysin mielivaltaisesti eri asemiin, mutta töitä ei saa laittaa eri asemaan --koska silloin poliitikot eivät saisi niin paljoa fyrkkaa?

Vai voisivatkohan tuomarit lumisena ja tuiskuisena talvena yksissä tuumin päättää, että lumenpudottajat tulee asettaa eri asemaan kuin hutiloiden tehtyjen kattojen/talojen korjaajat, joiden pitää alvariinsa laittaa tellingit kadulle liikennettä haittaamaan? Vai eikö se olekaan perustuslaillista laittaa työt eri asemaan, kun on hyvä syy? Mitenkäs, tahi milloinkas tuomarit sitä perustuslakia ovatkaan viimeksi lukenunna?

Taitaapi siltikin olla niin, että tuomarit eivät saa itse käyttää järkeään oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen, vaan tuomarien on ehdoitta hyväksyttävä kaikki ristiriitaisuudet, mitä lakiuskovat ikinä ovat tehneet. Tämän kirjoittaja ei voi sanoa muuta, koska ainakin tästä katsoen se on täysin järjetöntä asettaa ihmisiä eri asemaan, --ja siten toisaalla pakottaa työn tekijät samaan asemaan sillä väitteellä, ettei lain mukaan työntekijöitä saa mukamas asettaa eri asemaan!

Koska siis poliitikot ovat yksissä tuumin päättäneet, että työntkijöitä ei saa asettaa eri asemaan, vaan kaikilta on esimerkiksi perittävä maltaan makuinen lupamaksu, niin mihin silloin perustuu se, kun poliitikot asettavat ihmisiä eri asemaan?
Tähän loppuun on sitten hyvä vielä kertoa, miten Pasilassa erään valtion virastotalon edessä jalkakäytävällä ollut jo kolme viikkoa puomit, jotta katolta ei tipu lunta niskaan, ja jotta kevät saisi rauhassa sulattaa räystäällä roikkuvat nietokset. Siitä siis nähdään, että se sama oikeus kuulu silloin kaikille.
Talonmiehet! Antakaa lumien sula rauhassa katolle, koska kerta valtiovaltakin antaa!

Puomit Tekesin toimistorakennuksen edessä Pasilankadulla. Ne tuotiin siihen 27. helmikuuta 2004 ja otettiin pois vasta lähes kuukautta myöhemmin, tiistaina 23. maaliskuuta. Välillä jalankulkijoille ja pyöräilijöille oli tilaa vain vajaa metri puomien ja lumikasojen välissä.

Asiasta lisää:
Ajankohtainen: Salainen Tuomio
Index: Mielipuolinen salainen valta

   

Sivun alkuun   Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/  11. ja 16. maaliskuu 2004