Sattumaan uskovat eivät usko henkilökohtaiseen sattumaan

Älyä sattumaan uskoville ja muille uskoville (20. elosta 2005)
Sattumaan uskovien mukaan sattumalla on olemassa vaihtoehtojen joukko. Sattuma ei siis ole alkusyy olemassaololle, koska sillä on jo vaihtoehdot, joista se heittää noppaa. Itse olemassaolo kaikkine realiteetteineen on siis jonkun muun kuin sattuman saannosta, koska muutoin sattuma ei saisi aikaan mitään, jos sillä ei olisi ennalta olemassa olevia vaihtoehtoja, kuten kaksipuolinen raha.

Sattumauskoville älyttömyys on älyn vaihtoehto, eli se on sattumauskovien mukaan ainoastaan sattumaa, että sattumauskovaisilla on älyä, koska ihan yhtä hyvin sattumauskovaiset voisivat olla myös älyttömiä, koska sattuma heitti noppaa älyn ja älyttömyyden välillä. Edelleen: Koska siis äly oli jo olemassa oleva vaihtoehto sattumalle, niin siitä heti huomataan, ettei sattuma ole älyn alkusyy, koska muutoin älyttömyyskään ei voisi olla älyn vaihtoehto. Jos siis älyttömyys on vaihtoehto, ja koska sattuma on olemukseltaan älytön, niin siitä heti nähdään triviaalisti, että jonkun muun on samaan aikaan oltava älykäs, koska mitenkään muutoin älytön sattuma ei voisi saada aikaan jollekin ihmiselle älyä, jos sille ei ole vaihtoehtoa --olisi älytöntä olettaa älyä olevan olemassa ilman oliota, eli ns. aivoja! Ja sattumauskovien mukaan älyttömyyskin tarvitsee aivot, joista puuttuisi äly, eli sattumaan uskovien mukaan sattumalla on aivot.

Sattumaan uskovien mukaan sattumalla ei ollut tasavertaista vaihtoehtoa ateistille; että ateistit ovat olemassa täysin ilman sattumaa, vaihtoehdottomasti. Samoin ateistien ja skepojen mukaan sattumalla ei ollut vaihtoehtoja jumalattomaan kaikkeuteen uskovien älylle, vaan jumalaton kaikkeus on ainoa mahdollinen kaikkeus. Samaan aikaan kaikki sattumauskovaiset väittävät, että älyn vaihtoehto on itse sattuman perimmäinen ominaisuus; että vaihtoehtoisuus on sattuman perimmäinen luonne.
Näkeekö kukaan jo tässä vaiheessa ristiriitaa jumalattomuususkovien ajattelussa?
Sattumauskovaiset siis pitävät omaa älykkyyttään perimmäisenä olemuksena, mutta samaan aikaan he väittävät sattuman älyttömyys-ominaisuuden olevan alkusyy älylle. Äly on siis sattumaan uskoville samaan aikaan sekä älyn vaihtoehto että sen lapsi; että älyttömyys on perimmäistä vain sattumassa, mutta sattumauskovaisessa oleva sattumalta syntynyt äly on perimmäistä, jolla vain voidaan esittää ikuisia totuuksia kaikkeuden älyttömyydestä ja sen kaikkinaisesta jumalattomuudesta.

Tässä on yksinkertaisesti kyse siitä, miten kummassa sattumalla voi olla vaihtoehtoinen olemus; kuka heitti noppaa sattuman ominaisuudesta? Eikö olisi järjellistä pitää sattuman ominaisuuksia vaihtoehdottomina, koska jos sattuman älyttömyys on älyn vaihtoehto, niin silloin koskaan ei ole voinut olla hetkeä, jolloin älyttömyys olisi ollut ilman älyä, eli äly on yhtä ikuista kuin sen vaihtoehdotkin! Sattumaan uskovat usein pilkallisesti kysyvät, kuka sitten loi Jumalan, mutta nyt kysytään, että kuka heitti noppaa sattuman ominaisuuksista, ja kellä on oikea, eli vaihtoehdoton vastaus.

Jos taasen sattuman ominaisuudet ovat vaihtoehdottomia, niin silloin heti huomataan triviaalisti, ettei sattuma voi olla perimmäinen alkusyy millekään, koska silloin sattumalla ei ollut edes älyä vaihtoehtonaan. Äly voisi olla ikuiselle sattumalle vaihtoehto vain siinä tapauksessa, että se on jonkun ikuisen olennon päässä! Koska siis sattumaan uskovaisten äly on kuitenkin heille perimmäistä ja erittäin reaalista, ja koska ei ole lainkaan älykästä uskoa sattuman ominaisuuksien olevan vaihtoehtoja, niin siitä heti huomataan jo otsaluullakin, että sattuman uskovien kaikki jutut ovat pelkästään mielettömiä.

Jumalan ominaisuudet eivät ole vaihtoehtoja. Jumalan lahjoja käyttäen on mahdotonta ajatella esimerkiksi älyn olevan vaihtoehtoinen ominaisuus Jumalalle tai vaikka ihmiselle. Jumala ei siis ole sattuman vaihtoehto, kuten sattumauskovaisille Jumala ei ole sattuman vaihtoehto, eikä sattumauskovaisten mukaan sattumalla ollut vaihtoehtoja älyttömyydelleen ja kaikille muillekaan ominaisuuksille. Koska siis sattumalta puuttuvat kaikki vaihtoehdot, niin silloin huomataan, että sattuma nähdään vaihtoehtona vain silloin, kun ihminen ei käytä Jumalan ominaisuuksia, kuten älyä, joka todistetusti ei ole sattuman vaihtoehto, eikä sattumalta syntyisin, koska jo sattumauskovaisetkin pitävät omaa älyään perimmäisenä kaikkeuden ominaisuutena, joka pätee kaikkeudessa ikuisesti.

Sattumauskovien mukaan heidän totuudelleen ei ole mitään tasavertaista, saman tason vaihtoehtoa, joten koska siis sattumauskovilta puuttuu vaihtoehtoinen totuus, niin nähdään heti triviaalisti, että sattumauskovaiset eivät usko sattumaan omalla kohdallaan. Sattuma ei siis voi heittää noppaa sattumauskovien totuudella, koska sattumauskovaiset kieltävät kaikki vaihtoehdot! Sattumauskovaiset ovat ulkoistaneet sattuman täysin, eli sattuma ei vaikuta mitenkään sattumauskovien juttuja sattumasta, koska sattumauskovien mukaan heidän jutuilleen ei ole kerrassaan mitään vaihtoehtoa, vaan se on täysin ehdoton ja ikuinen totuus, josta ei ole koskaan heitetty noppaa.
Sattumauskovaiset eivät siis omaa sattuman luonnetta, mutta samaan aikaan he väittävät täysin vakavalla naamallaan, että sattuma on luonut kaiken, myös ihmisen. Tuo ei siis ole rehellistä ajattelua, jota sattumaan uskovaiset esittävät, joten koska se ei ole rehellistä, niin se ei voi olla älykästäkään, joten koska sattumaan uskovien jutut eivät ole älykkäitä, niin siitä heti huomataan triviaalisti, että sattumaan uskovien jutut ovat satunnaista läppää, jota ei pidä ottaa tosissaan, eikä ainaskaan minkäänlaisena totuutena, koska sattumassa ei ole mitään totuutta.

Se siis pitää paikkansa, että sattumauskovien perimmäinen, fundamentti ominaisuus on älyttömyys, joka on siis olettamuksen mukaan myös itse sattuman vaihtoehdoton ominaisuus, joten tästä nähdään, että tällaisella vähäisellä, eli ilmaisella järkeilyllä nähdään triviaalisti, että sattumauskovaiset ovat tahattomasti rehellisiä, kun he julistavat ainoaa oikeaa, vaihtoehdotonta totuuttaan sattumasta ja sen vertaansa vailla olevasta mahdista. Äly ei siis ole vaihtoehto älyttömyydelle, joten koska älyttömyys on sattuman ominaisuus, niin siksi kaikkien sattumauskovien juttujenkin on oltava älyttömiä, koska muutoin ne olisivat älykkäitä, joka taasen kumoaisi kaiken uskon sattumaan, ja jäljellä olisi luja luottamus vaihtoehdottomaan Jumalaan, iankaikkiseen Kaikkivaltiaaseen.
Älyttömyys ei siis ole perusta millekään, koska se ei ole älyn vaihtoehto, vaan älyn puutetta. Rahan puoliskot ovat vaihtoehtoja, koska ne voidaan esittää luonnossa, mutta älyttömyyttä, eli puutetta ei koskaan voida esittää aineellisesti luonnossa. Jos joku näkee puutetta, niin se ei koskaan ole reaalista. Sattumaa ei siis voida nähdä luonnosta, koska siellä on aina vaihtoehtoja, joita sattumalla ei koskaan ole, koska sattuman ominaisuudet eivät ole reaalisia.

Älyä ei koskaan voida käyttää älyttömästi, eli vaihtoehtoisesti. Älylle ei ole vaihtoehtoa. Realiteeteille, fundamenteeteille ei ole olemassa olemattomia vaihtoehtoja. Kukaan eikä mikään ei voi olla olemukseltaan älytön; äly on fundamentti, eli jos joku uskoo älyttömyyden olevan älyn fundis, niin se usko ei johdu älystä, vaan älyn puutteesta. Se on älyn puutetta väittää rahan tai sen puoliskojen olevan fundamentteja. Sattumaan tai rahaan uskominen ei koskaan ole älykästä, eikä peräisin älystä, eli perimmäisyydestä. Älyyn uskominen on jumalallista, kun taasen älyttömään uskominen johtuu sattuman luonteesta.