Terve kasvu ei ole kipua eikä kapinaa

Kasvun luonto (14. elosta 2005)
Ketkä opettavat sellaista, että kasvuun kuuluu kipu? Ketkä hyötyvät siitä, että kapinallisuus selitetään ihmisen luonnoksi ja kasvukivuiksi? Kun asiaa oikein rehellisesti ajatellaan, niin eikö olekin totta, että etuoikeuksia ja saavutettuja etuja puolustellaan vain siten, että mikä tahansa uhka selitetään uhkaavan asian tai olion omaksi olemukseksi? Aikuiset ovat ulkoistaneet nuoriin (ja kaikkiin kapinallisiin) sen vian, joka on aikuisten systeemissä itsessään.

Lapset ja nuoret ovat aikuisten mielestä perikapinallisia aikuisten systeemiä kohtaan, joten aikuisten ei tarvitse mitenkään pohtia systeeminsä huonoutta, koska kun vain aikuiset riittävästi käyttävät huonoa, epäluonnollista systeemiään nuoria vastaan, niin nuoret lopulta alistuvat systeemin orjiksi, kuten aikuiset aikoinaan, ja nuorista tulee samanlaisia luonnonvihaajia mitä aikuiset ovat, joiden himona on joutavuuksien korjailu.
Jos nimittäin aikuiset opettaisivat, että nuoret eivät luonnostaan kapinoi, vaan he kapinoivat vain silloin, kun heidän pitäisi ottaa sokeasti vastaan jonkin systeemin jäsenyys ja luopua luonnollisesta vapaudestaan, niin silloinhan aikuisten olisi pakko miettiä, mikä heidän systeemissään saa aikaan sen, ettei sen jäseneksi voi tulla ilman kipua ja kapinaa.

Jos ihminen kapinoi, niin vaikka kaikella tekemisellä onkin luonnollinen pohja, niin ei pidä luulla että kapina ja kipu on ihmiseen ohjelmoitu. Kapina on aina kapinaa vain sen näkökulmasta, jota vastaan kapinoidaan, joten tästäkin huomataan heti, ettei ihminen ole luonnostaan kapinallinen, koska se, mikä nähdään kapinaksi, on katsojan silmissä. Ihminen ei lainkaan ajattele, jos hän väittää kapinallisen olevan olemukseltaan kapinallinen, koska se kapinallisuus on täysin riippuvaista siitä, joka puolustelee omaa asemaansa ja saavutettuja etuisuuksiaan. On täysin selvää, että kapinallisuus ja kasvukivut lakkaisivat välittömästi, jos ja kun vain aikuiset (rikkaat) luopuisivat uskomuksistaan, että heillä on oikeus olla muita parempia.

Tästä ei ole kauaakaan, kun psykologit opettivat, että ihmiseen kerääntyy vihaa nestenäisessä muodossa, joka pitää säännöllisen väliajoin vuodattaa ulos esimerkiksi hakkaamalla heikompiaan. Nykyisin psykologit opettavat samoin, että kapinointi on täysin luonnollista, koska muutoin psykologien pitäisi alkaa ajatella toisenlaista psykologiaa, joka ei ehkäpä olisikaan rikkaiden mieleen.
Psykologit opettavat kasvukipua siksi, että he mielistelevät rikkaita, eikä siksi, että kasvukipu tai kapinallisuus todella olisi ihmisen ominaisuus. Jos nimittäin psykologit opettaisivat, että nuorten kasvukivut ovatkin itse systeemiin uskovien taistelua vapautta ja luontoa ja ihmisen turmeltumatonta luontoa (lapseutta) vastaan, niin silloin tietysti rikkaat eivät voisi käyttää systeemiä etuoikeuksiensa lisäämiseen, jolloin nuorten kasvukivut pienenisivät huomattavasti, ja loppuisivat pian kokonaan.

Lasten luonto ei koskaan ole kapinaa aikuisia vastaan, vaan jos aikuinen tuntee lapsen olevan kapinahengen vallassa, niin silloin aikuisen tulee etsiä syytä siihen ainoastaan aikuisen maailmasta. Juuri se todistaa aikuisia vastaan, kun he opettavat, että lapsien kasvukivut eivät johdu systeemistä, vaan lapsista itsestään, joka on yhtä pitävää sen kanssa, kun rikkaat opettavat, että rikkailla ei ole osaa eikä arpaa köyhyyteen, vaan köyhyys on yksinomaan köyhien oma vika.

Omaa elämää pelkääville aikuisille lapset ja lasten maailma on uhka, jota vastaan aikuisten on pakko käydä taistelua, koska muutoin aikuisten pitäisi katsoa itseään joka kerta, kun yksikin lapsi oireilee. Aikuisille lapset ovat kilpailijoita, joka johtaa yhä suurempaan ja laaja-alaisempaan lasten hyväksi käyttöön kaikilla ns. aikuisen elämän alueilla. Aikuisten on pakko alistaa lapset jo ulkonäöltäänkin aikuisten muottiin, koska aikuiset pitävät luonnonlakina, että aikuisten pitää pukeutua virallisesti, jossa ei ole mitään vapautta, eikä siten myöskään mitään luonnollista.

Aikuiset huomaisivat itsekin poliittiset, sotilaalliset, oikeudelliset ja uskonnolliset instituutionsa naurettaviksi, jos aikuiset olisivat vapaita pukupakosta -- Se olisi erittäin vaikeaa säätää rikkaille sopivia lakeja T-paidassa ja farkuissa. Aikuisten systeemin ylläpitäjänä on sovinnaisuus, eikä suinkaan uskonnollinen totuus, poliittinen uskottavuus tai talouden faktat. Ja aikuiset pelkäävät vapautta sovinnaisuudesta, koska he koko ajan pelottelevat itseään, mitä kauheaa heille tapahtuisi, jos he suhtautuisivat maailmaan ilman pelkoa. Itsensä pelottelu on kaikkien aikuisten defenssien yksinomainen motiivi ja lähde.

Aikuisten systeemi romahtaisi jo siitä, jos aikuiset sallisivat itselleen pukeutumisvapauden, vapauden sovinnaisuudesta, koska vapaus yhdessä asiassa on vapautta kaikissa asioissa, josta heti nähdään, että koska aikuiset ovat pukeutumissääntöjen orjia, niin he ovat orjia kaikessa muussakin. Aikuiset vaativat lapsia sopeutumaan aikuisten sääntöihin, mutta koska lapset ovat puhtaita luonnoltaan, niin siksi aikuiset syyttävät lapsia kapinalliseksi, joka johtuu lapsen luonnosta, eikä suinkaan aikuisten perinnäissäännöistä, kuten järki sen sanoisi.