PAPERIN SIS�LLYS:

LAAJENTUVA AVARUUS

00. ESIPUHE

Tiedemiehet sanovat, ett� avaruus laajentuu. T�ss� ei nyt puututa siihen, mist� sit� avaruutta tulee koko ajan lis��, vaan nyt ihmetell��n sit�, miten se avaruus laajentuu --kiihtyv�ll� nopeudella. Koska siis vetovoima toimii tieteen mukaan gravitoneilla (koska tieteen mukaan gravitaation nopeus on sama kuin valonnopeus), niin silloin my�skin vetovoimaan liittyv� pitkien et�isyyksien poistovoiman tulee toimia v�litt�hiukkasilla. Kysymys on siis siit�, ett� miten avaruuden laajentumista kiihdytt�v� voima ei ole tasapainossa, ja miten kummassa sen voiman v�litt�j�hiukkaset eiv�t niin sanotusti levi� avaruuteen, vaan nimenomaan pystyv�t keskittym��n v�litt�m�ns� voiman avaruuden kappaleisiin sit� enemm�n mit� kauempana ne ovat.

Kun ajatellaan, miten t�hdist� emittoituu s�teily�, niin sen teho pinta-alaa kohden heikkenee et�isyyden neli�n mukaan. Jos avaruuden kiihtyv� laajentuminen on totta, ja jos se tapahtuu voiman v�litt�j�hiukkasilla, kuten muillakin voimilla, niin silloin tietysti siihen p�tee k��nteinen s�teilyn laki. Jos on olemassa yksikin poikkeus tuohon yleisen s�teilyn heikkenemisen lakiin, niin silloin tuo yleinen s�teilyn heikkenemisen laki on kumottu.

1. PRIMAARIEETTERI

Vetovoiman sanotaan toimivan gravitoneilla, joiden nopeus on rajattu valonnopeuteen. Vetovoiman sanotaan olevan my�s avaruuden kaareutumista, eli avaruuden poimuttumisella on tietty vakionopeus. Jos esimerkiksi heit�t veteen pallon, niin siit� l�htevill� aalloilla on tietty nopeus. Ja hetken kuluttua veden pinta on taasen rauhallinen, vaikka pallo onkin vedess�. Jos kuitenkin kaikki on jo avaruudessa, niin silloin siihen ei synny aaltoja semminkin, kun avaruus ei ole tieteen mukaan energiaa eik� eetteri�.

Vain energia voi aaltoilla. Vain energia voi kuljettaa informaatiota. Jos siis avaruus itse on liikkeess�, niin silloin se ei suinkaan voi olla irrallaan kaikkeuden energiasta, vaan se on osa kaikkeuden energiaa, mutta vain eri muodossa kuin esimerkiksi ihmisen havaitsemat kappaleet. Avaruuden toimiminen informaation kuljettimena havaitaan siit�kin, ett� tarvitaan avaruus, jotta tiedemiehet olisivat voineet havaita avaruuden laajentuvan, tai jopa sen kiihtyvyyden. Jos nimitt�in avaruus itsess��n ei olisi energiaa, eli sit� kuuluisaa eetteri�, niin silloin meill� ei voisi olla tietoa avaruuden laajentumisesta, tai per�ti sen laajentumisnopeuden kiihtyvyydest�.

Onko siis niin, ett� fotonit ovat primaarisia infomaation kuljettajia, vaiko kuljettaako informaation itse avaruus? Jos nimitt�in avaruus toimii informaation suhteen vain sekundaarisesti, toissijaisesti, niin silloin tietysti meid�n tietomme kaikkeudesta avaruudesta ei voi olla primaarista. Jotta meid�n tietomme olisi aidosti tieteellist� tietoa, niin siksi me emme voi nojata avaruuden suhteen toissijaisiin todisteisiin, vaan meid�n on k�sitett�v� itse avaruus sin�ns�.

2. AIKA JA LIIKE

Fotonit eiv�t kuulemma tunne aikaa. Fotonin kannalta katsoen se on heti perill�, kun se vasta �kk�� l�hte�. Fotonit eiv�t tunne v�limatkaa, eli fotonin l�hteen ja nielun v�lill� ei ole sellaista tilaa, joka fotonin pit�isi mielest��n ylitt��. Fotonin ajatuksen kulkua seuraten me emme voi olla tekem�tt� avaruudesta t�ysin toisenlaisia johtop��t�ksi�, joita tieteess� on tapana tehd�. Tiede ei hyv�ksy ihmismielt� ja tietoisuutta osaksi tieteellist� tosiasiaa, mutta kun ihminen itse alkaa pohtia kaikkeuden avaruuksia, niin H�nen on ehdoitta otettava oma mielens� mukaan omiin pohdintoihinsa.

Tiede esimerkiksi v�itt��, ett� liike on t�ysin mielest� riippumatonta, eli liike vaatii aikaa, vaikka avaruus olisi silt� kohtaan tai ajaltaan t�ysin mielt� vaille. Esimerkiksi tieteen mukaan universumi kulutti valtavasti aikaa ennen kuin siin� oli mit��n mielt�. Sill� tieteenmukaan mieli tuli olemattomuudesta kaikkeuteen vasta aivan v�h�n aikaa sitten, ja sit� ennen kaikkeus oli kaikilta kohdiltan t�ysin mielet�n. Ja viel�kin tiede v�itt�, et� kaikkeus on t�ysin mielet�n kaikilta osiltaan paitsi t�m�n aurinkokunnan kolmannelta kivelt� katsoen.

On kuitenkin totuus, ett� liike on aikaa vasta mielen l�sn�olossa. Vain mieli voi yhdist�� liikkeen ajaksi. Aikaa ei siis ole voinut olla ilman mielt�, joten universumi ei ole voinut ik��nty� silloin, kun se on ollut ilman mielt�. Jos siis tiede v�itt��, ett� universumi on vanhentunut silloinkin, kun ihminen ei ollut sit� tutkimassa, niin tieteen on silloin ehdoitta pidett�v� universumia mielellisen�. Vain mieli voi assosioida kellon viisarin liikkeen ajan kulumiseksi. Aika on mahdotonta saada kulumaan ilman assosiatiivista mielt�!

Kun mieli tutkii kellon n�ytt�m�� aikaa, niin havaitaan, ett� aika ei itse asiassa kulu mihink��n, vaan aika on mielen tekem� assosiaatio liikkeest�. Koska toisalla liike vaatii tilaa, niin silloin tila suhtautuu liikkeeseen samoin aikakin. Eli tila ja aika ovat sama asia. Tila on siis mielen luomus kuten aikakin. Ja kuten mik��n ajanhetki ei voi olla miss��n muualla kuin t�ss� hetkess�, niin siksi my�skin kaiken tilan tulee olla l�sn� t�ss� ja nyt.

On siis mahdoton, eli mielet�n ajatus, ett� aikaa olisi olemassa ilman mielt�; jos universumin sanotaan olevan 13 miljardia vuotta vanha, niin silloin my�s mielen on oltava yht� vanha, koska mieli todistaa itsest��n, ettei ole mielek�st� uskoa aikaan ilman mielt�. Jos tiedemies ei halua pit� mielt��n ajan yksinomaisena luojana, niin silloin tietysti tiedemiehen aikak�sitys on v�kisinkin mielet�n, koska silloin tiedemiehen aika on mielest� riippumatonta, eli absoluuttista aika.

3. ABSOLUUTTINEN AIKA JA MIELI

Asia on absoluuttinen, eli itsest��n olemassaoleva, joka ei riipu ihmismielest�. Tiedemiehet julistavat hylj�nneens� Newtonin absoluuttisen aikak�sityksen, mutta jos tiedemies uskoo ilman mielt� vanhentuneeseen universumiin, niin silloin H�n itse todistaa, ettei H�n ole lainkaan ajatellut mielellisesti koko asiaa.

Mieli on absluuttinen asia, jos se on olemassa itsest��n. Mieli on olemassa itsest��n, jos se ei riipu universumista. Koska siis tiedemiehen mieli ei kuulunut Big Bangiin, niin t�st� n�emme, ett� tiedemiehen mieli on absoluuttinen, eli universumista riippumaton. Jos nimitt�in tiedemiehen mieli olisi riippuvainen universumista, niin silloin tiedemiehen olisi pakko pit�� Big Bangia mielellisen�. Tiedemies voi aidosti pit�� Big Bangia mielellisen� vain siin� tapauksessa, ett� H�n julistaa Big Bangin olevan oman mielens� sis�inen luomus, koska mitenk��n muutoin tiedemiehen Big Bang ei voi sis�lt�� mielt�, jos se ei ole mielen sis�ll�.

T�st� huomataan triviaalisti, ett� tiedemiehen ajatukset avaruudesta ja sen alusta vat mielett�mi�, jos avaruus ja sen alku on tiedemiehen mielest� riippumattomia. Mielellisyys vaatii, ett� kaikkeuden on oltava kaikila (ajan)kohdiltaan ehdottoman, eli absoluuttisen mielellinen. Kaikkeus ei voi olla mielen suhteen vain suhteellinen, koska mielekkyys vaatii,ett� itse mielen tulee olla pohjimmiltaan vain absoluuttista, eli riippumatonta liikkeest� ja ajasta. Sill� se on mieli, joka assosioi liikkeen ajaksi.

Kuten yll� olevasta huomataan, niin itse avaruus taahtuu mielen sis�ll�, koska muutoin mieli ei voisi liitt�� liikett� ajaksi, jos jokin liike tapahtuisi mielen ulkopuolella. Mieli on primaarisempi, eli alkuper�isempi kuin avaruus. Avaruus ei siis voi olla mielen ulkopuolella, koska jos avaruus olisi joltakin osin mielen ulkopuolella, niin silloin se olisi ilman mielt� olemassaolosta.

Jos avaruus olisi olemassa ilman mielt�, niin silloin avaruus olisi absoluuttista, koska silloin se ei riipu mielest�. Avaruus ja liike voi olla suhteellista vain mielen l�sn�olossa ja mieless�. On mielet�nt� puhua suhteellisuudesta ilman mielt�. Ilman mielt� liikkeen olisi pakko olla absoluuttista. Absoluuttinen liike ei voi olla suhteessa mihink��n.

Jos siis avaruus laajentuu ja jopa kiihtyv�ll� vauhdilla, niin silloin se ei voi olla absoluuttista. Koska kiihtyvyys tarvitsee jonkun kiihdytt�v�n tekij�n, ja jos avaruus ei kiihdy itsest��n, niin silloin avaruuden kaikkinainen liike on ainoastaan suhteellista. Jos taasen avaruus ei tarvitse mit��n ulkoista kiihdytint�, niin silloin sen kaikkinainen liike olisi t�ysin absoluuttista. Ja jos avaruus olisi liikkuvuudeltaan ja avartumiseltaan olennaisesti ehdotonta, niin silloin se olisi kaiken mielellisyyden tavoittamattomissa, mielen ulkopuolella, mielett�myytt�.

4. AVARUUDEN KIIHDYTIN

Avaruus kaikkinensa voi olla mielellist� vain ja vain silloin ja siin�, kun se ei ole koskaan ollut milt��n osin mielen ulkopuolella. Mieli ei voi hyv�ksy� mielellisen� sellaista, joka ei ole mielen sis�ll�. Jos siis mielen pit�� k�sitt�� j�rkev�ll� travalla, miksi avaruus laajentuu, ja jopa kiihtyv�si, niin silloin mielen ainoa mahdollisuus on luoda omaan mieleens� jokin absoluuttisen looginen voima sille avaruuden kiihtyvyydelle.

Lue lis��:
Paperi: Totaaliulottuvuus

Sivun alkuun  Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/  5. helmikuu 2005