YHTEISKUNNAN YHTEINEN NIMITTÄJÄ

Mikä on se yhteinen nimittäjä, joka sitoo ihmiset erillisyyttä korostavaksi yhteiskunnaksi

Mikä laki määrää virkamiehet, poliitikot, tuomarit ja papit rikkaiden joukkoon kuuluvaksi? Onko mahdotonta ajalla, että rikkaiden on koko ajan pakko hysteerisesti kokeilla kaikkia keinoja, joilla rikkaat voisivat betonoida yhteiskunnan jaon rikkaisiin ja köyhiin luonnonlaiksi? Jos rikkaat katsovat, ettei tällainen ajattelu ole mahdollista rikkaille, niin mikä estää sanomasta, että se on todiste rikkaiden ajattelemattomuudesta, eli ahneudesta? Ovatko rikkaat koskaan ajatelleet tällaisia ajatuksia? Jos eivät, niin miksi he eivät ole voineet ajatella?

Ahneus ei ole älyn synonyymi. Kun ihminen toimii ahneesti, niin on vain epäloogista kutsua sitä äkykkyydeksi. Ahneet ovat ahneita, ja älykkäät ovat älykkäitä; älykkäät eivät voi olla ahneita, joka on yhtä pitävää sen kanssa, että ahneet eivät voi olla älykkäitä. Ahneus on tunteellisuutta, eikä järjellisyyttä. Ihminen voi osoittaa olevansa älykäs vain siten, ettei toimi ahneesti. Jos taasen ihminen väittää, ettei kukaan pysty toimimaan ahneettomasti, niin tuohan on päivän selvää ajattelemattomuutta, eli älyn puutetta; tunteellisuutta.
Rikkaat uskovat, että köyhien pitää tyytyä köyhyyteen, koska rikkaat ovat luoneet lait, joiden mukaan rikkaiden rikkaudet ovat laillisia rikkauksia. Rikkaat eivät pysty lainkaan samastumaan köyhän asemaan, koska rikkaiden mielestä ihmiskunnan jako on täysin laillinen, ja siksi sitä ei voi lainkaan kyseenalaistaa.

Rikkaat eivät pysty lainkaan ajatelemaan terrorismin todellista syytä, koska rikkaiden mukaan varallisuuden ja luonnonrikkauksien eåätasainen jakaantuminen ei johdu rikkaista, vaan se on heidän mielestään luonnonlaki. Rikkaat käyttävät valtiota ja sen väkivaltakoneistoa siten, että köyhien köyhyys betonoidaan ikuiseksi luonnonlaiksi. Ja kun sitten tulee Osama bin Laden ja kaikki muut, jotka horjuttavat rikkaiden rakenteita, niin se on rikkaiden mukaan rikos ihmiskuntaa vastaan, koska rikkaiden mukaan ihmiskunnan on oltava jaettuna luonnonlain mukaan rikastuviin ja köyhtyviin.

Rikkaat eivät näe mitään väärää siinä, kun he jakavat ihmiskunnan köyhiin ja rikkaisiin, ja kun köyhien pitää laillisuuden nimissä vain kiltisti hyväksyä se, että heidät on systeemin taholta määrätty rikkaiden nöyryytettäviksi, jotta rikkaat voisivat antaa almujaan liiastaan vasta sitten, kun köyhä on rukoillut rikkailta armoa ja perusturvaa.