Uudesta testamentista, Johanneksen evankeliumin luvusta 7 l�yd�mme mielenkiintoisen kohdan, joka on monille raamatunlukijoille hyvinkin tuttu, mutta jonka helposti tulee ohittaneeksi vain hienona kielikuvana, ellei perehdy sen asiayhteyteen ja vanhatestamentillisiin liittym�kohtiin. Tapahtumapaikka koko luvussa on Jerusalem, johon Jeesus opetuslapsineen on tullut viett�m��n seitsenp�iv�ist� lehtimajanjuhlaa eli sukkotia. H�n liikkuu juhlap�ivien aikana temppelialueella ja opettaa juhlakansaa. Pari sanaa taustaksi: Lehtimajanjuhlan jokaisena p�iv�n� suoritettiin ns. vedell�valeluriitti, jolloin temppelivuoren rinteell� pulppuavan Giihonin l�hteen vett� ammennettiin Siiloan lammikosta ja kannettiin temppeliin, jossa sit� valeltiin syyssateiden toivossa alttarin p��lle. Koittaa juhlan viimeinen ja suurin p�iv�, jolloin riitti toistetaan seitsem�n kertaa ja Jeesus � niin Johanneksen evankeliumi kertoo � astuu esiin ja suorastaan huutaa sanottavansa. H�n sanoo h�mm�stytt�v�t sanat, jotka ehk� kuulijat tuolloin, ja niin mekin nyt edell�olleiden profeettatekstien valossa, osaamme yhdist�� Vanhan testamentin profeetallisiin lupauksiin. H�n viittaa sanoillaan messiaanisen ajan el�v�n veden virtaan, joka on pulppuava temppelist� ja kehottaa samalla Jesajan 12:3 sanoihin liittyen �ammentamaan riemuiten pelastuksen l�hteist�. Uudistuksen vesiin liittyv�t lupaukset todella t�yttyv�t, aivan kuten kansa toivoo, mutta ehk� eri tavalla kuin se osaa odottaa. Uudistuminen on k�sill� mutta ehk� toisenlaisena kuin kukaan osaa odottaa. Vesien l�hde on t��ll� Temppelivuorella, temppelin muurien sis�ll� ja � seisoo teid�n keskell�nne juuri nyt! Jakeet 37-38 kuuluvat seuraavasti
Mutta viimeisen� suurena juhlap�iv�n� seisoi Jesus ja huusi, sanoen: joka janoo, se tulkaan minun tyk�ni ja juokaan. Joka uskoo minun p��lleni, niinkuin Raamattu sanoo, h�nen kohdustansa pit�� vuotaman el�m�n veden virrat.
Jeesus ei viittaakaan jalkojensa alle kallion sis��n ja sielt� pian ilmestyviin vesiin � ei liioin kauas lopunaikaan � vaan puhuu itsest��n ja janoavaan sieluun virtavaasta Pyh�st� Hengest�, joka vuodatetaan h�nen opetuslapsiinsa. Seuraava, evankeliumin toimittajan lis��m� selitt�v� jae (j. 39) sanookin t�m�n ykskantaan: �Mutta sen h�n sanoi siit� hengest�, jonka niiden piti saaman, jotka uskovat h�nen p��llens�; sill� ei Pyh� Henki viel� silloin saapuvilla ollut, ettei Jesus ollut viel� kirkastettu.� J�nnitt�vien lopunajan geologisten mullistusten odottamisen rinnalla t�m� voi tuntua sangen ep�romanttiselta. Eik� olekaan odotettavissa halkeavia kalliota ja vellovia vesimassoja?!
Mutta ei t�ss� ole kaikki. Kyll� t�h�n draamaan kuuluu my�s puhkeavia kallioita ja aukeavia patoluukkuja. Palaamme profeetan n�kyyn. Hesekielin mukaan el�v�ksi tekev�t vedet virtaavat temppelin kynnyksen alta. Kuvana t�m� kuulostaa sellaiselta asunnonomistajan kauhuskenaariolta, jossa kylpp�rin hana on aamulla j��nyt vahingossa auki ja is�nt�v�en kotiin palatessa vesi pursuaa pahaenteisesti oven alta asuntoon. Ik��nkuin temppelin sisimm�ss� todella olisi valtava el�v�n veden varasto, josta vedet ylitsevuotavaisina purkautuvat ja l�htev�t virtaamaan, niinkuin luonnollista on, it��n ja alas vuorelta, pitkin Nahal Kidronin uomaa, kohti Kuolleen meren laaksovajoamaa. Temppelin sisimm�ss� pisteess� on kaikkeinpyhin. Kaikkeinpyhimm�n edess� riippui valtavan kokoinen vaate, jonka olemme raamatunsuomennoksistamme oppineet tuntemaan �esirippuna� tai �v�liverhona� (Luuk 23:45, Hepr 10:20). Jeesuksen kuolinhetkell�h�n, niinkuin muistamme, tuo v�liverho repesi kahtia, ylh��lt� alas asti ja kaikkein pyhin avautui. T�m� oli todellinen, fyysinen tapahtuma, mutta samalla tapahtui my�s jotain n�kym�t�nt�. Heprealaiskirje kymmenenness� luvussaan (19-20) opettaa mit� se syvimmilt��n tarkoittaa: "Ett� siis meill�, rakkaat veljet, on vapaus menn� pyh��n, Jesuksen veren kautta. Jonka h�n meille on valmistanut uudeksi ja el�v�ksi tieksi, esiripun kautta, se on: h�nen lihansa kautta."
Siirry seuraavalle sivulle...
Takaisin alkuun...