Alkusana
T�ss� maantieteellis-hengellisess� raamattuopetuksessa on kolme osaa: ensin tutustumme Kuolleeseen mereen, sitten katsomme mit� Vanhan ja Uuden testamentin kirjoitukset siit� ja sen vesist� opettavat ja miten noita tekstej� tulisi oikein ymm�rt�� ja p��tteeksi k��nnymme miettim��n millaisen veden l�hteet meid�n sisimm�ss�mme pulppuavat. Raamatuntekstit ovat p��osin Bibliasta, johtuen asiayhteydest�, johon t�m�n tutkistelun ensi kertaa kirjoitin. Mutta nyt siis ensin Kuolleen meren rantamille.
Kuollut meri on kiehtova mutta kuollut
Maapallon syvin paikka maan pinnalla on Kuollut meri Israelin ja Jordanian v�liss�. Se sijaitsee noin 400 metri� merenpinnan alapuolella. Se on etel�-pohjoissuunnassa pituudeltaan noin 80 ja leveydelt��n suurimmillaan noin 18 kilometri�, ja siis nimest��n huolimatta j�rvi � j�rvi ilman lasku-uomia.
Se on sananmukaisesti kuollut. Kalat eiv�t el� siin� eik� mik��n muukaan. Se ei my�sk��n tavallisen vesist�n tavoin levit� el�m�� ymp�rilleen, sill� sen vett� ei voi k�ytt�� kasteluun sen paremmin kuin juomiseenkaan. Kaikki t�m� johtuu siit� ett� j�rven suolapitoisuus on noin 25 %. Laita siis vesilasiin nelj�nnes suolaa ja loput vett�, niin k�siss�si on jotakuinkin Kuolleen meren vett�, lukuunottamatta sit� seikkaa, ett� Kuolleen meren suolasta kaikki ei ole puhdasta ruokasuolaa vaan kyseess� on yhdistelm� monia muitakin suoloja. Siin� voi toki uida, siis l�hinn� kellua, mutta jos sen vett� menee silmiin on tuska hirvitt�v� ja kyyneleet valuvat. Veden juominen olisi suorastaan vaarallista.
Raamatussa Kuollut meri tunnetaan nimill� Suolameri (1 Moos 14:3, 4 Moos 34:3, Joos 3:16, 15:2 jne.), Araban meri (5 Moos 3:17, Joos 3:16,12:3) sek� It�inen meri (Hes 47:18, Joel 2.20). Viimeksi mainitussa tapauksessa �L�ntinen meri� on tietenkin V�limeri. My�s kuuluisa Aristoteles tuntee Kuolleen meren. Antiikin latinalaiset kirjoittajat puhuvat siit� nimell� Lacus Asphalticus viitaten sen rannoilta saatavaan bitumiin. T�m� on luonnonilmi� on tuttu Raamatunkin kirjoittajille. 1 Moos 14:10: �Mutta Siddiminlaakso oli t�ynn� maa�ljykuoppia, ja kun Sodoman ja Gomorran kuninkaat ja heid�n miehens� yrittiv�t k��nty� pakoon, he vajosivat niihin...� (V:n 1992 k��nn�s.) Babylonian pakkosiirtolaisuuden j�lkeisell� ajalla it�rannan hallitsijoiksi tulleet nabatealaiset rikastuivat toimittamalla t�t� mustaa kultaa Egyptiin, jossa sit� k�ytettiin vainajien muumiointiin.
Nimitys Kuollut meri ilmestyy kirjallisuuteen vasta roomalaisajalla Pausaniaksen ja Galenoksen tekstien kautta. Varhaisjuutalaineen Talmud kutsuu Kuollutta merta nimell� Jammah shel-Sedom, Sodoman meri. T�m� nimitys perustuu siihen mahdolliseen ja jopa todenn�k�iseen k�sitykseen, ett� Sodoman ja Gomorran kaupungit ovat sijainneet Kuolleen meren etel�osan kohdalla. Samaan perim�tietoon perustuvat my�s Kuolleesta merest� arabiankieless� k�ytetyt nimet, my�h�isantiikin ajan Buhayrat Sadum wa-Amura, eli Sodoman ja Gomorran meri sek� nykyinen nimi Bahr Lut, eli Lootin meri.
Siirry seuraavalle sivulle...