Kuollut meri sin�ns� on syntynyt jo esihistoriallisella ajalla hautavajoamaan, joka ulottuu aina pitk�lle Afrikan it�puoliskolle asti. Matalampi etel�inen osa, �Kielen� (arab. Lis�n / hepr. Halashon) tunnetusta niemest� etel��n, sensijaan on saanut syntyns� historiallisella ajalla maanj�ristyksen tms. luonnonmullistuksen yhteydess� ja t�h�n tapahtumaan on helppo my�s Sodoman ja Gomorran tuho yhdist��. Viel� 1830-luvulle saakka kerrotaan olleen mahdollista kahlata yli Kuolleen meren edell�mainitun niemen kohdalta tuota �katkoskohtaa� my�ten. V�ill� se on vuorostaan ollut mahdotonta mutta nyt paikalla on j�lleen kannas.
1100-luvulla Pyh��n Maahan Euroopasta tulleet kristityt ristiretkel�iset olivat niinik��n vaikuttuneita Kuolleen meren erikoisuudesta. He kutsuivat sit� nimell� �Paholaisen meri� ja saman aikakauden arabialainen maantieteilij� Y�qut puolestaan nimitt�� sit� �Haisevaksi mereksi� liittyen siihen muinaisjan uskomukseen, ett� siit� nousee vaarallisia kaasuja, jotka tekev�t el�m�n sen rannalla mahdottomaksi.

On todella erikoista, ett� t�llainen luonnon kummallisuus sijaitsee juuri tuossa maassa, maassa, joka sent��n, niinkuin Raamattu sanoo, vuotaa maitoa ja hunajaa (mm. 2 Moos 3:8). Antaa Kuollut meri tosin t�n� p�iv�n� monenlaisia rikkauksiakin sen rannoilla asuville: se on kullanarvoinen matkailukohde, sinne hakeutuvat niin pyhiinvaeltajat kuin psoriaatikotkin, sen mutaa ja mineraaleja levi�� tuubeissa ja puteleissa naisv�en kasvoja kaunistamaan ymp�ri maailmaa ja tehtaat ottavat siit� talteen niin keittosuolaa kuin bromiakin.

Joka tapauksessa Kuollut meri on ollut kuollut jo tuhansien vuosien ajan. Se ei ole siis kuin Baikal, jonka ihmisen sinne tunkemat saasteet ovat tukehduttaneet hengilt�. Kuolleen meren hengett�myys on synnynn�ist� ja luontaista. Sellaisena Kuollut meri on my�s oivallinen vertauskuva. Talmudin kirjoittajille se on kiellettyjen asioiden kaatopaikka � se lienee ollut sit� sek� todellisesti ett� vertauskuvallisesti. Talmudissa sanonta �heitt�� Kuolleeseen (tai Sodoman)  mereen� muodostuu er��nlaiseksi tekniseksi termiksi sille, miten jostain juutalaisen haltuun joutuneesta kielletyst� tai arveluttavasta, tai ehk� ep�eettisesti hankitusta, asiasta  tulee hankkiutua eroon. Jos esimerkiksi  l�yt�� ep�jumalankuvia, oikea tapa toimia niiden suhteen on heitt�� ne Kuolleeseen mereen. Se on niiden todellinen loppu. Sinne jouduttuaan ne eiv�t voi edes vahingossa p��ty� lannoittamaan viljelymaata, mik� taas olisi mahdollista jos esineen heitt�isi vaikkapa jokeen. (T�m�nkaltaisia kysymyksi� k�sitell��n erityisesti Talmudin traktaatissa Avodah Zara.) Kristilliselle opetukselle Kuollut meri on my�s vahva vertauskuva hengellisesti kuolleesta ihmisest� mutta my�s itsekk��st�, kitkeryytt� ja pahaa ymp�rilleen levitt�v�st� tai vaihtoehtoisesti sellaisesta joka vain ottaa vastaan muttei anna mit��n, ja tukehtuu omaan mahdottomuuteensa henkisesti tai hengellisesti. Palaamme t�h�n tuonnempana.

Siirry seuraavalle sivulle...
Takaisin alkuun...
Hosted by www.Geocities.ws

1