5. Jeremian kirja on ep�todenn�k�inen sankaritarina. P�invastoin kuin ensin�kem�lt� luulisi, jakeiden 10 ja 11 v�liss� ei ole mit��n k��nnekohtaa - h�nen el�m�ns� ei t�m�n valitusvirren j�lkeen k��nny nousuun. Itse asiassa n�ytt�isi silt�, ett� valosta ei koko tarinan loppuun menness� n�y vilaustakaan. Se odotettu rakentamisen ja istuttamisen aika, jonka hedelmist� h�n omin silmin olisi halunnut iloita, ei koittanut h�nen elinaikanaan laisinkaan. Mutta kiinitt�k��mme lopuksi huomiomme siihen miten autuaasti jakaantunut persoonallisuus Jeremia on. Valo voikin olla k�tkettyn� kaikkeen siihen pimeyteen, joka yhten� hetken� saa Jeremian syytt�m��n Jumalaa petturiksi ja muutamaa lausetta tuonnempana viel� kiroamaan syntymisens� p�iv�n (j.14-18). Kaiken t�m�n keskell� tuo autuas Jumalan skitso voi todeta Herran olevan h�nen kanssaan "kuin v�kev� sankari" ja jatkaa: "Sinun haltuusi olen uskonut asiani" (j. 12). Yksin ja heikoksi j��misen tuska vy�ryy yhdell� hetkell� hy�kyn� ylitse ja heti per��n voi mieli lohduttautua tuollaisilla sanoilla. T�m� on inhimillist�, t�m� kuuluu uskovan tiehen. Kukapa se yhten� hetken� parahtikaan: "Jumalani, Jumalani, miksi hylk�sit minut?" Ja jo hetkisen p��st� uskollisen palveluksen p��t�ssanoiksi saattoi sanoa: "Is� sinun k�siisi min� uskon henkeni!"
6. Dietrich Bonhoeffer rakasti Jeremian kirjaa, ymm�rrett�vist� syist�. H�nest� tuli marttyyri natsien k�siss�. Vankeudessa kes�ll� 1944, reilut puoli vuotta ennen teloitustaan, h�n kirjoitti runon "Onni ja onnettomuus", jonka loppusanat kuuluvat:
"Uskollisuus kirkastaa kaiken onnettomuuden
ja verhoaa sen hiljaa hell��n, ylimaalliseen loistoon."
Takaisin alkuun...
Siirry seuraavaan sananselitykseen: Mooses-lapsen syntym�
Takaisin etusivulle...