Jer 20:7-11
7 Herra, sin� olet taivutellut minua, ja min� olen suostunut! Sin� olet tarttunut minuun ja ottanut minut valtaasi. P�iv�st� p�iv��n min� olen naurun aiheena, kaikki pilkkaavat minua.
8 Aina kun avaan suuni, minun t�ytyy huutaa, minun t�ytyy kuuluttaa v�kivaltaa ja sortoa! Herran sana tuo minulle pilkkaa ja herjaa joka p�iv�.
9 Mutta kun sanoin: "En�� en halua ajatella h�nt� enk� puhua h�nen nimiss��n", tuntui kuin sisimm�ss�ni olisi palanut liekehtiv� tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka min� yritin t�t� kest��, mutta en�� en jaksa.
10 Nyt kuulen monien kuiskivan: "N�ettek�, kauhua kaikkialla!" "Antakaa ilmi!" "Annetaan h�net ilmi!" Jopa yst�v�t vaanivat heikkoa hetke�ni: "Ehk� saamme houkutelluksi h�net ansaan! Silloin h�n on vallassamme, ja totisesti me kostamme!"
11 Mutta Herra on kanssani kuin v�kev� sankari, vihamieheni kaatuvat eiv�tk� voi minulle mit��n. Heid�n aikeensa ep�onnistuvat, niin tyhmi� ne ovat, eik� sit� koskaan unohdeta, alinomaa he saavat kantaa h�pe��ns�.
Mietteit� tekstin ��rell�
1. Tekstiss�mme puhuu houkka Jumalan t�hden, profeetta Jeremia, jommallakummalla puolen vuonna 597 e.Kr. tapahtunutta Jerusalemin piirityst�, antautumista ja asukkaiden osittaista Babyloniaan muilutusta. Kaupunkihan ei t�h�n ensimm�iseen iskuun viel� tyhjentynyt eik� temppeli� viel� tuhottu. Sen aika tuli vasta vuonna 587. Siihen saakka j�i Sidkia kaupunkiin hallitsijaksi ja Jeremia saarnaamaan parannusta. K�sill�olevaan valitukseen huipentuu t�m�n ainutlaatuisen profeetan omakohtaisten ns. tunnustusten sarja (11:18-12:17, 15:5-21, 17:1-18, 18:18-23 sek� nyt tarkasteltavan tekstin sis�llytt�v� 20:7-18). N�m� viisi henkil�kohtaista ahdistuksenpurkausta avaavat ikkunan Jeremian sisimp��n ja tuovat h�net l�hellemme. Profeetta ei olekaan metallinluja tuomion pasuuna vaan kuluva, taipuisa instrumentti, joka ei mill��n jaksaisi kaiken aikaa kuuluttaa raskasta varoitussignaaliaan kuuroille korville. T�m� teksti on puhunut l�pi vuosisatojen vaarojen aikojen kristityille, jotka kokevat olevansa puun ja kuoren - uskollisuuden ja vastoink�ymisten - v�liss�. Marttyyrien p�iv�n tekstiksi se on sovelias siksi, ett� perim�tiedon mukaan Jeremia sai osakseen kivityskuoleman maanpaossa Egyptiss� joitakin vuosia temppelin tuhon j�lkeen.. Sanat osuvat kuitenkin my�s meihin, jotka ehk� kohtaamme vaarallisimmat uskonkoettelemuksemme pikemminkin arkiel�m�n rutiininomaisuudessa kuin ilkeiden vihollisten k�siss� tai edes pilkkakirveiden maalitauluina. Varsinkin jos Jeremian lause jakeessa 9 kuuluu meid�n kohdallamme "Ei ole viime aikoina tullut mieleenik��n ajatella H�nt� eik� varsinkaan puhua H�nen nimiss��n.", on Jeremian sielu vereslihalla lausuttujen sanojen kertaaminen meille enemm�n kuin tarpeellista.
2. Raadollisen tekstimme - niin raadollisen, ett� entisaikojen selitt�jist� mm. Calvin ei suostunut hyv�ksym��n sit� sellaisenaan profeetan todellisen min�n tuotteeksi - rankin pl�j�ys annetaan ensimm�isiss� sanoissa. K��nn�ksemme tarjoaa mahdollisista merkitysvaihtoehdoista v�hiten loukkaavan. Uskon maailmassa ja sen kieless� ylev�lt� kuulostava "taivutella" ja "suostua Jumalan taivutteluun" on monien tulkitsijoiden mielest� oikeammin k��nnett�v� "pett��" ja "tulla petetyksi". Samaa sanaa k�ytet��n viitattaessa Abnerin oletettuihin aikeisiin (2 Sam 3:25), ja silloin kysymyksess� ei suinkaan ole taivuttelu vaan petos ja harhautus. Tiedossa oli my�s, ett� Jumala saattoi l�hett�� valheen hengen v��ri� profeettoja pett�m��n (1 Kun 22:22-23). Profeetta koki tulleensa petetyksi sill� niin kest�m�tt�m�t olivat Jumalan asian toimittamisesta koituneet vastoink�ymiset ja ensimm�ist�k��n hedelm�� kaikesta vaivann��st� ei n�y miss��n. Miss� ovat konkreettiset osoitukset profeetaksi kutsumisen yhteydess� saaduista vakuutuksista Herran avusta ja rinnallasotimisesta? (1:8-9, 1:17-19) Miten Herra n�in� vuosina on valvonut sanaansa toteuttaakseen sen? (1:12) Nyt profeetta on saanut tarpeekseen repi� ja hajottaa - milloin koittaa sananpalvelijalle samassa lauseessa luvattu rakentamisen ja istuttamisen aika (1:10)? Aivan ennenkuulumatonta Jeremian heristely ei ole. Kyll� Raamatussa oikeutettua katkeruutta taivasta kohtaan esiintyy. Job syytt�� Jumalaa mielivallasta (mm. 9-10) ja psalmilaulaja hylk��misest� (22:2) mutta petoksellisuudesta palvelijaansa kohtaan eiv�t muut ennen eiv�tk� j�lkeen Jeremian ole tohtineet Jumalaa syytt��. Mik� sitten Jeremian sisuksia n�in korventaa?
3. Pahaa on se mit� profeetta saa vastaanottaa pahojen ihmisten taholta - iskuja niin ruumiiseen kuin sieluunkin. Pahempaa on se, ettei n��nnyksiin asti todistamisesta huolimatta yksik��n usko ja k��nny. Tuhon myrskypilvi l�hestyy kaupunkia ja ihmisten hirnunta vain yltyy. Pahinta on kuitenkin petos - se, ett� muut profeetat julistavat kansan korvasyyhyyn t�ytt� valhetta tuudittaen kansaa petolliseen kuolonuneen. Jospa he edes tunnustaisivat olevansa vailla Herran sanaa ja puhuvansa vain "hyvi� fiiliksi� kaikille" -pohjalta! Nyt heid�n julistustaan pidet��n normaalina ja Jeremian sanoja hullun puheena.
Jatka seuraavalle sivulle...