Manic Street
Preachers
Ruisrock, Turku 6.7.2003
Manic Street
Preachers saapui kuudennelle visiitilleen ja viidennelle
keikalle Suomeen. Kiertueen syynä oli viikko keikan jä
lkeen kauppoihin ilmestynyt b-puoli/harvinaisuus
-kokoelma Lipstic Traces ja maahantuojana toimi
Ruisrock-festivaali, joka oli sijoittanut Manicsin
päälavalle päätöspäivänä kello 16.
Keikka alkoi perinteisellä
Manics-tyylillä eli yhtye käveli lavalla ilman
taustanauhaa ja aloitti Motorcycle Emptinessin avulla
yleisön hypyttämisen. Perinteistä oli myös varma ote
soittamiseen sekä kolmikkoa vahvistanut kosketinsoittaja
lavan vasemmassa reunassa.
Perinteet yhtye heitti seinään heti avausbiisin
jälkeen, kun vokalisti/kitaristi James Dean Bradfield
kertoi yleisölle seuraavan biisin olevan Die in the
Summertime eli harvemmin livenä kuultua materiaalia
synkältä The Holy Bible -levyltä.
Kolmannesta biisistä lähti liikkeelle lähes koko
keikan kattava ja koko yleisöä miellyttänyt
hittiparaati, joka tosifanien mieliksi katkaistiin
muutaman kerran erittäin mielenkiintoisesti.
Ehkäpä maailman viidenneksi hienoimman biisin, If You
Tolerate This...:n jälkeen James Dean Bradfield omisti
seuraavan biisin 'ehkäpä maailman hienoimmalla
ihmiselle, Richey Edwardsille' ja kuultava rokkipläjäys
oli Judge Yrself eli alkuperäisen Manics-nelikon
viimeiseksi nauhoitukseksi jäänyt biisi, jonka yhtye
levytti Judge Dredd -elokuvan soundtrackille. Biisiä ei
koskaan julkaistu soundtrackilla ja ensijulkaisunsa raita
sai vasta Lipstic Tracesille, joten uskaltaisin
väittää että yli 99.9 % yleisöstä kuuli Judge
Yrselfin ensimmäistä kertaa Ruisrockissa. Kunniaa
Manicsille!
Toinen fanipalvelus kuultiin La Tristesse Dureran (joka
oli omistettu kaikille nille, jotka lähtevät Cardiffiin
katsomaan Wales-Suomi -jalkapallomatsia) jälkeen kuultiin
toinen harvinaisuuskokoelmaa promonnut biisi eli
Australia-sinkun b-puoli ja Camper Van Beethoven -cover
Take the Skinheads Bowling.
Hittiputken tauottajaksi voidaan luokitella myös toinen
albumiraita The Holy Biblelta eli This Is Yesterday, joka
edelsi erittäin hienoa versiota A Design for Lifesta
(tai James Deanin sanoin 'a song about drinking and
fucking'). \par This Is My Truth -kiertueen jälkeen
Manicsien piti lopettaa Everlastingin esittäminen
kokonaan, mutta hienovaraisen paluun (mm.
Provinssirockissa 2001 kuultiin akustinen versio)
jälkeen Everlasting on taas löytänyt paikkansa
keikkasetiss ä sähköisenä versiona. Akustisen kitaran
ja pianosoundin johdattamana kuultiin sen sijaan
debyyttialbumin Little Baby Nothing, joka kuultiin
luonnollisesti ilman vierailevaa vokalistia.
Suomen-keikalle olisi toki kannattanut yrittää
taivutella Rakel Liekki hoitamaan Traci Lordsin
alkuperäistä tonttia, mutta ehkäpä manageriporras ei
ole tietoinen Rakelin esiintymistaidoista.
Manic Street Preachers -keikkaa
odotellessa tulee biisilistan lisäksi etukäteen
mietittyä myös basisti Nicky Wiren vaatetusta ja
tällä kertaa saatiin nähdä jokseenkin tavanomainen
kostyymi. James Deanin tai rumpali Sean Mooren p äällä
camouflage-takki ja löysähköt keinonahkahousut
olisivat herättäneet ihmetystä, mutta Nickyn päällä
vaatteet olivat jokseenkin arkiset, varsinkin kun
meikkipeilin edessäkään Nicky ei näemmä ollut
pitkään istunut.
Erittäin loistavan, joskaan ei
lokakuisen Vanhan-keikan tasolle yltäneen konsertin
Manicsit päättivät yleisöä pelottavan paljon
hypyttäneeseen You Stole the Sun from My Heartiin. Ne
kuulijat, jotka olivat vähintään henkisellä tasolla
viiltäneet käteensä 4REAL, lähtivät Mewia tai The
Soundsia kohti, kun taas amatöörit jäivät taputtamaan
turhaan encore-vaatimuksiaan.
Settilista 6.7.2003
Motorcycle Emptiness
Die in the Summertime
The Masses Against the Classes
Tsunami
Ocean Spray
You Love Us
If You Tolerate This...
Judge Yrself
Little Baby Nothing
La Tristesse Durera
Take the Skinheads Bowling
Everlasting
This Is Yesterday
A Design for Life
You Stole the Sun from My Heart
Aku-Tuomas Mattila
Manics Provinssirockissa 2001
Ruisrock 2003
paluu plastic-starttiin
paluu live-arvioihin
kommentoi tai kysy: [email protected]
|