Skuti KoiraNetissä

Skuti muutti Suomeen vasta nelivuotiaana, siis kesällä 2000. Olin hieman odottavalla mielellä että kuinkahan se mahtaisi suhtautua ja sopeutua uppo-outoon ympäristöön ja ihmisiin, sekä uuteen kotiinsa. Minulle oli kyllä kerrottu että se oli tottunut käymään vieraiden ihmisten kanssa näyttelyissä ja se oli aina silloinkin ollut kuin kotonaan, mutta kuitenkin minua vähän jännitti. No, se oli turhaa, sillä siinä silmänräpäyksessä kun sain Skutin hihnan käteeni Tukholman laivaterminaalissa, se katsoi minua tyyliin "jaaha, lähden siis sinun mukaasi" ja niin sitä mentiin, menneitä ei paljoa haikailtu. Laivallakin ihmiset ihmettelivät kun kerroin että olin vasta muutama tunti sitten tavannut sen ensimmäisen kerran – niin nopeasti Skuti otti minut omakseen. Sama asenne jatkui kotiin päästyämmekin, jolloin se ilmoitti Reetulle yhdellä ainoalla katseella että nyt tahtipuikko siirtyi toisiin käpäliin, eikä siitä tarvinnut sen enempää keskustella. Näin jatkui reilu vuosi, mutta Skutin palattua mammalomalta Reetu kertoi sille että talossa on uusi komento ja se tyytyi siihen ja tuntuu olevan sinut asemassaan pahnan pohjimmaisena.

Skuti on koira, joka on tilanteessa kuin tilanteessa kuin kotonaan eikä sitä pienet asiat pahemmin hetkauta. Vaikkei se ole koskaan asunut lapsiperheessä, saavat lapset vetää sitä korvasta, ajaa leikkiautoilla sen selässä tai voipa se käydä levolle keskelle vauhdikkainta leikkiäkin, mikä ei tunnu sen unta häiritsevän, melkeinpä päinvastoin. Skuti on varsin ihastuttava pakkaus joka tuntuu kärsivän kroonista hellyyden puutetta ja jos siltä kysyttäisiin niin sitä pitäisi koko ajan rapsutella ja pitää hyvänä. Söpöä olemustaan hyväksikäyttäen Skuti osaakin taitavasti kerjätä silityksiä vierailta.

Yhteiselomme alussa vaikein asia opettaa Skutille oli ettei kaikkea liikkuvaa saanut ajaa takaa, eikä jokaista vastaantulevaa koiraa tarvinnut kohdella arkkivihollisena. Työlästä se oli, mutta vähitellen alkoi hyvää tulosta syntymään hitaasti mutta varmasti. Tästä asiasta ja vähän muustakin Skutiin liittyvästä voi lukea lisää Jutut -sivulta löytyvästä linkist&ä "Alkutaipaleemme Skutin kanssa". Olen hyvin ylpeä meistä molemmista että onnistuimme opettelemaan uudet tavat, sillä nykyään jopa suuret pörisevät autot saavat ajaa rauhassa ohitse – joitain yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Ongelmana on yhä se, että Skuti kuvittelee koko lähikorttelin olevan vain ja ainoastaan sen reviiriä, eikä katso oikein suopeasti alueella liikkuvia vieraita koiria. Tämänkin pulman hallitsemisessa olimme jo saaneet hyviä tuloksia aikaiseksi, kunnes Skutin kimppuun hyökkäsi pihallamme koira joka rei’itti sen silmänympäryksen, minkä jälkeen se on jälleen suhtautunut hyvin epäluuloisesti vastaantuleviin koiriin. Tuon purematapauksen jälkeen aloin käymään Skutin kanssa agilityssa, jotta se oli säännöllisesti tekemisissä toisten koirien kanssa ja huomasi ettei kaikki koirat halua purra sitä. Agility oli Skutin oma spesiaaliharrastus, jossa se oppi tulemaan toimeen jopa suuresti inhoamiensa kääpiökoirien kanssa - ainakin joidenkin yksilöiden - lisäksi se ei enää häiriinny toisten koirien riehumisesta ympärillä läheskään niin paljoa kuin ennen. Eikä suinkaan vähäisin hyöty ollut se, että minä sain lisää uskoa ja itseluottamusta Skutin kanssa toimimiseen, sillä ne ovat välillä olleet koetuksella. Tottelevaisuuskoulutusta on Skutin kanssa harrastettu kotitarpeiksi, kisoihin en sen kanssa tule menemään. Nyt vanhemmiten koulutuksen merkitys aktivointina on kasvanut, sillä toivon että aivojumppa pitäisi vanhenevan mummelin pirteänä.

Herttaisesta persoonastaan huolimatta Skuti on koira, joka ottaa helposti ohjat omiin käpäliinsä tilanteissa jotka se kokee uhkaaviksi, ellei se ehdottomasti luota ihmisen pystyvän hoitamaan tilannetta. Varsinkin vieraita koiria kohtaan se on sen verran epävarma, että homma muuttuu helposti rähisemiseksi. Kynnys alenee vielä jos sen ”aikamiespoika” Aake on mukana ja tämän vuoksi Skuti ja Aake ulkoilevatkin päiväaikaan tehtävät hihnalenkit erikseen. Metsälenkeille toki mennään koko porukalla.

Skutilla on ollut kaksi pentuetta, joista ensimmäinen Ruotsissa Ullälva kennelissä ja jälkimmäinen on Tunturiketun F-pentue.
Skuti on yhteisomistuksessa Riitta Lumiluodon, kennel Tunturiketun, kanssa.