Synnyin 7.3.2003 Naarajärvellä Palokin kenneliin. Pentueessa oli 10 pentua, 4 poikaa ja 6 tyttöä. Vanhempani ovat Nijiyaka-go "Ninnu" ja Akibono Royal Nippon Akitos "Aki". Sukutaulu löytyy täältä. Yksi sisaruksistani syntyi hyvin paljon pienempänä kuin me muut, mutta sisukkuutensa ansioista on kehittynyt hienoksi tytöksi.
Kuvassa Kirppu on päässyt meistä jonkun kainaloon. Olemme kuvassa vajaan 3 viikkoa vanhoja. Rotuni on siis vanha japanilainen rotu Akita. Harhaluulojen mukaan olen hyvin vaikeasti koulutettava. Enkä! Olen vain vähän itsepäinen joskus. Uuteen kotiin tullessani opin ensimmäisenä päivänä istumaan pyynnöstä (tai sitten se oli sattumaa), kolmantena päivänä opin kävelemään itse rappuset (2kpl ulko-ovella). Kolmikuisena osasin jo antaa tassua sekä mennä maahan. Paikallani pysymään en silti vieläkään jaksa. Minä en turhia odottele.
Muutin reilut seitsemän viikkoa vanhana (27.4.2003) uuteen kotiini Pornaisiin. Vaikka kotimatka oli pitkä, reilu 3 tuntia, meni se oikein mukavasti minun nukkuessa Minnan jaloissa. Uudessa kodissa sain heti tuttua ruokaa eteeni, ja taisin yllättää kaikki perinpohjin rauhallisuudellani. Olin jo sisäsiisti uuteen kotiini tullessani, siitä kiitokset kuuluvat hyvälle kasvattajalleni Kirsille. Koko pentuaikana, tähän päivään mennessä, en ole kertaakaan kakkinut enkä pissannut sisälle minnekään muualle kuin sanomalehdille. Noh, juuri viime viikolla päästin hätäni keittiön matolle, en mahtanut mitään, hätä oli niin kova! Pyysin kylläkin kylässä ollessamme ulos, löysän vatsani takia ja tietysti keskellä yötä. Enkä ollut silloin puolta vuottakaan vanha! (Samaisella reissulla neljän aikaan aamulla Haminan Poitsilassa, aloin yllättäen murista liikennemerkille, joka taas aiheutti sen, että Minna säikähti hirmuisesti ja meinasi pyörtyä sisälle mentyämme. Pimeällä minua itseänikin pelottaa.) Pissahädän takia en oikein vielä osaa pyytää ulos.
Virallinen nimeni on Palokin Fukushin-Junkin. Minna-ihmiseni tahtoi minulle nimen, joka ihan oikeasti tarkoittaa jotakin. Fukushin on luotettu ystävä (trusted friend) ja junkin (pure gold) tarkoittaa puhdasta kultaa. Näin siis ainakin netistä löytyneen sanakirjan mukaan. Kieli on tietysti rotuni alkuperämaan mukaisesti japani.
Lempinimiä minulla on vaikka muille jakaa, miten se menikään... Rakkaalla lapsella on monta nimeä? Eräitä lempinimiäni ovat Katariina, Katjuusa, Kati, Katsi, Rontti (kun olen tehnyt jotain tuhmaa), Tonttu (?!). Ihan oikea kutsumanimeni on lyhyt ja ytimekäs Kata.
Kotimittausten mukaan painan tällä hetkellä 23,6 kiloa ja säkäni olisi 61,5cm. Kotimittauksiin ei tosin aina ole luottaminen. Olen hyvin perso ruualle! Voisin vain syödä ja syödä. Välillä meillä meinaakin tulla vähän taistelua siitä mitä saan ottaa ja mitä en saa. Mitäs jättävät syömisensä jälkeen lautaset ruokapöydälle niin, että minun on aivan pakko mennä ne putsaamaan. Tai mustikkapiirakoita niin, että niihin yllän. Minkäs minä luonnolleni mahdan.. Jääkaapin oven äänen kuulen jopa syvimpään uneeni!
Lempileikkejäni on riehuminen, voi hyvä tavaton kun on mukavaa vain riehua ja koikkelehtia ympäriinsä! Minna osti minulle myöskin Dog smart-pelin, jonne hän piilottelee papanoita ja minä saan nostella palikoita ja etsiä papanat! IHANAA! Pidän myös erityisen paljon tennispallostani, jota joskus tuon jopa heitettäväksi. Samoin rakastan Aasiani. Minna toi sen minulle Santorinin matkaltaan. Aasi asuu muutoin takan päällä ja vain joskus saan sen riepoteltavakseni. Voi sitä iloa! Lampaanvillasta huovutettu tyyny on myös lempiriepoteltaviani. Lisäksi tykkään joskus vetää kankaasta punottua räsyleluani. Ongelma on, että jalkani tuppaavat liukumaan. Pidän myös paljon lenkkeilystä! Erityisesti pidän sellaisista reiteistä joilla on mahdollisesti hevosten jätöksiä tiellä, ne on niin hyviä! Joko minä syön ne tai ainakin niissä on pakko kieriä!
Olen aika hulluna vieraisiin ihmisiin. En minä tahallani heitä päin hypi, tahtoisin vain nuolla naamaa. Olen kyllä huomannut ns. koiraihmisten suhtautuvan hyppimiseeni ymmärtäväisemmin kuin ns. koirattomien ihmisten. Kyllä minä vielä pääsen siitäkin tavastani eroon. Aivan erityisen paljon pidän miehistä. Pappa on aivan nuoltava, samoin Minnan Mika. Heille minä esitän joka kerta tavatessamme erityisen hurmaamistanssin, joka on ainakin tähän mennessä toiminut todella hyvin.
ETUSIVU - FAKTOJA MINUSTA - KOTINI JA IHMISENI - KUVIA - YSTÄVÄNI - BORIS ja IRINA - PÄIVÄKIRJA - FAKTAT -SIBLINGS- LINKKEJÄ -