Elvis syntyi toukokuun 16. p�iv�n� vuonna 2004 ja asusti aluksi Faunattaren lasiterraariossa tummans�vyisen rusettimarsun kanssa. Samaisen vuoden syyskuussa olin saanut luvan lemmikkimarsuun, joten valitessani ensimm�ist� marsuani t�rm�sin kesken etsint�jeni pieneen mustaan marsupoikaan, joka mutusti virke�sti hein�� el�inkaupan lasiterraariossa. Ei ep�ilyst�k��n, tuo mies tulisi olemaan ensimm�inen jyrsij�ni ja varsinainen lemmikkini - teimme siis liikkeen omistajan kanssa kaupat. Elvis oli viidenkymmenenyhdeks�n euron arvoinen hinnaltaan (nyt tosin sen arvoa ei mik��n voi mitata) ja tietenkin hankin heti muita tarvikkeita kartoittamaan ostoslistaa.

Ter�smieheni oli ensimm�isin� p�ivin��n huoneessani melko hiljainen sek� pelokas otus. Vietti suurimman osan ajastaan h�kkins� pes�kopissa ja tuskin koski ruokaansa. Kun silm� v�ltti, marsu saattoi maistaa pari heiver�ist� puraisua siemenseoksesta. Onkin vaikeaa uskoa, miten sosiaalinen ja rohkea Elvis nyky��n on. Syliss�ni ollessaan mies vain k�k�tti paikoillaan ja tuijotti ymp�rilleen. Ettei uros tuntenut oloansa aivan yksin�iseksi, sille piti toisinaan seuraa naapurin Aatu-marsu, jonka luullaan olleen Elviksen veli. Kaksikko mahtaili kesken��n ja leikki hippaa lattialla turkki viipottaen. Aatu tosin kuoli kuukausia my�hemmin.

Elviksest� muotoutui nopeasti kovis, joka ei ollutkaan en�� yht� pelokas tai hiljainen. Jopas jotakin, pehmoinen pallohan oli oikein sosiaalinen ja rohkea kaveri pohjimmiltaan! Poika innostui todella saadessaan my�hemmin kaverikseen Priscilla-neidin, tosin eri h�kkiin. Elvis kurkotteli pes�koppinsa katolta n�hd�kseen hemaisevan typyn l�hemmin, enk� voinut vastustaa kiusausta teett�� parivaljakolla poikasia. Elviksest� tulikin kahden marsusisaruksen vauhdikas is�.

� Sekoitus sympatiaa ja temperamenttia

Elvis on marsu, joka tahtoo haluamansa ja toisinp�in. Luonne, jota ei k�y komentaminen. Sitkeys on valttia t�m�n marsun kanssa, mies on ollut nelj�sti sairaana samasta syyst� ja viel�kin vipellet��n kovaa vauhtia eteenp�in. Ei siis ep�ilyst�k��n siit� miksi Elvis on kovanluokan kundi ja kest�v� ter�smies. Se ei helposti luovuta, jos on jonkin p��h�npiston saanut.

Vaikka enimm�kseen marsulainen esitt�� koviksen taitojaan, usein esiin puskee my�s tuo viaton, sympaattinen ja hellyydenkipe� puoli. Varsinainen pehmo tuo mokoma, nuolee ihmisten sormia ja kiipe�� syliin halittavaksi. Sy�misen suhteen Pempu on melko varovainen, toisinaan vaativa ja nirso. Hein�, siemenseos, porkkana, kurkku sek� salaatti maistuvat parhaiten. Banaanin, omenan ja viiniryp�leiden kanssa poika toisinaan nirsoilee - puhumattakaan mansikasta. Marsu saattaa nuuhkaista herkkua, mutta viel� harvemmin maistaa. Tuoreruoho ja ulkoa saatavat kasvit menev�t kuitenkin erinomaisesti kaupaksi!

Elviksell� on paha tapa, josta on kyll�kin yritetty p��st� eroon; pureminen nimitt�in. Tassuihin, kaulaan, vatsaan tai kyljen alapuolelle ei saa koskea, muuten mies saattaa iske� hampaansa ihon l�pi. Elvis onkin kova k�ytt�m��n hampaitaan, my�s ottaessaan tappelumatseja muiden urosten kanssa (tosin meh�n pyrimme v�ltt�m��n n�it� otteluita). Monesti hampaat ovat leikanneet ihmisen ihoa niin, ett� veri on vuotanut. Sormen heristys, mutta mill�p� kaksivuotiasta en�� noin vain opetetaan? Vanha koira oppii uusia temppuja, kuten sanotaan, mutta sovellapa sit� sanontaa marsuun.

Kynsien leikkaus sek� pesuhetki vadissa ovat painajaismaisia Pempulaiselle, vaikka toisinaan se osaakin k�ytt�yty� moitteettomasti. Ehdottomasti parhaisiin asioihin Elviksen mielest� luettakoon herkutteleminen, nukkuminen, flirttaileminen, laiskotteleminen, huomion kerj�ys, ��ness� oleminen, pomppiminen edestakaisin, tutkiminen, seikkaileminen, piiloutuminen, pes�kopin katolla t�hyileminen - voisi sanoa, ett� pureminen ja ihmisten paitojen j�rsiminenkin.

� Marsunpoika sairastaa

...h�nt� hellik��mme. Elvis on sairastellut jopa nelj�sti ja kaikkina kertoina samasta syyst�. Hengitystietulehdus on vaivan nimi, jota el�inl��k�ri ep�ilee jonkin verran krooniseksi.

Ensimm�isen kerran Pempuun tulehdus iski yhten� talvena, jolloin ilmeisesti marsuhuoneen ikkuna oli j��nyt joksikin ajaksi auki - t�st� syyt�n yh� siivoojaamme. Huomasin marsun hengityksen rohisevan varhain aamulla, joten is� otti yhteyden el�inl��k�riin. Jyrsij� sai l��kekuurin (muistaakseni Vibravet), joka ei ik�v� kyll� tehonnut. Kiikutimme el�imen l��k�rin luo ja t�m� antoi ruiskeen niskaan, jonka my�t� pehmis parantui hetkess�.

Terveit� viikkoja kestikin kiitett�v�n aikaa, kunnes havaittiin sama sairaus uudestaan Elviksess�. J�lleen l��kekuuri, joka ei tehonnut. Toista l��kett� mukaan, tehosi. Marsu oli taas kuukausia terve, mutta hengitystietulehdus puski esiin viel� kaksi kertaa, joihin kumpaankin kertaan tarvittiin kaksi eri l��kekuuria. Viimeisimm�ll� kerralla pelkk� matol��ke ei auttanut, vaan tarvittiin Ditrimi� tukemaan kuuria. Toivon mukaan Elvis ei en�� sairastele yht� aktiivisesti, terveytt� on onneksi kest�nyt matkassa nyt pitk��n.