Omat lemmikit

Ikävä kyllä meidän molempien sisarusten hamsterit ovat siirtyneet hamsterienkeleiksi, mutta tässä kuitenkin esittelyt näistä ihanista elämissämme käyneistä otuksista.

Taavi

Taavi oli pieni ja hentoinen mies. Ihastuttavan pörröinen ja kiltti olento. Anna kertonee hänestä vielä myöhemmin lisää...

Martta

Tämä ihastuttava neiti oli Martta, joka on asusteli täällä Tampereella meidän pienessä perheessä. Martta oli maailman kiltein ja helpoin hamsu (niinhän ne kaikki), vaikka joskus tekikin tihutöitä päästessään karkuteille. Mitään sen pysyvämpää tuhoa pieni ei ole onneksi saanut aikaan - ei itselleen eikä ympäristölleen. Kerran Mammu karkasi häkistään sen jäätyä vahingossa auki, ja löytyi vasta seuraavana päivänä sohvan käsinojan sisästä. Sinne se oli tehnyt itselleen mukavan pesäkolon jossa nakersi tyytyväisenä jyviään. Martalla oli kolmikerroksinen häkki ja itse kyhätty pahvilaatikkomaailma, missä se sai joka ilta viilettää vapaana ihan omassa rauhassa, ellei sitten ollut olohuoneen sohvalla, vapaana makuuhuoneessa tai kolistelemassa juoksupallossaan. Martta oli kova tyttö venyttelemään, mutta tietenkään en koskaan ikävä kyllä saanut kuvattua sen reipasta aamujumppaa. Kauniita unia Mammukka.

Viivi

Viivi +2003 (Johanna)

Viivi oli sellainen tyttö, jolle kukaan ei vedä vertoja. Viivi uskoi pystyvänsä aina kaikkeen ja murahti kiukutellen jos ei onnistunut. Pikkuriiviö tuli mulle kesällä 2001 synttärilahjana kummeilta. Olin jo pitkään vankunut omaa eläintä, ja nyt tärppäsi. Viivi Hiiviö on syntynyt 27.4.2001. Vaikka Viivu oli varsinainen termiitti, se oli äärettömän kiltti ja samalla rohkea. Yöllä sillä oli meneillään oma show, häkin tuhoaminen. Aika usein olen joutunut valvomaan, kun tyttö ei ole voinut olla hiljaa. Ja Viivi tosiaan metelöi! Välillä tuntui, että koko talo herää sen touhuihin. Viivin ollessa ulkona häkistään se meni minne sitä itseään huvittaa. Jos hetkeksi käänsi pään, saattoi Riiviö olla jo kiivennyt kirjahyllyn kolmanteen "kerrokseen". Siinä onkin kiire, ettei Hän hyppää alas. Mainittakoon vielä että HiiviViivi oli ahmatti, seurankipeä, energinen, itsepäinen, mutta aivan rakastettava, vaikka onkin rikkonut (=repinyt ja purrut) kahdet farkkuni. Viivin yksi lempipaikoista oli nimittäin vaatekaappini.

Tupu

Tupu +13.10.2002 (Anna)

Tupu oli pienen pieni, rohkea, utelias ja hassu hamsteri. Valloittavan ihanan karvapeiton alla touhuili aina omiaan ja tykkäsi leikkiä Annan kanssa kaikenlaisia 'leikkejä'. Pikkuisena poikana pääsi aina livahtamaan helposti karkuun, muttei tehnyt pahempia tuhoja, vaikka olikin melkein joka päivä useita tunteja vapaana Annan huoneessa (pienempiä tuhoja kyllä senkin edestä..). Kiltti ja ihana - ei voi muuta sanoa. Hei hei Tupu.

Pertti

Pertti +2000 (Laura)

Mahtavan hieno herra oli entinen hamsuni Pertti (Pete), ihanan ihana karvakasa. Ja karvaa tällä pojalla riittikin! Sitä sai olla leikkaamassa tämän tästä, ettei pieni olisi seonnut omaan turkkiinsa viipellellessään ympäri huonetta... Kiltti poika, ei edes yrittänyt purra koskaan, muuta kuin ensimmäisenä päivänä, kun yritin olla hieman liian tuttavallinen. Juoksupyörässä Pertti juoksi joka yö niin vimmatusti, että välillä teki mieli ottaa koko hökötys pois häkistä - mutta sehän on ehdottoman kiellettyä, joten siirsinkin koko häkin aina öisin pesuhuoneeseen melun peittävän oven taakse. Tuhoa ei pieni ehtinyt kovin paljoa tekemään, mitä nyt kerran söi videoiden johdot ja pari pyyhettä. Aivan ihana karvaturri todellakin. Lepää nyt oman kodin takapihan perällä.

Hansu

Hansu 8.11.99 - 26.3.02 (Jonna)

Hansu oli ensimmäinen hamsterini...ja todella rakastettava. Se eli aika pitkän ja toivottavasti hyvän elämän. Hansu oli oikea vilpertti, olympialaisten aikana se itsekkin "veti leukoja" häkin seinien avulla ja juoksi tuhatta ja sataa juoksupyörällään, kun nyt viimein oli oppinut sen. Hansulle tapahtui kaikenlaisia kömmähdyksiä, mutta muistettavin niistä on ehkä suuri pieni seikkailu... häkin ovi oli jäänyt vahingossa auki kun Hansulle oli jätetty viikonloppueväät, kun itse lähdimme viikonloppua viettämään pois kotoa, eikä Hansua tällä kertaa otettu mukaan. Hansu oli huomannut sen ja loikkinut alas häkistään ja lattialle. Kun palasimme sunnuntai-iltana olin aivan kauhuissani, että minne Hansu olisi voinut mennä... eikä kullanmurua löytynyt. Kun epätoivo alkoi olla suurimmillaan rakensin tikapuut ämpäriin jossa odotti pehmeä pyyhe ja herkkullisia hedelmiä sekä siemenseosta. Hansu oli herännyt kaiken hälyn keskellä ja päätti tulla esille, kun istuin keittiön lattialla, alkoi tiskipöydän alakaapin ovi hiljaa aueta... ihmettelin että miten se nyt itsekseen aukenee ja avasin sen sepposen selälleen. Siellä seisoi Hansu "Mitäs täällä tapahtuu??" ilme kasvoillaan. Se oli repinyt pahvilaatikon jossa oli jogurttinappeja, ja anastanut kaikki itselleen. Vähän suun kosteuttajaa se oli saanut vanhoista perunoista, jotka se oli myös löytänyt. Mökillä Hansu nyt lepää, ja toivottavasti rauhaisasti!

© 2004 Lansu