Edellinen luku: Sota-ajan vaikutukset
Neuvostoliiton kanssa solmitun v�lirauhansopimuksen 21. artiklan nojalla suojeluskunta- ja lottaj�rjest�t lakkautettiin 6.11.1944. Niiden teht�v�t siirrettiin aluej�rjest�lle, joka ryhtyi hoitamaan niit� sotilaspiirijakoisena. Suojeluskuntien hallussa ollut valtion omaisuus siirtyi puolustusvoimille ja yksityisest� omaisuudesta p��osan suojeluskunnat lahjoittivat yleishy�dyllisiin tarkoituksiin.
Lakkautusp��t�s tehtiin eduskunnassa 3. marraskuuta 1944. Jo samana p�iv�n� pidetyss� Kainuun suojeluskuntapiirin ylim��r�isess� edustajakokouksessa p��tettiin hyv�ksy� piiriesikunnan toimenpiteet omaisuuden lahjoituksesta Vuohenki Oy:lle ja rahavarojen ja arvopapereiden k�ytt�misest� sodan ja v�est�siirtojen takia puutteenalaiseen asemaan joutuneiden kainuulaisten ja pohjoiskarjalaisten avustamiseen. Paikallisten suojeluskuntien talousasiat j�tettiin kunkin suojeluskunnan itsens� ratkaistavaksi. Kuhmosta kokoukseen osallistui Akseli Riihonen.
Pitkin syksy� 1944 Kuhmossa oli huhuiltu ja Riihosen pojille huudeltukin Korpilinnan "sosialisoimisesta", mutta Kuhmoniemen Suojeluskuntatalo Oy:n johto suhtautui tulevaisuuteen kuitenkin verraten luottavaisin mielin: taloyhti�n toiminnassa ei sin�ns� voinut olla mit��n fasismiin viittaavaa ja 21. artiklakin viittasi vain j�rjest�ihin ja yhdistyksiin. Vaikka Korpilinnan tilat eiv�t aivan viattomat "erityisesti Neuvostoliitolle vihamielisen propagandan" harjoittamisen suhteen olleetkaan, rauhansopimuksen sanamuoto ei itse kiinteist�yhti��n ulottunut.
Suojeluskuntien ja lottien paikallisosastojen omaisuutta ryhdyttiin ylemp�� saatujen ohjeiden ja mallien mukaisesti siirt�m��n valvontakomission ulottumattomiin. Tarvittiin ajoissa tehty, lailliset muodot t�ytt�v� lahjoitusp��t�s tai kauppakirja ja sopiva omaisuuden vastaanottaja. Lukuisissa suojeluskuntataloissa oli muitakin osakkaita kuin suojeluskunta. Yhteisomistus ja omistussuhteet vaikuttivat ilmeisesti Kuhmossakin lahjoitusten saajan valintaan.
Kuhmossakin lakkautuslistalle joutuneet suojeluskunnan ja lottien paikallisyhdistykset pitiv�t 5.11.1944 pikaisesti j�rjestetyt ylim��r�iset kokoukset ja lahjoittivat omistamansa Kuhmoniemen Suojeluskuntatalo Oy:n osakkeet ja muun omaisuuden kokousten p��t�ksill� yhti�lle itselleen. Varallisuuden siirtojen arveltiin koituvan j�ljelle j��neiden osakkaiden hyv�ksi - tai n�in ainakin toivottiin. Kuhmon suojeluskunnan ylim��r�inen kokous 5.11.1944 (l�sn� 24 j�sent�, puheenjohtajana Heikki Pura, sihteerin� August Matero, p�yt�kirjan tarkastajina Aarne Eskelinen ja Lauri Liukku) p��tti "lahjoittaa kaiken omaisuutensa Korpilinna Oy:lle ehdolla ett� ylij��m� varat k�ytet��n poltetun ja evakuoidun rajaseutualueen v�est�n asunto- ym. olojen parantamiseen ja tukemiseen:"
Korpilinnan kiinteist�� hallinnut Kuhmoniemen Suojeluskuntatalo Osakeyhti� muutti virallisesti 10.12.1944 alkaen nimens� Korpilinna Oy:ksi, joka nimi siis oli ollut esill� jo toista kuukautta aiemmin pidetyss� suojeluskunnan ylim��r�isess� kokouksessa. Kauppa- ja teollisuusministeri� hyv�ksyi nimen ja yhti�j�rjestyksen muutoksen jo kymmenen p�iv�n kuluttua.
N�ill� nopeasti toteutetuilla lahjoituksilla ja siirroilla saatiin Korpilinnan kiinteist� pysytetyksi paikallisomistuksessa. Kuhmon nimismies Lauri Korteniemi kirjelm�i 3.4.1946 lakkautettujen suojeluskuntien selvittelypes�lle: "Omaisuus on nyt Korpilinna Oy:n hallinnassa ja sellaisessa hoidossa, ettei ole syyt� pel�t� omaisuuden rappeutumista. Entinen suojeluskuntatalo on kaikkien paikkakunnalla toimivien yhdistysten ja j�rjest�jen k�ytett�viss� ja vastaa t�ysin paikkakunnan tarpeita. Lahjoitettua omaisuutta vastaava summa k�ytet��n rajaseudun j�lleenrakennukseen ja avustamiseen."
Lottien omaisuuden luovutuksen laillisuuskiemuroista kehkeytyi kuitenkin oikeusjuttu, kun valtioneuvoston 23.11.1944 lakkauttaman Lotta Sv�rd Kainuun piirin Kuhmon paikallisosasto r.y:n pes�nselvitysmiehet, varatuomari Eemeli Niemel�, apulaistoimitusjohtaja Kaarle Juhani Harvala ja Helsingin poliisimestarin lainopillinen apulainen Veikko Vihtori Hietalahti, pyysiv�t 19. huhtikuuta 1948 l�hett�m�ll��n kirjeell� Kajaanin tuomiokunnan Herra Tuomaria kutsumaan ja haastamaan "Kuhmon pit�j�n k�r�j�kunnassa pian pidett�viin varsinaisiin tai v�lik�r�jiin jonakin Teid�n, Herra Tuomari, m��r��m�n�nne istuntop�iv�n� kuultavaksi ja vastaamaan, kun tulemme vaatimaan edell�mainituin ja my�hemmin kehitt�mimme perustein edell� mainittujen lahjoitusten julistamista mit�tt�m�ksi ja voimattomiksi..." Haasteen saivat paikallisosaston viimeisen johtokunnan j�senet: opettajatar, rouva Kirsti Hyv�nen, rouva Martta Lukkari, nimismiehen rouva Anja Korteniemi, neiti Maiju Pelkonen, opettajatar, rouva Beda Pussinen, karjatalousneuvoja Esteri Tolonen sek� mets�nhoitaja, Vapaan huollon johtaja Aarne J. Kontio ja tietenkin Korpilinna Osakeyhti�.
Asiaa k�siteltiin kaksilla k�r�jill�. Syysk�r�jill� 10.12.1948 asian k�sittely lyk�ttiin vuoden 1949 lakim��r�isiin talvik�r�jiin.Todistajina oikeudessa kuultiin rouva Hilja Lepp�st�, kansakoulunopettaja Hellin Niskasta ja kauppiaan rouva Elli Ruhaa.
Niin vastaajat kuin todistajatkin puolustivat vuoden 1944 menettely� ajan kriitillisyydell� ja vetosivat siihen, ett� varat haluttiin pit�� Kuhmossa. Korpilinna Oy oli sittemmin luovuttanut kaikki rakennuspuut (arvo 193 267,90 mk) Kuhmon kunnalle terveystaloa varten, kioskin kalustoineen (55 208,90 mk) Kuhmon Maatalousnaiset r.y:lle, irtaimiston (30 000 mk) Korpilinnan ruokalalle ja Kuhmon Voima ja Valo Oy:n osakkeet (120 000 mk) Kainuun Valo Oy:lle, joten yhti�n haltuun j�iv�t vain obligaatiot (19 563,90 mk) ja Korpilinna Oy:n mit�t�idyt osakkeet (10 000 mk).
Kihlakunnanoikeus hylk�si 4.5.1949 antamalla p��t�ksell� selvitysmiesten nostaman kanteen, mutta "asian laatuun n�hden vastaajat saavat kuitenkin k�rsi� heille t�st� oikeudenk�ynnist� aiheutuneet oikeudenk�yntikulut."
Lopullisen p��t�ksen antoi Vaasan hovioikeus, jonne kaikki asianosaiset vetosivat. Maaliskuun 1. p�iv�n� 1951 tekem�ss��n ja 31. toukokuuta julkipanoin antamassaan p��t�ksess� totesi hovioikeus jutun tutkittuaan:
"koska Lotta-Sv�rd-j�rjest�n Kainuun piirin Kuhmon paikallisosasto r.y:n yleisen kokouksen marraskuun 5 p�iv�n� 1944 tekem�ll� p��t�ksell�, jolla kokouksen p�yt�kirjan sanamuodon mukaan johtokunnalle on my�nnetty t�ydelliset valtuudet varojen sijoitukseen, on katsottava antaneen johtokunnalle kihlakunnanoikeuden p��t�ksess� mainitun valtuuden, niin ja kun puheena olevat rahavarat, jotka johtokunta on kihlakunnanoikeuden p��t�ksess� mainittuna aikana luovuttanut niiden jakoon valtuutetuille henkil�ille, tuolloin joutuneet pois paikallisosaston omistuksesta, hovioikeus n�ill� ja kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla katsoo, ettei Eemeli Niemel� my�t�puolineen ole esitt�nyt syyt� muuttaa sit� lopputulosta, johon kihlakunnanoikeus on vedonalaisessa p��t�ksess��n johtunut ja joka niin ollen ja kun Maija Pelkosen ja h�nen asiakumppaniensa vetokirjelm� ei my�sk��n anna aihetta tuon p��t�ksen muuttamiseen, j�� pysyv�ksi."
Lahjaksi saamiaan varoja Korpilinna Oy lahjoitti viel� yleishy�dyllisiin tarkoituksiin ja varoja k�ytettiin em. terveystalon rakentamisen lis�ksi 17919,50 markkaa Suomen (Vapaan) Huollon (yhdyshenkil� Aarne J. Kontio) kautta sotaleskien ja muiden sodasta k�rsineiden asuntojen korjaamiseen, maatalousnaisten kerho- ym. toimintatukeen annettiin 7825 markkaa ja 20000 markkaa sai k�ytt��ns� urheiluseura Kuhmon Kiva.
K�denv��nt� lakkautettujen j�rjest�jen omaisuuden tulevaisuudesta oli suomalaisten sis�inen kiista. Kommunistien taholta tahdottiin omaisuuden siirt�mist� valtiolle hallinnollisilla p��t�ksill�. Porvarillisesti ajattelevat ja osa sosialidemokraateistakin katsoivat asiaa perustuslakikysymyksen�. Vasemmiston taholta esitetyt eduskunta-aloitteet suojeluskuntien omaisuuden ottamisesta valtiolle hyl�ttiin ja valvontakomissio antoi suomalaisten hoitaa asiat itse.
Korpilinna Oy:n puuhamiesten (l�hinn� Akseli Riihosen) 1940- luvun loppu merkitsi k�r�j�innin ohella raskasta taistelua velkoja ja valtion byrokratiaa vastaan. Korpilinna Oy:n rasitteiksi siirtyiv�t viel� talon rakentamiseen vuosina 1927-1939 saadut avustuksenluonteiset lainat, yhteens� 84 000 mk, jotka nekin piti maksaa Puolustusministeri�n hoitamalle selvittelypes�lle takaisin. Inflaatiotarkistusta ei mainittuihin avustuksiin tehty eik� korkoakaan peritty, joten Korpilinna Oy joutui maksamaan vain rakennusavustuskortistoon merkityt summat markkam��r�isin�.
Vuoden 1946 alussa toteutetun valtion pakkolainan, "setelien leikkauksen" johdosta Korpilinna Oy joutui maksamaan 5750 mk. Suhteellisen pieneen summaan vaikutti kassassa olleen setelirahan v�h�isyys: elokuvaliput maksettiin useimmiten kolikoilla.
Lopulliseen p��tepisteeseen Korpilinna Oy:n ja valtion v�lit saatiin vasta syyskuun 10. p�iv�n� 1952. Lakkautettujen suojeluskuntien selvittelypes�n ty�valiokunta esitti hyv�ksytt�v�ksi Kuhmossa tehdyt toimenpiteet, joihin kuului mm. Korpilinna Oy:n ja Toivo Heikkisen (Mets�pirtti) vuonna 1946 tekem� kauppa, jolla 7 hehtaarin tila ("Ampumarata" Rno 28 27) oli vaihtanut omistajaa sek� Korpilinna Oy:n vuonna 1946 162 250 markalla itselleen lunastama tontti. Nimismies Lauri Korteniemen, Akseli Riihosen ja Toivo Heikkisen kirjeenvaihto oli jatkunut koko 1940- luvun j�lkipuoliskon. Toivo Heikkisen ja Korpilinna Oy:n v�lisen kaupan ja suojeluskunnan aikanaan laiminly�m�n lainhuudon j�lkiselvittely� tasoitti varmaankin selvittelypes�n palveluksessa olleen majuri Jussi Nurmen ja Toivo Heikkisen Rukaj�rven aikainen aseveljeys. Er��n kiper�� asiaa k�sitelleen kirjeen k��nt�puolelle on Toivo Heikkinen kirjoittanut: "Yhteiset asevelimuistot l�mmitt�v�t mielt� n�in vuosienkin j�lkeen."
Kuhmoniemen Suojeluskuntatalo Oy:n Korpilinna Oy:ksi muuttamisen lis�ksi muutettiin 10.12.1944 pidetyss� ylim��r�isess� yhti�kokouksessa my�s yhti�j�rjestyst�:
"Yhti�n tarkoituksena on toiminnallaan tuottamatta osakkailleen taloudellista etua kannattaa ja edist�� kansanvalistusta, ruumiinkulttuuria ja kotimaista elinkeinoel�m�� sek� siin� tarkoituksessa rakentaa ja omistaa kiinteist�j� ja harjoittaa siihen liittyv�� liikett�."
Johtokunnan j�senin� toimivat k�yt�nn�ss� samat henkil�t, joista osa jo aikaisemmin oli kuulunut suojeluskunnan esikuntaan ja Kuhmoniemen Suojeluskuntatalo-osakeyhti�n johtokuntaan: puheenjohtajana Akseli Julkunen ja toimitusjohtajana Akseli Riihonen, varapuheenjohtajana Paavo Komulainen sek� j�senin� Aarne Keitanen, Aarne J. Kontio ja Arvo Karikko.
Vuonna 1949 Aarne J. Kontion tilalle tuli Pekka M��tt� ja Paavo Komulaisen tilalle tuli Yrj� Komulainen.
Vuodesta 1950 vuoteen 1953 johtokunnassa Arvo Karikon sijalla istui Paavo Keitanen ja Yrj� Komulaisen tilalle astui j�lleen Paavo Komulainen.
Entiseen Kuhmoniemen Suojeluskuntatalo Oy:hyn verrattuna Korpilinna Oy:sta tuli suuren kiinteist�n yll�pidosta ja hoidosta vastaava pienyritys, joka pyrki hankkimaan tuloja p��asiassa elokuvateatteritoiminnalla. Toiminta ei ollut erityisen tuottoisaa, koska talon hoito- ja korjauskustannukset veiv�t runsaasti varoja.
Talon rakentamiseen johtaneen maanpuolustustoiminnan kuihduttua juhlasalia vuokrattiin eri j�rjest�jen tilaisuuksiin. Aluksi puoluepolitiikkaa vierastettiin, mutta varsinkin oikeistopuolueiden - l�hinn� Kansallisen Kokoomuksen - tilaisuuksia Korpilinnassa j�rjestettiin. Sosialidemokraattien ty�v�entalo oli k�ynyt pieneksi. Kun SAK:n kiertueen juhlailtamien pitopaikaksi oli pyritty saamaan Korpilinna, oli pyynt� torjuttu. T�st� oli Ty�v�entaloon ahtautuneen juhlailtaman lausuja, n�yttelij� Kauko Kokkonen saanut aiheen tervetuliaisrunoon, josta paikalla olleen Jalo Kovalaisen mieleen j�i s�e:
"Korpilinnan johtokunta - nukkuu taantumuksen unta!"
Juhlasalissa j�rjestettiin Kuhmon k�r�j�t ja kutsunnat sek� pidettiin juhlia ja muita yleis�tilaisuuksia, kuten tansseja ja iltamia. Korpilinnassa toimi my�s ruokala-kahvila. Asuink�yt�ss� olleet huoneet pyrittiin vuokraamaan, samoin liiketiloiksi soveltuneet kellaritilat.
Suomen valtion ja Korpilinna Oy:n v�linen k�r�j�huoneuston vuokrasopimus.
Tupakkatauko k�r�jill� 7. toukokuuta 1951. Vasemmalta Toivo Komulainen, nimismies Lauri Korteniemi, Viljo Rautiainen (Liikkuva Poliisi), Vilho Laitinen ja Antti Tauriainen. Kuhmon nimismiespiirin historiassa mainitaan kuva otetuksi vuonna 1948, mutta Burt Lancaster- elokuva "Tuhoavaa hiekkaa" valmistui vasta 1949 ja esitettiin Korpilinnassa 9. toukokuuta 1951 alkaen. .
Kiusallista julkisuutta Korpilinnalle merkitsi Akseli Riihosen ja Lauri Lepp�sen sekaantuminen ns. asek�tkent��n. T�m� puolustusvoimain korkeimman johdon tiet�m�tt� j�rjestetty, poliittisesti ��rimm�isen tulenarka aseiden ja varusteiden hajavarastointi toteutettiin hyvin pitk�lle suojeluskuntapiirien ja niiden ty�ntekij�iden apuun turvautuen.
Kuhmon osaksi koitui kaikkiaan kolme k�tkent�kuormaa: kiv��reit�, Suomi-konepistooleita, patruunoita, viestint�v�lineit�, kuivamuonaa ja vaatteita. Osa tavaroista varastoitiin Korpilinnan tiloihin. K�tk�j� alkoi paljastua kev�ttalvella vuonna 1945 ja toukokuussa samana vuonna viranomaiset p��siv�t purkamaan laajaa ja sekavaa juttua.
K�tk�t pyrittiin paljastumisen j�lkeen luonnollisesti tyhjent�m��n: Kuhmossa mm. Lammasj�rveen upottamalla. Kaksi kolmasosaa aseista l�ydettiin, mutta p��osa muista tarvikkeista katosi tietym�tt�miin. Kentt�pakkeja ja muita vedenkest�vi� tarvikkeita sukeltelivat seurakunnan partiopojat yl�s ja saivat n�in tarpeellista kalustot�ydennyst�.
Kuhmolaiset asek�tkij�t saivat tuomionsa sotaylioikeuden p��t�ksell� 27.10.1948. Akseli Riihonen sai viisi kuukautta vankeutta ja Lauri Lepp�nen nelj� kuukautta vankeutta. Jo edellisvuonna, huhtikuun alusta 1947 oli ylikonstaapeliksi ylennyt Akseli Riihonen joutunut eroamaan Kuhmon nimismiespiirin palveluksesta asek�tkent�jutun takia.
Sekavan syksyn 1944 j�lkeen oli elokuvaesitykset j�lleen saatu py�rim��n. Elokuvateatterille oli suojeluskunnan lakkauttamisen j�lkeen pakko kehitell� uusi nimi: suojeluskunnasta muistuttanut "S.K. elokuvat" ei en�� k�ynyt. Vuonna 1945 painetun kirjan "Elokuvan aarreaitta" lopussa luetellaan kaikki Suomen elokuvateatterit ja Kuhmon teatterin nimeksi mainitaan "Kuhmon Kino". Nimeksi vakiintui kuitenkin pian "Teatteri Korpilinna", joka lyheni kirjeenvaihdossa pelk�st��n "Korpilinnaksi".
Vuodesta 1945 alkaen tulivat ohjelmistoa hallitsemaan yhdysvaltalaiset elokuvat, sill� saksalaisten ja unkarilaisten elokuvien esitt�minen oli vuoteen 1947 kielletty�. Korpilinnan ohjelmisto noudatti valtakunnan yleisi� linjoja. 1940- luvun filmiriidan vuosina Korpilinna oli hakeutunut saksalaisyst�v�llisen Suomen Filmiliiton j�seneksi, koska "filmien vuokraus tulee muuten vaikeaksi". T�m� oli merkinnyt sotavuosina saksalaisten, suomalaisten ja ranskalaisten elokuvien painottumista amerikkalaisen elokuvan loistaessa poissaolollaan.
Suomen Filmiliiton toiminnan loputtua liittyi Korpilinna Oy Suomen Elokuvateatterinomistajain Liitto r.y:n j�seneksi vuonna 1946.
Syysn�yt�nt�kaudelta 1946 kev��seen 1947 ja kev��lt� 1948 kev��seen 1950 j�iv�t ohjelmistosta kokonaan puuttumaan Suomen Filmiteollisuus Oy:n (SF) valmistamat elokuvat, jotka muuten olivat eritt�in suosittuja ja joita sodan j�lkeen oli varraten runsaasti esitettykin. Ilmeisesti syyn� oli SF:n elokuvistaan pyyt�m�t korkeat esityskorvaukset, jonka vuoksi ohjelmistossa turvauduttiin Fenno-Filmin, Adams-Filmin ja Suomi-Filmin levitt�miin kotimaisiin elokuviin.
Akseli Riihosen arviointeja elokuvista on eritt�in niukasti: Roland af H�llstr�min elokuvalle "Houkutuslintu" vuodelta 1946 on annettu arvosanaksi "M�t�", eik� elokuvaa ilmeisesti Kuhmossa esitetty. Elokuvan uskallettuna aiheena oli aviorikos.
**** 
**** 
"M�t�" filmi "Houkutuslintu". P��osissa Eino Kaipainen, Kalle Viherpuu ja Laila Jokimo.
Elokuvien valinta perustui Korpilinnassa kuten useimmissa muissakin maaseudun elokuvateattereissa p��asiassa elokuvavuokraamoiden aktiivisuuteen, ei niink��n elokuvateatterin pyrkimyksiin noudattaa tietty� profiilia. P�iv��misen hoitivat elokuvavuokraamoiden matkavuokraajat, jotka kiersiv�t maata ja esitteliv�t edustamansa elokuvat. Viimeisi� kiert�vi� matkavuokraajia oli Warner Bros.- yhti�n Lauri Keronen, joka viel� 1980- luvulla k�vi Kuhmossakin.
Kun millainen elokuva tahansa sai katsomon t�yteen, ei niiden valinnalla ollut suurtakaan merkityst�. Luonnollisesti kotimaiset elokuvat olivat pitk�lle 1960- luvulle suosituimpia. Niiden esitt�mist� kuitenkin rajoitti korkea esityskorvaus, joka saattoi nousta jopa 60 prosenttiin myytyjen lippujen nettotuotosta. Ulkomaisten elokuvien esitt�mist� rajoitti puolestaan kotimaista elokuvaa korkeampi elokuvavero.
Sek� Suomen Filmiteollisuus (SF), Suomi-Filmi ett� Filmiseppo kuvasivat Kuhmossa pidettyj� tukkilaiskisoja. Akseli Riihosen tiedusteltua SF:lt� vuoden 1948 tukkilaiskisoista otettua filmi� ilmoitti vuokraamon p��llikk� Waldemar J�rvinen, ettei filmi viel� ole esityskunnossa.
Suomen Filmiteollisuus (SF) pyrki saamaan kotimaiset elokuvansa Korpilinnan ohjelmistoon.
SF:n elokuvat siirtyiv�t Yleisradiolle 1960- luvulla ja yhti�n Kuhmon tukkilaiskisoista valmistama "Tukkilaiset tulikokeessa" on siirretty videonauhalle.
Osoitekortti
Kaikenlaisia vastoink�ymisi� elokuvatoiminnassa kyll� riitti.
Vaikeudet eiv�t olleet yksinomaan taloudellisia: Korpilinnan toimintaan puuttui jopa moraalinvartijaksi ryhtynyt Kuhmon kunnan huoltolautakunta 24.4.1948 (Puheenjohtaja Osmo Piirainen, j�senet Kalle Immonen, Eino Kyll�nen, Paavo Komulainen, Juuso Piirainen ja Matti Pulkkinen):
9 � P��tettiin esitt�� teatteri Korpilinnalle,ett� se valvoisi entist� tarkemmin lasten p��sy� elokuvia katsomaan, jottei sattuisi niin, ett� lapsilta kielletty� elokuvaa p��sisiv�t lapset katsomaan.
Risto I. Ahlakorpi l�hetti p��t�ksen pohjalta Korpilinna Oy:lle kirjelm�n:
Kuhmo, kk.
Kuhmon kunnan huoltolautakunnan kokouksessa 24. p�iv�n� huhtikuuta 1948 todettiin huolestuneina, ett� paikkakunnallamme kiinnitet��n elokuvain suhteen aivan liian v�h�n huomiota siihen, mit� elokuvia lapset p��sev�t katsomaan t.s. mitk� elokuvat ovat n.k. "lapsille sallittuja" - mitk� taasen heilt� jo filmisensuurin m��r�yksest� kiellettyj�. Todettiin m.m., ett� - esitett�ess� ensi kertaa Kuhmossa kotimaista elokuvaa "Koskenkyl�n laulu" - kansoittivat lapset melkein puolet katsomosta (suurin osa heist� koululaisia). Her�tt�� ihmetyst�, jos k.o. elokuva luhtikohtauksineen on filmisensuurissa hyv�ksytty "lapsille sallituksi" elokuvaksi olkoonkin, ett� suomalainen elokuvatuotanto tuskin pystyyk��n toimittamaan muuta, kuin hein�lato- ja luhtikohtausromantiikalla "tehostettuja" filmej�. (neh�n ovat suomalaisen elokuvan karakteristisimmat piirteet.) Paitsi k.o. elokuvaesityst�, on saattanut muulloinkin tehd� sen havainnon, ett� alaik�isi� on laskettu seuramaan filmej�, jotka kaiken j�rjen nimess� olisi heilt� kiellett�v�.
Huolestuneena yll� esitetyst� asiain tilasta k��ntyy Kuhmon kunnan huoltolautakunta kunnioittavimmin Teatteri Korpilinnan puoleen pyyt�en, ett� se valvoisi entist� tarkemmin ja ehdottomammin alaik�isten lasten p��sy� elokuviin sallien sen vain ja nimenomaan silloin, kun kulloinkin esitett�v� filmi varmasti on "lapsille sallittu". Tehostamalla m��r�yksi� sek� lippuluukulla ett� katsomon ovella voidaan saada aikaan parannus, jota tarvittaneen nykyiseen asiaintilaan. -On anteeksiantamatonta, jos elokuvien - nimenomaan "lapsilta kiellettyjen" - vaikutuksesta koululaisnuoriso luo itselleen tapoja ja tottumuksia sek� menettelytapoja, jotka sitten ilmenev�t heid�n edesottamuksissaan "julkisessa el�m�ss�".
Elokuvat ovat kasvatusmenetelm�, jonka vaikutus saattaa olla yht� hyvin my�nteinen kuin kielteinenkin riippuen siit� ik�kaudesta, jolloin vaikutteita saadaan. Ja lapsi on valitettavasti "moraalielokuvienkin" suhteen viel� t�ysin arvostelukyvyt�n ottaen yleens� aina sen niist�, mik� vetoaa h�nen alhaisimpiin vaistoihinsa. Ja "brutalisuus" ei suinkaan ole henkev�itt�v� piirre lapsessa, jos se kerran ei ole sit� aikuisessakaan. Huoltolautakunta toteaakin, ett� lapset - herk�t kaikille vaikutteille - on laskettava elokuviin vain, kun elokuva on v a r m a s t i "lapsille sallittu".
Huoltolautakunnan puolesta:
Huoltosihteeri Risto I. Ahlakorpi (leima)
Kirjeen Akseli Riihonen ehk� lukikin, ennenkuin mapitti sen. Huoltolautakunnan j�sen Paavo Komulainen ei kuitenkaan seuraavana vuonna ollut Korpilinna Oy:n johtokunnassa. Ehk� "kahdella pallilla istuminen" oli vaikeaa.
Kes�tauolla 1948 yritettiin valomoottoria (silinteri ja m�nt�) korjauttaa Oy Ares Ab:n moottoritehtaassa, joka kuitenkin joutui ilmoittamaan hein�kuun 1. p�iv�n� 1948 p�iv�tyll� kirjeell�: "Kiireellisten SOTEVA:n (=Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta) t�iden vuoksi olemme lopettaneet moottoreiden korjausty�t ja siksi emme valitettavasti voi palvella Teit�."
Kes�kuun 28. p�iv�n� 1948 pit�m�ss��n tarkastuksessa totesi Filmiteknillisen lautakunnan tarkastaja Bertil Strunck konehuoneen puutteet ja likaisuuden.
L�mmityslaitteen puuttumiselle oli omat syyns�: Korpilinnan j��ty� Talvisodan pakkasissa kylmilleen oli putkisto haljennut ja korjaus jostain syyst� viiv�stynyt.
Adlon-Filmi O.Y:n toimitusjohtaja Paul Muusfeldt puolestaan valitti kirjeess��n 10. elokuuta 1948 kes�kuussa esitetyn elokuvan "Nyt ja joka ilta" kopion �ljyyntymisest�: "Koska p.o. filmi oli tarkastettu juuri ennen sen l�hett�mist� Teille eik� siin� silloin havaittu �ljy�, on �ljyyntymisen t�ytynyt tapahtua Teill�, joten pyyd�mme kohteliaasti Teit� tarkoin huolehtimaan, ettei t�llaista vastaisuudessa tapahdu, koska �ljyyntyminen pahasti vahingoittaa filmi�."
Avoin "tippavoitelukone" Bauer M 5 vuoti Eero Heikkisen muisteleman mukaan "kuin seula". �ljy sy�vytti konehuoneen lattianp��llysteen ja sotki muutenkin paikat.
Joulukuussa 1948 Akseli Riihonen ilmoitti koneenhoitajaharjoittelijoiksi otetun Eero Johannes Heikkinen (s. 7.9.1931) ja Hermanni Larikan (s. 10.8.1929). Eero Heikkisest� tulikin Korpilinnan pitk�aikainen koneenhoitaja. Hermanni Larikan harjoittelu ei johtanut tutkintoon saakka. Samalla ilmoitettiin lautakunnalle uusista suunnitelmista noin 400 hengen uuden elokuvasalin rakentamiseksi ja pyydettiin asiantuntija-apua. Tarkoituksena oli j�rjest�� l�mmitys molemmille saleille samasta pannuhuoneesta ja luovuttaa Korpilinnan vanha sali "paikkakunnan urheilu- y.m. j�rjest�jen k�ytt��n." T�m� suunnitelma ei koskaan toteutunut, vaan se siirtyi ja siirtyi, kunnes j�i kokonaan pois. Aika oli j�lleen huonontunut ja huhtikuussa 1949 joutui Akseli Riihonen kirjoittamaan matkavuokraajien k�yntien j�lkeen vuokraamoille murheellista tilannetta kuvaavan kirjeen:
"Edustajanne k�ydess� luonamme oli meill� sellainen suunnitelma, ett� rupeamme n�ytt�m��n kahta filmi� viikossa ja senvuoksi sovimmekin useampien vuokraamojen kanssa filmeist� jotka esitt�isimme kuluvan talven aikana, mutta t��ll� mets�seudulla, jossa kansa el�� p��asiassa mets�t�ist�, tuli niin huono aika, ettemme voineetkaan suunnitelmaamme jatkaa, vaan oli palattava entiseen suunnitelmaamme esitt�� vain yksi filmi viikossa. T�m�n vuoksi olikin kaikkia filmej�, joilla ei ollut sovittua esitysp�iv��, siirrett�v� eteenp�in. Valitan, ett� olemme joutuneet n�in tekem��n, mutta emme osanneet odottaa ajan n�in nopeasti muuttuvan... Arvelimme kev��n l�hestyess� ajan paranevan, mutta mutta ei ole sanottavasti tilanne muuttunut eik� ole merkki�k��n parempaan p�in.."
Filmiteknillisen lautakunnan tarkastaja Bertil Strunck joutui vuonna 1949 j�lleen kirjaamaan murheellisen tarkastuskertomuksen:
Vuonna 1949 yritti Filmin�yttelij�t r.y./Ilmari Unho vuokrata Salli Karuna- kiertueelle Korpilinnaa Ilona Kerekesin kirjoittaman ja Eine Laineen ohjaaman komedian "Rakastan miest�ni, mutta..." esitt�miseksi, mutta Akseli Riihonen joutui yrityksen torjumaan:
"...nyt kun kaikki istuimet n�ytt�m�ll�, sek� suurella osalla lattiaa on kiintonaiset, niin emme voi taloa kiertueille vuokrata."
Suositut elokuvan�yttelij�t Salli Karuna, Sirkka Sipil�, Eino Hyyrynen, Kullervo Kalske ja Matti Pihlaja j�iv�t siten Kuhmossa n�kem�tt�.
Vuonna 1950 liitettiin Korpilinna Kainuun Valon s�hk�verkkoon. Lokakuun lopussa 1949 k�ytt��n otetun Katerman voimalaitoksen tuloon oltiin tyytyv�isi�: petroolimoottorin hoito ja puksutus j�i historiaan. Korpilinnan s�hk�laitteet muutettiin verkkos�hk�lle soveltuviksi. Elokuvakoneen tasavirtamoottori vaihdettiin vaihtovirtak�ytt�iseksi ja ��nilaitteille vaihtovirtaa kehitt�nyt muuttajakone j�i virattomaksi. Vaikka muutosty�t ja liittymismaksut veiv�tkin rahaa, oli oman s�hk�laitoksen hoitoon ja temppuiluun jo kyll�stytty.
Maaliskuussa 1950 toimittamassaan tarkastuksessa Bertil Strunck oli jo kovin jyrkk�sanainen: �ljy� vuotavan Bauer M 5- elokuvakoneen todettiin olevan "t�ydellisen verstaskorjauksen ja tarkistuksen tarpeessa" ja samoin huomautettiin konehuoneen ep�siisteydest�, toimimattomista varmuusluukuista, turvavalaistuksen puutteista ja j�lleen ensisammutuskaluston virkaa toimittaneen vesiastian tyhjyydest�. Astia pidettiin tyhj�n� kuitenkin vain siit� syyst�, ett� kylm�ss� konehuoneessa se oli useaan kertaan j��tynyt.
Nyt ei tyydytty vain kehotukseen, vaan kertomus annettiin tiedoksi my�s Kuhmon nimismies Lauri Korteniemelle.
Murskaavan tarkastuksen j�lkeen alettiin Korpilinnan saliin suunnitella perinpohjaista korjausta ja muutoksia. Suunnitelmat laati rakennusmestari Tolppanen ja asiaan liittyv� kirje l�hti Filmiteknilliselle lautakunnalle:
Kuhmo, 12.6.-50
Suomen Filmiteknillinen Lautakunta H e l s i n k i
Oheisena l�het�mme Rak. mestari Tolppasen laatiman piirroksen Teatteri Korpilinnan korjaus- ja muutossuunnitelmista. Tarkastaja B. Strunck k�ydess��n tarkastusmatkalla antoi meille viitteit� teatterimme korjaamiseksi ja olemme nyt aloittaneet korjausty�t. Tarkoituksemme on muuttaa konehuone toiseen p��h�n rakennusta ja laittaa parveke juhlasalin per�lle.T�ll�kertaa on sali laitettu v�liaikaisesti kuntoon ja keskeyt�mme n�yt�nn�t kes�najaksi. Toivoisimme,ett� Filmiteknillinen lautakunta tutkisi asiaa ja antaisi ohjeita teatterimme saattamiseksi kaikinpuolin lakien ja asetusten mukaiseen kuntoon. Nimismiehen ja palop��llik�n kanssa olemme yhteydess� ty�n aikana ja otamme kaikessa huomioon heid�n antamansa ohjeet, mutta jos Filmiteknillinen lautakunta pit�� tarpeellisena l�hett�� tarkastajan t�iden kest�ess� paikanp��lle, niin v�lttyisimme ehk� sellaisista virheist�, jotka aiheuttaisivat my�hemmin hankaluutta. Elokuvakoneen l�het�mme Insin��ritoimisto Antinheimon liikkeeseen korjattavaksi ja pyyd�mme samasta liikkeest� my�skin koneen asentajan t�nne sillloin kun kone asennetaan uuteen konehuoneeseen.
Oheisesta piirroksesta on ehk� vaikea saada t�ytt� selvyytt� suunnitelmista, mutta ehk� tarkastaja Struck, joka tuntee tarkoin teatterimme ja ehk� muistaa viimeisen tarkastuksensa perusteella silloin tekem�mme alustavan suunnitelman, voi saada asiasta selvemm�n k�sityksen.
Kunnioittaen Korpilinna O.Y. Akseli Riihonen
Muutokset j�iv�t t�ss� vaiheessa kuitenkin v�h�isiksi. Rakennustarvikkeet olivat s��nn�steltyj�, tarvikkeiden hankinta muutenkin vaikeaa ja ty�markkinoilla vuosikymmenen taite oli niinik��n levotonta. Muun muassa metallialan lakko viivytti elokuvakoneen korjausta ja syyskauden 1950 n�yt�nn�t p��siv�t alkamaan aiottua my�hemmin. T�m� kaikki pienensi Korpilinnan tuloja, mutta uuden vuosikymmenen lopulla oltiin jo noustu aallonharjalle.
Vuoden 1949 toimintakertomus ei ole pituudella pilattu:
Yhti� tuki periaatteensa mukaisesti ruumiinkulttuuria. Kev��lt� 1950 on Korpilinna Oy:n j��mist�ss� s�ilynyt Kuhmon Kiva r.y:n anomus:
Anomus johtikin toivottuun tulokseen: 20. maaliskuuta Kuhmon Kiva sai Korpilinna Oy:n lahjoituksena 101 619,30 markkaa.