etusivulle

Uuteen alkuun Kuhmossa

Organisatorista apua Valkeakoskelta

Kuhmon Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n johtokunta oli jo 1980 - 90- lukujen vaihteessa joutunut toteamaan Kino Ässän elokuvateatteritoiminnassaan kohtaamat vaikeudet, joita helpottamaan oli luotu Kuhmon kaupungin ja työväenyhdistyksen välinen tilojen vuokrausta koskenut järjestely. Vuokrausasian jouduttua kaupungin kulttuurilautakunnassa vastatuuleen - lautakunta ei esittänyt Työväentalon vuokrausta, vaan siitä päätettiin valtuustoryhmien välisissä neuvotteluissa ennen valtuuston budjettikokouksia - alettiin yhdistyksen johtokunnassa etsiä vaihtoehtoja kestävämmälle pohjalle rakentuvan järjestelyn toteuttamiseksi.

Kuhmon kaupunki sanoi Kino Ässän kanssa tekemänsä sopimuksen irti ja se päättyi maaliskuun lopussa 1993. Työväenyhdistyksen kolmen kuukauden vuokrasaatavasta syntyi erimielisyys, kun kaupunginhallitus omavaltaisesti maksoi ensi alkuun vain kahden kuukauden vuokran, vaikka oli teatteria vuokrannut kolmeksi kuukaudeksi edelleen. "Katsottiin että demarit rahastaa!"- näin kommentoi päätöksenteossa mukana ollut kaupunginhallituksen jäsen Unto Mentula ty:n sihteerille Jukka Lankiselle päätöstä seuraavana päivänä. Vasta haastehakemuksen jälkeen kaupunki maksoi kolmannen kuukauden vuokran.

Vuoden 1992 kunnallisvaaleihin valmistauduttaessa olivat puheenjohtaja Anja Alanko, sihteeri Jukka Lankinen ja mukana ollut Urpo Lankinen osallistuneet Ylöjärvellä, Voionmaan opistolla pidettyyn, vaalijulkaisujen toimittamista koskeneeseen lehtiseminaariin. Lehtiseminaariin niinikään osallistuneen, valkeakoskelaisen Jarmo Tuomisen kanssa vapaahetkinä keskusteltaessa esille tuli muun ohella Valkeakoskella työväenyhdistyksen osana toteutettu elokuvateatteritoiminnan malli. Tuominen jätti Lankiselle teatterinhoitaja Antti Käpyahon yhteystiedot. Nämä puolestaan johtivat kirjeenvaihtoon ja kevättalvella 1993 Tampereella loma-aikoinaan vieraillut Jukka Lankinen kävi Valkeakosken Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n toiminnanjohtaja ja teatterinhoitaja Antti Käpyahon vieraana tutustumassa Kino Sammon toimintaan. Hyvin menneiden kunnallisvaalitunnelmien jälkimainingeissa sivuttiin vähän politiikkaakin, mutta pääasiassa keskusteltiin elokuvateatterin pyörittämisestä työväenyhdistyksen osana. Elokuvateatterialan nousu- ja laskukaudet kokenut Käpyaho oli kuhmolaisten innostuksen suhteen aika varauksellinen, mutta Kuhmon sijainnin huomioon ottaen kehotti ainakin yrittämään.

Valkeakosken Kino Sammosta saatiin käyttöön tilikartat ja parin aiemman vuoden tilinpäätökset, joiden avulla hanketta lähdettiin vuoden 1994 alusta toteuttamaan.

Valkeakosken Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n toiminnanjohtaja Antti Käpyaho

toiminnanjohtaja

Sampo- teatterin ilmoitustaulua tutkii Urpo Lankinen Urpo ja Sampo

Neuvontaa ja neuvotteluja

Neuvottelijat

Toiminnanjohtaja Käpyahon toimisto - isolla yhdistyksellä on isot tilat!

Sammon konehuone

Antti Käpyaho ja Jukka Lankinen Kino Sammon konehuoneessa maaliskuussa 1993.

Ylimenokausi

Vuoden 1993 viimeiset yhdeksän kuukautta kuluivat Kino Ässän saattohoidon ja uuden teatterin synnytystuskien merkeissä.

Kino Ässän ja työväenyhdistyksen välillä tehtiin loppukevääksi 1993 provisiopohjaiselle vuokranmaksulle rakentunut vuokrasopimus.

Syyskesällä sovittiin loppuvuoden järjestelyistä ja siitä, että vuokralainen lopettaa liiketoiminnan Työväentalossa 31.12.1993. Koneet ja laitteet jäivät työväenyhdistyksen käyttöön sen aloittaessa teatteritoiminnan tammikuussa 1994. Näillä laitteilla jatkettiin toukokuulle 1994, jolloin Kuhmon elokuvaperinneyhdistys r.y. osti teatterin kaluston. Kino Ässä Ky:n yhtiömiehet olivat käytännössä saaneet kaluston ilmaiseksi, mutta perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Lankisen "Liebe zur Kunst" vaikutti kaupantekoon, samoin tulevan elokuvateatterin pyörittäjän vähäisiksi osoittautuvat varat.

Dresden D 1- elokuvakoneita lukuun ottamatta lahjoitti Kuhmon elokuvaperinneyhdistys r.y. Kuhmon Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:lle kaiken Kino Ässältä ostamansa irtaimiston, kuten valkokankaan, kelauskoneen, kasettidekin, kaiuttimet ja salin kaluston.Työväenyhdistys ei lahjoituksen vuoksi joutunut hankkimaan useiden tuhansien markkojen tarvikkeita. Osan saamastaan lahjoituksesta, kuten kaiuttimet ja salin istuimet työväenyhdistys myi huutokaupalla.

Teatteriremontin suunnittelu

Suomen elokuvasäätiölle tehtyä kunnostustukihakemusta varten laati Työväenyhdistyksen sihteeri Jukka Lankinen varapuheenjohtaja Reijo Piiraisen ja Kuhmon kaupungin korjausneuvoja Seppo Säilän kanssa neuvoteltuaan seikkaperäisen "kinosuunnitelman", jota laitehankintojen tultua suoritetuksi täydennettiin helmikuussa 1994.

Ilmastointisuunnitelman toteutti Kari Dahlsten ja sähkösuunnitelmat remontin osalta Kuhmon Sähkö.

Varsinaisten muutospiirustusten piirrättäminen jäi kokonaan toteuttamatta. Lankisen luonnosten ja kirvesmiesten käytännössä saavuttaman kokemuksen perusteella muutokset toteutettiin.

Ruotsalaisen FE Arkitekter- toimiston toimittamia luonnoksia käytettiin myös apuna.(Kuvasarja piirustuksista tässä)

Jyväskylän Elohuvin kalusto

Kevään 1993 aikana tuli mietittäväksi elokuvakaluston modernisoimisasia. Elokuvasäätiön avustusta ei vielä keväällä 1993 myönnetty, joten tilanne vaikutti synkältä. Työväenyhdistyksen sihteeri Jukka Lankinen kävi useita keskusteluja ja kirjeenvaihtoa kinoteknisten liikkeiden, Finn-Screenlight Oy:n, Foki Oy:n ja Kino-Foto Oy:n sekä norjalaisen insinööritoimisto Hjalmar Wilhelmsen AS:n kanssa.

Likipitäen kaikki suosittelivat Dresden D 1- elokuvakoneiden korvaamista kokonaan uusilla tai käytetyistä kunnostetulla elokuvakoneella. Kaikki saatujen tarjousten kustannusarvioiden summat olivat kuitenkin tähtitieteellisiä - norjalaisfirman yli kahdensadantuhannen kruunun tarvikkeiden lisäksi asentajille olisi pitänyt maksaa kilometrirahojen lisäksi lähes 3000 kruunun päivärahat ja hotellimajoitus!

Elokuva-alan viidakkorummut tiesivät kesällä 1993 kertoa, että Fantasia- elokuvakeskusta Jyväskylään rakentava Finnkino Oy tarjoutui myymään Jyväskylän elokuvateattereidensa kaluston ja koneet. Tampereelle suuntautuneiden matkojensa yhteydessä Lankinen kävi tutustumassa laitteisiin ja koneisiin sekä kuvasi niitä johtokunnan päätöksentekoa varten. Finnkinon Jyväskylän teattereiden hoitajan Mirja Tuomisen ja talonmies-vahtimestari-koneenhoitaja Ensio Sundgrénin suosiollisella myötävaikutuksella neuvottelut etenivät nopeasti ja Helsingin päässä tarjouksen 9.9.1993 tehnyt Ari Salenius tarjosi 250 markan kappalehinnalla ranskalaisia Quinette- teatterituoleja ja elokuvakoneen, lautaskoneen, tasasuuntaajan ja optiikat edullisena 50 000 markan hintaisena pakettina. Myöhemmin kauppaan liittyi vielä 9 surround- kaiutinta ja verhomoottori esirippua varten.

Koeistunto Elohuvin ykkössali Quinette-tuoli

Elohuvi- teatterin ranskalaiset Quinette- istuimet - koeistujana Urpo Lankinen.

Picnic Philips FP 56 Picnic

Jyväskylän "Elohuvi"- teatterin koneet olivat alunperin käytössä "Picnic"- teatterissa. Kuvat 1960- luvulta. Koneenhoitajana Mauri Lehikoinen. Ylä- ja alakasetit poistettiin lautaskoneiden vuoksi, samoin etupanelin käyttökytkimet.

Jyväskylän reissu (klikkaa kuvia isommaksi!)

Elohuvin konehuoneKuva 1..purkajat Kuva 2. Lautaskone Kuva 3. KuhmoKuva 4.

Kuva 1. Philips FP 56 ja lautaskone Elohuvin ykkössalin konehuoneessa.

Kuva 2. Väsyneet purkajat Elohuvin salissa.

Kuva 3. Purkajat uuden Fantasia- elokuvakeskuksen aulassa. Ensio Sundgrén esittelee.

Kuva 4. Jyväskylän Elohuvin esityslaitteet Dresdenin varjossa Kuhmossa, Kino Ässän konehuoneessa.

Marraskuun alussa 1993 matkustivat Kuhmosta Jyväskylään Antti Alanko, Jukka Lankinen, Reijo Piirainen ja Martti Ruokolainen. Tehtävänä oli purkaa Elohuvista vapautuneet laitteet ja pakata ne VR:n konttiin, Kuhmoon aikanaan kuljetettaviksi.

Jyväskylässä saatiin huomata, että lähimpänä Elohuvin salin ulko-ovea sijainneet istuimet olivatkin jo hävinneet - ne olivat menneet Kotkaan. Jäljellä olivat vai salin etu- ja keskiosan istuimet, yhteensä 112 kpl.

Tavallaan kotkalaisten tarve purkaa lähinnä ovea olevat istuimet koitui kuhmolaisten onneksi, sillä salin keskiosan istuimet olivat olleet käytetyimmät ja purettaviksi jääneet olivat näitä paremmassa kunnossa. Lisäksi saatiin mukaan useita istuin- ja selkänojapäällisiä. Alunperin kaupat oli tehty sadasta istuimesta, mutta lopputusina tulikin mukaan "varaosina".

Optiikat, lamppukammion xenon- lampun ja peilin sekä muut hienommat konehuoneesta löytyneet tarvikkeet toivat purkajat huolellisesti pakattuina henkilöautolla Kuhmoon.

Kontti saapui aikanaan Kuhmoon. Istuimet purettiin Piilolan koulun tyhjillään olleeseen, asumiskäytössäkin olleeseen entiseen erityisluokkaan ja muut tavarat palokunnan avustamana Kino Ässän konehuoneen nurkkaan.

Talven 1993 - 1994 aikana istuimet käytiin läpi ja puhdistettiin ja kunnostettiin ne alustavasti.

Keskustelua:

Stereoääni vai mono?

Sekä Kino Miilun että Kino Ässän äänentoisto oli osoittautunut avajaisnäytännöstä lähtien ongelmalliseksi.

Finnkinon tarjoamaan pakettiin eivät äänilaitteet projektoriin asennettua stereokennoa ja yhdeksää surround- kaiutinta lukuun ottamatta kuuluneet. Prosessorit, vahvistimet ja kaiuttimet Finnkino sijoitti toisiin teattereihinsa, joista vapautuneita äänilaitteita Salenius ei suostunut myymään vaan totesi ilmeisen rehellisesti: "Ei niissä ole kehumista - niistä ei ole iloa kenellekään."

Johtokunnan kokouksissa keskusteltiin syksyn 1993 ja kevään 1994 aikana myöskin äänentoiston uudistamisesta. Dolby- ääneen investoimista pidettiin liian kalliina ja arveltiin vaatimattomamman ratkaisun toimivan, kunhan vain "eäntä lähtöö."

Niin laitteet myyneen Ari Saleniuksen (Finnkino) kuin Ari Saarisenkin (SES) mielipide Dolby- äänestä oli samansuuntainen Jukka Lankisen kanssa: Jos kerran lähdetään uudistamaan, niin äänentoiston tulee olla kärkipäässä.

Keskustelu Dolby- äänestä ratkesi lopulta yllättävän nopeasti. Saarinen vihjaisi Lankiselle, että Nokian kylpylähotelli Eedenin konehuoneessa lojuu tavallaan tyhjän panttina Dolbyn CP 55- prosessori, jota oli lainattu mm. Tampereen lyhytelokuvajuhlille Tullikamarin esityksiin.

Yhteydenotot yrityssaneerauksen kohteena parhaillaan olleeseen Nokian kylpylähotelli Eedeniin johtivat lopulta siihen, että huhtikuussa 1994 kylpylähotelli oli valmis vuokraamaan prosessorin vuodeksi kerrallaan Kuhmon Sos.-dem. Työväenyhdistykselle.

Myynti ei yrityssaneerauksen takia ollut mahdollinen. Pidemmän päälle ratkaisu olikin taloudellisesti onnellinen: kun kylpylähotelli kolmen vuoden kuluttua ilmoitti tarvitsevansa prosessorin itse, sai Korpikino hankituksi Suomen Elokuvasäätiön tuella uuden Dolby CP 45- prosessorin. Prosessoreiden hinnat olivat kolmen vuoden aikana halpuneet, joten odottelu oli kannattanut.

Prosessorikysymyksen ratkettua jäi jäljelle lopulta kolmen pääkaiuttimen ja päätevahvistimien hankinta. Tarjouksista edullisimmat tulivat Powersetiltä Tampereelta (QSC 850- vahvistimet) ja HAS ("Henry´s Acousic Services") Oy:ltä (HAS 600 CINEMA- kaiuttimet). Vahvistintelineen eli räkin rakensi ylijäämäpuutavarasta Jukka Lankinen. Kaikessa piti säästää!

Peruskorjaus kesällä 1994

Työväenyhdistyksen järjestäminä tammikuussa 1994 alkaneet näytännöt jatkuivat toukokuun puoliväliin. Kevääseen oli mahtunut etupäässä myötätuulta: kävijämäärä oli osoittanut nousun merkkejä ja lupaus uusitusta teatterista herättänyt yleisön sympatiat. Myös elokuvatoimistojen myötätunto heräsi: Kuhmoon jopa onnistuttiin järjestämään elokuvan "Mies ja alaston ase 33 1/3 - viimeinen solvaus" Suomen ensi-ilta. Tämä olikin vanhan teatterin viimeinen elokuva.

Toukokuun lopulla pidettiin huutokauppa, jossa myytiin penkit ja muu tarpeeton irtaimisto. Penkeistä ei tarjottu mitään, mutta ne otti haltuunsa Jonkerissa asunut Paavo Kähkönen ilman eri maksua. Muutama penkki lahjoitettiin Klaus von Mattin ateljeehen ja osa löysi paikkansa Kainuun Museon elokuvan 100- vuotisjuhlanäyttelystä seuraavana vuonna. (Klikkaa kuvia isommaksi!)

Salin purkua Istuimien purku SaliIkkunat poistetaan

Istuimet lähtevät, samoin ikkunapokat. Gyproc- levyä kului useita neliöitä!

Huoleksi nousi peruskorjauksen rahoitus, sillä yhdistys ei saanut hankkeeseen suurin toivein odottamaansa työllistämistukea.
Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Anja Alanko oli ajautunut huonoihin väleihin Kuhmon työvoimatoimiston toimistonjohtaja Hannu Piiraisen kanssa. Vuoden 1992 kunnallisvaalien yhteydessä Hannu Piirainen esiintyi omana ryhmänään - ennen ja jälkeen vaalien myös Kokoomuksen ryhmässä - ehdokkaaksi asettuneen Jaakko Kyllösen vaali-ilmoituksessa "vasempana puolustajana". "Oikeana hyökkääjänä" esiintyi varatuomari Seppo Karikko. Tämänkaltainen "veljeily" herätti keskustelua myöskin työväenyhdistyksen johtokunnassa. (Vaalimainos 9.10.1992 tässä)

Kaupunginhallituksessa Työväenyhdistyksen edustajana vaalikaudella 1989-1992 istunut Hannu Piirainen oli joutunut muiden luottamus- ja työtehtäviensä vuoksi olemaan pois kaupunginhallituksen kokouksista. Kun varajäsentäkään ei aina paikalle saatu asetetuksi, oli yhdistyksen paikka kokouksissa tyhjä. Työväenyhdistyksen johtokunnassa tämä oli todettu ja pidetty harmillisena asiana.

Puheenjohtaja Alanko alkoi perätä asiaa työministeriöstä saakka. Tästäkin asiasta oli tullut henkilökysymys: Alanko väitti työvoimatoimiston nihkeän asenteen johtuvan Hannu Piiraisen haluttomuudesta avustaa työväenyhdistystä. Työministeriön tarkastaja Erkki Karjalainen sekä Työministeriön osastopäällikkö Pertti Ojala kuitenkin vahvistivat palkkaperusteisen työllistämistuen myöntämisen perusteet ja Hannu Piirainen lähetti asiasta kirjeen - varmuuden vuoksi kaikille työväenyhdistyksen johtokunnan jäsenille erikseen. 

Työväenyhdistyksen johtokunnassa keskusteltiin varsinkin pöytäkirjan ulkopuolella mahdollisista kiertoteistä: talo olisi pitänyt myydä esimerkiksi perustettavalle taloyhtiölle ja hakea työllisyysmäärärahat yhtiön nimissä, mutta nämä kaavailut jäivät haaveeksi. Asioiden vaatima paperisota olisi pitänyt kuitenkin hoitaa aikaisemmin, sillä rahoitus- ja avustusprosessien kulku oli hidasta.

Kuvia salin ja eteistilojen työmaalta.

Jotenkin ristiriitaiselta tilanne kumminkin vaikutti: Työväentalon viereinen Kuhmon kamarimusiikin toimitalo sai katon korjuuseen varoja työvoimatoimiston kautta kun taas "poliittista toimintaa harjoittava yhdistys" joutui turvautumaan saamansa Opetusministeriön valtionavun lisäksi lainarahoitukseen. Kuitenkin rakennettiin kulttuuritilaa. Mutta ohjeet olivat selkeät ja viranomaistulkinta tiukka.

Huoli markkamäärältään kuusinumeroisen, vuosien mittaan neljännesmiljoonaan markkaan kohonneen velan hoidon onnistumisesta ei ollut omiaan keventämään tunnelmia johtokunnassa ja työmaallakin paukkuivat vasarat kiivaasti. Työntekijätkin vaihtuivat. Välillä käytiin kipakkaa keskustelua peruskorjauksen vaiheista, rahoituksesta ja siitäkin, selvittäisiinkö jatkosta kahden kirvesmiehen ja talkooväen voimin. Puheenjohtaja Alangon ja varapuheenjohtaja Reijo Piiraisen välillä ei aina vallinnut yhteisymmärrys.

Peruskorjauksen alettua oli sovittu työn jaksottamisesta kahteen vaiheeseen: ensiksi sali ja eteistilat, toisessa vaiheessa WC- tilat. Tarkoitus oli ykkösvaiheen päätyttyä laskea, paljonko rahaa on ja missä laajuudessa korjaus olisi mahdollista toteuttaa.

Laskelmien ja riitelyn jälkeen päätettiin remonttia kuitenkin jatkaa - WC- remontin yhteydessä rakennettiin eteistiloista yhteys konehuoneeseen, joten koneenhoitajan ei tarvinnut enää mennä työmaalleen ulkokautta.

Laskelmat osoittautuivat liian optimistisiksi: WC- remontin yhteydessä tuli tehtäväksi ylimääräisiä sähkö- ja putkitöitä, joiden tarvikkeisiin hupeni rahaa.

Konehuoneen asennukset

Useasta eri paikasta hankittujen laitteiden asentamiseen eivät suuret kinotekniset liikkeet olleet innokkaita. Periaatteena oli yleensä ollut se, että laitteet asensi paikalleen ne myynyt liike. Finnkinolla ei kuitenkaan ollut irrotettavissa asentajia omien teattereidensa ulkopuolelle.

Ainoana "työtä myymään" suostui lopulta Finn-Screenlight Oy, Savon Kinot Oy:n Joensuun teattereiden hoitajan Osmo Peltosen ja Finnkinon Helsingin teattereiden koneenhoitaja Juha Hukkasen kinotekninen liike.

Mahdollisimman paljon esitöistä tekivät kuhmolaiset, lähinnä jälleen Jukka Lankinen Urpo Lankisen avustamana. Konehuoneesta purettiin Dresden D 1- koneet tarvikkeineen ja Jyväskylässä osiksi puretut, kahdeksan kuukautta konehuoneen nurkassa lojuneet Elohuvin laitteet kasattiin uudestaan.

Hukkasen ja Peltosen saavuttua olivat myös kaiuttimet johdotetut ja vaiheistetut valmiiksi, samoin prosessorin ja päätevahvistimien väliset kytkennät sekä tasasuunnin. Myös lamppukammion tuuletus oli hoidettu kuntoon.

Konehuonekuvasarja. Klikkaa kuvia isommaksi!

Dresdenin purkua 1. Antti Alanko 2.Martta ja Niilo 3. Osmo Peltonen asentaa 4.Juha Hukkanen 5.

1. Jukka Lankinen purkaa Dresden D 1- elokuvakonetta. 2. Antti Alanko maalaa konehuoneen seiniä.

3. Kino Miilun koneenhoitajat Martta ja Niilo Pääkkönen piipahtivat perehtymässä laitteisiin.

4. Osmo Peltonen virittelee räkin takana vahvistimen johtoja. 5. Juha Hukkasen huumori koetuksella.

Altti Riihonen 6. Konehuone 7. Konehuone8. Konehuone 9.

6. Korpilinnan ohjelmistohankkija Altti Riihonen piipahti konehuoneessa. 7. Pitkäesityslaite.

8. Elokuvakone ja koneenhoitajan tuoli. 9. "Amadeus" viimeistä iltaa - lappujen kohdalla liitokset!

Asentajien tehtäväksi jäivät elokuva- ja lautaskoneen kytkennät, filmin kulkureitin järjestely, hienosäätö ja koekäyttö. Ääniprosessorin säätäminen Dolbyn normien mukaiseksi kertoi vielä hieman keskeneräisen salin akustiikasta. Samoin säädettiin xenon- lampun peili kohdalleen ja kuva mahdollisimman tasavaloiseksi ja kirkkaaksi.

Kuhmo sai heinäkuun 1994 puoliväliin mennessä "euronormit" täyttävän elokuvateatterin. Muutos entiseen oli suuri.

Esityslaitteisto:

-35 mm elokuvakone Philips FP 56 EL 4010 numero 34046 (Dolbyn stereokenno)

-xenon-lamppukammio ja 2500 watin xenonputki (Osram)

-pitkäesityslaite Philips/Kinoton Non-Rewind ST 100 numero 220139 kahdella 5000 metrin lautasella

-tasasuuntaaja Heinrich Schrieber Bremen XD 100 numero 1421185/1

Äänilaitteisto:

-prosessori: Dolby CP 55

-päätevahvistimet: 2 kpl QSC USA 850

-pääkaiuttimet: 3 kpl HAS T 600 CINEMA.

-sivukaiuttimet (surround): 9 kpl, Celestion Ditton 100 (50 W 8 ohm)

Avajaisnäytäntönä esitettiin tutustumismielessä kolmenkympin lipuilla (kopio oli huono ja katkesi ensimmäisessä näytännössä!) Milos Formanin "Amadeus", jonka esitysten päätyttyä useat musiikin ystävät tulivat kiittämään koneenhoitaja Lankista:

"Nyt viimeinkin pääsee Mozart oikeuksiinsa!"

jatkoa seuraa...

hakemistoon

Hosted by www.Geocities.ws

1