1.
2.
3.Jukka Lankinen kohtasi 1.3.1994 Jyväskylän uudessa Fantasia- teatterissa pidetyn, Suomen elokuvasäätiön ja Suomen Filmikamarin järjestämän elokuvateattereiden demopäivän aikana puheenvuoron käyttäneen tukholmalaisen arkkitehtitoimisto FE Arkitekter Ab:n (Fredriksson & Endren) edustajat. Ants Endre yritti puhua suomea ja ilahtui kovasti, kun Lankinen lounastauon aikana puhutteli häntä viroksi. Endre selitti perheensä emigranttivaiheita ja lupasi Kuhmon suunnitelmista kuultuaan toimistonsa luonnostelevan maksutta uuden elokuvateatterin, kunhan toimisto saisi nähtäväkseen tilan kuvat.
Näin hyvästä tarjouksesta oli vaikea kieltäytyä.
Lankinen postitti Työväentalon piirustukset Tukholmaan ja jo kolmen viikon kuluttua saapuivat luvatut luonnokset. Tätä ennen oli käyty puhelinkeskustelu, jonka yhteydessä kuvat piirtänyt Owe Bergström mm. kertoi: "Huvudproblemet är takhöjden!" ("Pääongelma on katon korkeus!"). Luonnosten saavuttua (saatekirjeessä "Bästa hälsningar FE-ARK/Owe Bergström. Hälsningar även från Ants Endre") voitiin Kuhmossa todeta vain, että poikkileikkauskuvaan (kuva 3.) luonnosteltu katon korotus oli taloudellisesti mahdoton toteutettavaksi.
Lankisen kyseltyä Tukholmasta: "Menar Ni föra oss till konkurs" ("Aiotteko viedä meidät konkurssiin?"), lyötiin asia arkkitehtitoimiston taholta kuitenkin leikiksi ja annettiin lupa käyttää luonnoksia ("skiss") vapaasti "utan att det kostar".
KLIKKAA KUVIA ISOMMAKSI!
Tukholmalaisten luonnosten, Jyväskylässä esiteltyjen detaljipiirustusten ja vuoden 1957 Elokuvateknillisen käsikirjan mukaan Lankinen luonnosteli millimetripaperille elokuvateatterin katsomon lattiaprofiilia ja näyttämörakenteita, pyrkien mahdollisimman tarkkaan ottamaan huomioon elokuvateatterin suunnittelussa tarpeelliset yksityiskohdat, kuten katselu- ja projisointikulman, kankaan koon, penkkirivien etäisyyden ja korkeuserot. Monessa asiassa oli turvauduttava kompromisseihin: mm. jäi projisointikulma hieman vinoksi, mistä osittain johtui kuvan oikeassa reunassa varsinkin CinemaScope- kuvaa projisoitaessa hienoinen epäterävyys. Toiseksi etummainen kattopalkki leikkasi myös kuvaa oikeasta yläreunasta, mutta käytännössä asialla ei ollut suurta merkitystä.
KLIKKAA KUVIA ISOMMAKSI!
Jukka Lankisen millimetripaperille luonnostelemat Korpikinon salin katsomojärjestelyt.
Kuva 1. Sali ylhäältä päin.
Kuva 2. Katsomon sivuprofiili
Kuva 3. Kaide, kaiutinseinä, valkokangaskehikko ja kaiutinpukkien rakenne.
Tämän ihmeellisempiä piirustuksia ei elokuvateatterista laadittu, vaan ammattitaitoiset kirvesmiehet Marko Piirainen, Reijo Piirainen ja Martti Ruokolainen suunnittelivat työn yksityiskohdat ja kääntyivät tarpeen tullen - harvoin - konehuoneen purku- ja asennustöihin keskittyneen Lankisen puoleen. Salin lattian purkutöiden yhteydessä tuli esiin alkuperäinen kalanruotoparketti, joten katsomon oikealle puolelle tuli tasalattia Kino Miilun ja Kino Ässän aikaisten luiska- porrasrakennelmien tilalle. Katsomon puisen sivukaiteen rakenteen luonnosteli Jukka Lankinen ja säleiden profiilit valmisti jyrsimellä Kaarlo Kovalainen.
Alunperin paikkaluku oli ollut 150. Uudessa katsomossa paikkoja tuli olemaan 107. Näin saatiin rivivälejä pidennetyksi ja istuinmukavuutta lisää.
Salin katon järeistä sisäpuolisista puupalkeista johtuneen mataluuden vuoksi valkokankaan sijoittaminen oli ongelmallista. Koska koko katon korottamiseen ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia, poistettiin lähinnä valkokangasta ollut palkki ja se korvattiin huomattavasti ohuemmalla liimapuupalkilla.
Valitettavasti Lankisen Suomen elokuvasäätiötä varten laatima, seikkaperäinen "kinosuunnitelma" jäi varojen puutteen vuoksi osittain toteuttamatta esimerkiksi salin akustoinnin osalta. Jälkikaiun vaimentamiseksi oli suunnitelmassa mainittu taka- ja sivuseinien yläosien ja kattopalkkien etupintojen päällystämistä äänen heijastumista vaimentavilla materiaaleilla, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut Salin akustiikka jäi "kovaksi".
