(Tämä sanallinen kuvaus toimitettiin Suomen elokuvasäätiölle vuoden 1994 kunnostustukihakemuksen liitteeksi)
TOTEUTUMINEN MERKITTY PUNAISELLA VUONNA 2002.
Seinän pintamateriaalina on höylätty vaakasuora mäntypaneli, joka on maalattu mustaksi valkokankaan kohdalta.
Uudistukset:
Etuseinä pinnoitetaan Karhulevyllä ja verhoillaan mustalla kankaalla.
Toteutuminen:
Etuseinä pinnoitettiin osittain. Lisäksi rakennettiin kaiutinseinä ja siihen aukot kolmelle pääkaiuttimelle. Subbass- kaiuttimelle varattiin tila ja aukko avattiin kesällä 1997 kaiuttimen asentamisen yhteydessä. Verhoiluksi tuli tummanharmaa maali.
100 x 50 mm soirosta rakennettu, noin 50 cm syvä kehikko, johon on pingotettu kiinteä äänielokuvakangas (kuva-aukko n. 2,8 m x 6,5 m). Rajaimet kankaan edessä ovat lastulevyä, kankaan reunoilla musta sametti. Sivurajaimet ovat käsin säädettävät (sametti + sivuverho).
Uudistukset:
Vaihtoehto 1:
Kehikon syvyyttä lisätään ja kangas siirretään lähemmäksi katsomoa, salin ensimmäisen kattopalkin etupuolelle, jolloin kankaan takana suljettuna ollut oviaukko (yhteys kahvio/kokoustilaan) voidaan avata. Cinemascopekuvaa hieman haitannut kattopalkin varjo poistuu samalla. Talonmiehen asunnon ja salin välistä äänieristystä parannetaan.
Vaihtoehto 2:
Kehikkoon pingoitettavan kiinteän kankaan tilalle hankitaan vastaavan levyinen ylätukin ympärille rullattava kangas, jolloin monikäyttöisyys ja tilan muu käyttö paranevat mutta menetetään rajainten käyttömahdollisuus. Myös lisäkustannuksia koituu n. 25000 mk.
Toteutuminen:
Kumpikaan vaihtoehto ei sinällään toteutunut. Kaiutinseinän vuoksi valkokangas tuli hieman aiempaa lähemmäksi katsomoa. Tilojen välistä äänieristystä parannettiin. Salin ja kahvio/kokoustilan välinen oviaukko avattiin. Salin etummainen kattopalkki vaihdettiin liimapuupalkiksi, jolloin kuvaa häirinnyt palkin varjo pieneni. Kankaan kehys rakennettiin 100 x 50 mm soirosta aiempaa isommaksi ja rajaimet aiempaan verrattuna kevytrakenteisemmiksi.
Kankaan takana on hyllyillä kolme kappaletta kaiuttimia, joista vasen - oikea pari itse tehtyjä 3- elementtisiä bassorefleksikaappeja ja keskikaiuttimena 1 kpl Radiotehnika S-90. Kankaan sivuilla on kaksi Hitachin valmistamaa kaiutinta, jotka eivät ole käytössä. Surround-kaiuttimina on 7 kpl kaiuttimia (Philipsin kokoäänielementin sisältäviä 3 kpl, Saloran valmisteita 2 kpl ja Hitachin 2 kpl). Kaiuttimet on kytketty soimaan samalla voimakkuudella ja samanvaiheisesti. Kaiuttimet on johdotettu konehuoneeseen saakka siten, että kaikille etukaiuttimille on omat linjansa ja surround- kaiuttimille kaksi linjaa, jotka voidaan jakaa tai yhdistää konehuoneessa.
Uudistukset:
Pääkaiuttimet vaihdetaan uusiksi (HAS T 600 CINEMA tai Electro-Voice SH 1512 ER tai ALTEC A 7 tai STUDIOTEC CL-215) Surround-kaiuttimiksi tulee 9 kpl Celestionin 60 W hifikaiuttimia, joiden taajuusalue 125 Hz - 7 kHz/3dB riittää. Kaiuttimien kiinnityksessä ja sijoittelussa noudatetaan Dolbyn ohjetta "Technical Guidelines for Dolby Stereo Cinemas".
Toteutuminen:
Suunnitelman mukaisesti.
Konehuoneessa on 2 kpl hiilikaarilampuilla varustettuja Dresden D 1- elokuvakoneita, jotka ovat vuodelta 1952 ja tuodut Suomussalmelta vuonna 1976 Kuhmoon. Ne on huollettu perusteellisesti Kino-Foto Oy:n toimesta vuonna 1985, uusien yrittäjien aloittaessa. Kaarilamppujen putkitasasuuntaaja ja etuvastukset korvattiin tehokkaammalla piitasasuuntaajalla ja uusilla etuvastuksilla vuonna 1986.
Molemmissa koneissa on vaihdettavat, samettikiskoilla varustetut kuva- portit laajakuvalle sekä cinemascope-kuvalle (muokattu normaalikuva- portin aukkoa laajentamalla). Normaalikuvaportteja ja objektiiveja ei ole, vaan normaalikuvan ollessa (harvoin) kyseessä on näytös toteutettu cinemascope- portin ja perusoptiikan avulla. Tällöin normaalikuvan kuvaviivat näkyvät hieman valkokankaan ylä- ja alareunassa, mutta tämä vaihtoehto on parempi kuin leveämmän laajakuvan päiden silpoutuminen.
Cinemascopen levittäjät (laajakangaslisäkkeet) ovat peilityyppiset ja kuvan levityssuhdetta voidaan säätää (rajoina 1,5 - 2 x filmillä olevan kuvan leveys). Levittäjät ovat perua niiltä ajoilta, jolloin esitettävänä saattoi olla cinemascopesta poiketen vähäisemmällä kavennuskertoimella supistettu laajakangaselokuva, jonka kankaalla näkyvän kuvan suhteet olivat 1:2. Säätömahdollisuudesta puolestaan johtunee koneiden nykyinen liian lyhytpolttovälinen cinemascopen perusoptiikka, jonka vuoksi kuvaa ei voida levittää kaksinkertaiseksi ilman että se menee yli valkokankaaan reunojen.
Laajakuvan (1:1,75) esittäminen sujuu ilman vaikeuksia, paitsi silloin kun kuva on rajattu pystysuunnassa enemmän kuin em. suhteessa (esimerkiksi 1:1,85), jolloin kuvaviivaa näkyy kuvan ylä- ja alareunassa.
Nykyinen kelauslaite on irtolevyllä ja kelauskaarella varustettu Oy Kinotarpeita Ab:n toimittama, klassinen kelauslaite, jonka moottori on hiljakkoin uusittu. Liitoskone toimii liimaliitosperiaatteella. Laite on edelleen käyttö- kelpoinen, mutta ongelmana on parin kuvaruudun häviäminen liitettävien filmien liitoskohdista, jolloin kopiot lyhenevät.
Uudistukset:
Konehuone puhdistetaan perusteellisesti hiili- ym. pölystä. Projektorit korvataan Philipsin FP 6- elokuvakoneella (Jyväskylän Elohuvi 1 - teatterin entinen elokuvakone), jonka lamppukammio on uudistettu 2500 watin Xenon-lamppua varten. Tasasuuntaaja uusitaan samalla. Perusoptiikka ja laajakangaslisäke uusitaan (perusoptiikan uusiminen välttämätöntä, mikäli valkokangasta siirretään).
Elokuvakone sijoitetaan tarkasti salin optiselle keskiakselille. Projisointiaukkoon kaihtimet hajavalon estämiseksi.
Pitkäesityslaite (lautasmallinen Kinoton 5000 metrille) ja siihen liittyvät apulaitteet sijoitetaan paikalleen, samoin teippiliitoskone filmien kasausta ja purkua varten.
Toteutuminen:
Perusoptiikat ja laajakangaslisäke sisältyivät laitteiden hankintahintaan. Elokuvakoneen sijoittaminen tarkasti salin optiselle keskiakselille ei onnistunut salin ja konehuoneen välisen seinän rungon pystysoiron vuoksi. Kaihtimet jäivät pois.
Äänilampun tasasuunnin käsitti muuntajan (220/6 V) ja autodiodeista tehdyn tasasuuntaajan, jonka suotimena oli 1 kpl elektrolyyttikondensaattoreita. Vuonna 1986 tasasuuntaaja on vaihdettu, jännitettä pudotettu vastuksilla ja suotoa on lisätty lisäosilla, joten Dolbyn vaati- ma 3 % hurinajännite lienee alitettu (taustahurinaa ei käytännössä filmejä esitettäessä kuule). Vuoteen 1986 saakka olivat äänikennot rakennetut venäläisen matkakoneen fotodiodeista, jotka olivat Aralditilla liimattu Dresdenin hevosenkengän muotoisen valokennon suojakotelon pyöreään aukkoon. Heikkovirtajohdot olivat suojaamattomat ja poimivat häiriöitä. Vahvistimena oli LUXOR- merkkinen 2 x 75 W kotistereovahvistin, joka oli kytketty monoksi ja jolla syötettiin yhtä edellä mainituista bassorefleksikaiuttimista. Vuonna 1986 kennot on korvattu stereokennoilla (sovite tehty paikan päällä). Kennot on johdotettu suojatulla johdolla Saloran Ortoperspekta 3001-vahvistimeen, jota käytetään esivahvistimena ja keskikanavan (mono)pääte- sekä konehuoneen tarkkailuvahvistimena. Salora 3001- vahvistimesta johdetaan linjatason signaali Sonyn AV 501- vahvistimeen, jonka yhteydessä olevalla Philipsin taajuuskorjaimella säädetään vasemman ja oikean etukaiuttimen taajuudet. Sonyn AV 501- vahvistimesta saadaan myös 10 - 30 millisekuntia viivästetyt Surround-äänet.
Uudistukset:
Philipsin FP 6- elokuvakoneessa on Dolbyn valmistama stereokenno, joka jää luonnollisesti paikalleen.Äänilampun jännitteen suodatus tarkistetaan ja tarpeen vaatiessa tehdään lisämuutokset tai vaihdetaan virtalähde kokonaan. Hankitaan Dolbyn prosessori. Hankitaan CD-soitin. Tehovahvistimiksi hankitaan 2 kpl päätevahvistimia QSC 1200 tai 1400 tai Crest Audio LA 601 tai Amcron (tai vast.). Entisiä vahvistintarvikkeita voidaan soveltuvin osin käyttää konehuoneen tarkkailuvahvistimena ja salin PA-vahvistimina Konehuoneen sähkö- ja heikkovirtajohdotus sekä häiriösuojaus tarkistetaan uudistusten yhteydessä.
Toteutuminen:
Äänilampun virtalähde korvattiin Philipsin valmistamalla, kokonaan uudella, stabiloidulla virtalähteellä. Dolbyn prosessori CP 55 saatiin lainaksi vuoteen 1997 saakka, jolloin se korvattiin CP 45- prosessorilla. Tehovahvistimiksi tulivat amerikkalaiset QSC 1400- vahvistimet. Vuonna 1997 subbass- vahvistimeksi asennettiin niinikään amerikkalainen BGW:n vahvistin. Konehuoneen tarkkailupaneliksi asennettiin ruotsalainen Videvoxin laite.
Salin kaltevuus on 1:10 eli katsomo nousee metrin matkalla viistosti 10 cm.
Salissa on 150 paikkaa, putkirunkoisia, pehmustettuja matalaselkänojaisia elokuvateatterituoleja. Istuinten riviväli on vanhan elokuva- asetuksen mukainen eli 85 cm.
Uudistukset:
Istuimet poistetaan ja korvataan 112 Quinette- elokuvateatterituolilla. Riviväli pidennetään n. 95 cm:iin ja salin etuosasta jätetään käyttämättä nykyisen kolmen tuolirivin alue. Kaltevuutta lisätään porrastamalla istuinrivit 10 cm välein, joten nousuksi tulee 1:12 - 13.
Toteutuminen:
Istuimia on 107. Rivivälit ovat 95 cm ja katsomon porrastuksen nousu oli riviä kohti 17 cm. Takarivi on 153 cm korkeudella lattiatasosta eli 63 cm entistä katsomoa korkeammalla.
Salin tilavuus on 600 m3. Sisäkatto laskeutuu vinosti eli tila on epäsymmetrinen. Seinä- ja kattopintojen materiaalina on puu. Jälkikaiku on nykyisellään kohtuullinen.
Uudistukset:
Salin seinien yläosa verhoillaan akustokarhulevyllä, samoin verhoillaan katon kannatinpalkkien etupuoli. Salin seinien alaosa maalataan ja tutkitaan, onko mahdollista avata umpeen maalatut ikkunat ja järjestää pimentäminen verhoilla. Katsomo-osan lattianpäällyste korvataan uudella.
Toteutuminen:
Salin seinien akustiikkalevytys jäi pois. Ikkunat poistettiin kokonaan. Katsomon lattia uudistettiin tasalattian kohdalta hiomalla esiin alkuperäinen kalanruotoparketti ja porrastettujen tuolirivien osalta turvauduttiin läpivärjättyyn muovimattoon. Kovien materiaalien käytön vuoksi (mm. katsomon entinen kokolattiamatto otettiin pois) jälkikaiku kasvoi.
Nykyinen ilmastointi on järjestetty kahdella huippuimurilla ja tarpeen vaatiessa erillisellä tuulettimella valkokankaan takana. Raitis ul- koilma otetaan lämpöpattereiden takaa.
Uudistukset:
Huippuimurit korvataan lämmön talteenottavalla järjestelmällä. Poistoilma ohjataan lämmön talteen ottavien kennojen kautta ja sisään tuleva, tarvittaessa lämmitetty raitisilma ohjataan katsomon alaosaan. Lämpöpattereiden takana olevat raitisilma-aukot suljetaan.
Toteutuminen:
Salin, eteisaulan ja WC- tilojen ilmastointi uudistettiin kokonaisuudessaan. Aluksi (heinä-lokakuu 1994) sali ilmastoitiin ainoastaan puhaltamalla poistoilma konehuoneeseen ja ottamalla raitisilma avoimen takaoven kautta.Lokakuussa saatiin asennetuksi Ilmaterä Oy:n valmistama LTO- koje.
Salin teatterikäyttömahdollisuuksia lisäävään korjaukseen liittyen varaudutaan näyttämökorokkeen rakentamiseen valkokankaan eteen, samoin korjaustöiden yhteydessä otetaan huomioon näyttämö- ja valotekniikan vaatimukset (mm. esirippu).
Yksityiskohtaiset suunnitelmat laaditaan rahoitustilanteen selvitessä myöhemmin.
Toteutuminen:
Näyttämökoroke rakennettiin. Salin ja konehuoneen sähkötöiden yhteydessä järjestettiin varaukset esiripun verhomoottorin ja kattopalkkeihin myöhemmin tarvittaessa sijoitettavien valaisimien virransyöttöön ja ohjaukseen.
21.2.1994 JL