Naisten sukuelinten silpominen

Eräissä kulttuureissa käytetään dramaattisempia keinoja naisen seksuaalisuuden rajoittamiseksi. Epäilemättä kaikkein jyrkimmät menetelmät koskevat naisten sukuelinten silpomista, niin kuin klitoriksen poisleikkaamista (subincision) tai vaginan kiinni ompelemista (infibulation). Tällaiset operaatiot vaikuttavat suoraan naisen kykyyn nauttia seksistä ja yhdynnästä. Nämä toimenpiteet on laajasti lailla kielletty läntisissä maissa, mutta niitä harjoitetaan yleisesti islamilaisissa maissa Afrikassa ja Lähi-idässä.

Kuka kannattaa ja säilyttää näitä naisen sukuelinten silpomisen traditioita? Käsillä oleva aineisto viittaa vahvasti ja yksiselitteisesti naisiin. Päätöksen siitä, tehdäänkö tytölle ympärileikkaus ja milloin, tekee hänen äitinsä tai isoäiti. (Hicks, 1996;Lightfoot-Klein, 1989). Naispuolinen vertaisryhmä pitää myönteisen statuksen merkkinä, ja tyttöjä, joita ei ole ympärileikattu välillä pilkataan, kiusataan ja halvennetaan naispuolisten ystävien toimesta.(Lightfoot-Klein, 1989). Itse silpomisen suorittaa aina nainen, kuten kätilö. ”Miehet ovat täysin suljettu ulos tapahtumasta” (Boddy, 1989, p. 84). Näitä kirurgisia toimenpiteitä selitetään naisten toimesta perustein, jotka vaikuttavat lähemmässä tarkastelussa epäilyttäviltä, ellei täysin vääriltä. Naiset väittävät, että leikkaus parantaa terveyttä, vaikka tosiasiat osoittavat, että leikkaus tuo merkittäviä vaaroja terveydelle. He väittävät, että sitä vaaditaan Koraanissa, mutta Koraanin asiantuntijat sanovat, että sitä ei vaadita. Naiset väittävät, että kukaan ei halua mennä naimisiin leikkaamattoman naisen kanssa, (esim. ”harva mies haluaa naimisiin naisen kanssa, jonka klitorista ei ole leikattu ja jota ei ole ommeltu umpeen. Forni, 1980, p. 26”)

Tosiasiassa miehet kuitenkin menevät naimisiin leikkaamattomien naisten kanssa. Shandall (1967, 1979) raportoi tuloksista 300 sudanilaisaviomiehen otoksesta, jotka kaikki olivat naineet leikkaamattoman tai lievästi leikatun naisen kanssa. Indeed, Lightfoot-Klein (1989) havaitsi, että eurooppalaiset naiset olivat paljon enemmän haluttuja vaimoiksi näissä islamilaisissa valtiossa, koska eurooppalaiset naiset nauttivat seksistä enemmän. Nämä löydökset ovat suoraan ristiriidassa sen teorian kanssa, että afrikkalaiset miehet pitäisivät ympärileikattuja naisia parempina.

Shandallin (1967, 1979) aineisto oikeastaan koostui 300 miehestä, joilla oli useita vaimoja, mukaan lukien yksi vaimo, jolle oli tehty täysi leikkaus ja yksi, jota ei oltu leikattu. Tämä teki Shandalle mahdolliseksi arvioida mitä miehet pitivät parempana. Melkein kaikki miehet kertoivat, että he pitivät parempana naista, jonka sukuelimiä ei oltu leikattu. Niissä tapauksissa, joissa leikkaus poikkesi vakavuusasteeltaan, miehet pitivät parempina naisia, joiden leikkaus oli lievempi. Nämä löydökset sopivat yhteen Lightfoot-Kleinin (1989) havaintojen kassa, joiden mukaan miehet pitivät parempana naista, joka nautti seksistä. Shandall (1967) vetikin sen johtopäätöksen, että ”jokin muu, kuin miehen seksuaalinen nautinto täytyy olla kyseessä tämän perinteen jatkumisessa” (p.94)

Naisten sukuelinten silpominen ei siis näytä lisäävänä miesten seksuaalista mielihyvää. Se voi tietenkin lisätä naisten uskollisuutta vähentämällä naisten mahdollisuutta nauttia avioliiton ulkopuolisesta seksistä. Kuitenkin miehet pitävät enemmän ympärileikkaamattomista naisista, mikä puhuu mieskontrolliteoriaa vastaan.

Viime vuosian on ilmaantunut organisoitua vastustusta näitä toimenpiteitä vastan. Vastustusta ovat organisoineet läntisen koulutuksen saaneet naiset, mukaan lukien kansainväliset feministit. Kuitenkin, eräs feministeistä, Germaine Greer, ei näytä olevan mieltynyt ajatukseen, että naisten seksuaalisuus olisi tukahdutettu miesten toimesta. Hän on kritisoinut länsimaalaisia protestoijia etnosentrisyydestä.

Greer (1999) eksplisiitisti torjuu ajatuksen, että sukuelinten silpominen olisi miesten ajama asia. ”Tämä on todella kummallinen selitys asialle, jota naiset tekevät toinen toisilleen.”(p.103). Hänen omat matkansa sellaisiin maihin, kuten Etiopia johti samanlaiseen johtopäätökseen kuin Shandall (1967) teki Sudanissa. Nimittäin miehet eivät aseta etusijalle naisia, joille on tehty sukuelinten silpomisleikkaus. Niin pitkälle kuin Greer sai selville, useimmat miehet eivät edes tienneet olivatko naiset heidän perheessään ympärileikattu vai ei. Greer väitti, että länsimaalaisten feministien tulisi tunnusta näiden silpomisten kulttuurinen juurtuminen naisten kulttuuriin ja naisten sosiaalisiin ryhmiin, ja siksi hyväksyttävä ympärileikkaukset sellaisenaan tai sitten kohdistaa vaatimuksensa naisten keskinäisiin keskusteluihin siitä, mikä on hyvää naiselle.

On selvää, että useimmat havainnoijat päättelevät, että näitä traditioita mustasukkaisimmin puolustavat naiset (e.g., Boddy, 1989, 1998). Miehet näyttävät olevan yleensä välinpitämättömiä (Greerin mukaan useimmiten myös tietämättömiä) asian suhteen. Jotkut isät vastustavat tyttäriensä ympärileikkausta, mutta miesten vastustus jyrätään perheen naisten taholta, jotka vaativat silpomisen suorittamista. (Lightfoot-Klein, 1989). Hicks

(1996) myös kertoo, että useat havainnot osoittavat, että miehet puoltavat vähemmän vahingoittavia leikkauksia, mutta heidän tahtonsa jätetään huomiotta naisten päättäessä käytännön toimista ympärileikkauksen toteuttamisessa.

Vanhempien asenteita oli arvioitu keskeiseen asiaan keskittyvässä tutkimuksessa Williams and Sobieszczyk (1997). Jos halutaan olla varmoja, niin ei ole vaaratonta olettaa, että aviomiesten ja vaimojen asenteet olisivat toisistaan riippumattomia ilmiöitä. Kuitenkin, tulokset osoittavat painollaan, että ympärileikkaus on nimenomaan naisten kannattama asia. Tapauksissa, joissa isä kannatti leikkausta, 100 %:a äideistä kertoi, että se tullaan tekemään tytölle. Tapauksissa, joissa isä oli ympärileikkausta vastaan, 41 % äideistä sanoi, että hän tulee pitämään huolen siitä, että leikkaus tullaan suorittamaan. Tapauksissa, joissa isällä ei ollut mielipidettä leikkaukseen, 97 % äideistä aikoi suorituttaa leikkauksen tyttärelleen. Tapauksissa, joissa isä ei ilmoittanut mielipidettään lainkaan, 79 % äideistä aikoi ompeluttaa tyttärensä vaginan umpeen.

Nämä tulokset viittaavat siihen, että isillä on jotain vaikutusta (vaikka tämä aineisto perustuu korrelaatioihin), mutta ratkaiseva päätäntävalta näyttää olevan äideillä. Ja monet äideistä pitävät kiinni tyttärensä silpomisesta isän vastustuksesta huolimatta. Jos taas isä on ympärileikkauksen kannalla, ei yksikään äiti vastustanut tyttärensä leikkausta.

Näin naisten ympärileikkaus näyttää olevan juurtunut naisten kulttuuriin ja se on naisten kontrolloima tapahtuma. Tämä tukee naiskontrolliteoriaa ja on vastoin mieskontrolliteoriaa.

Aloitussivulle

Seuraava sivu