INTELLIGENTSIA--ÄLYMYSTÖ
kati sinenmaa, www.geocities.com/sinenmaa

"Antakaa terveeksi tulleiden hallita, ja antakaa sen, jolla on valtaa, luopua siitä."


Content:

00. Forewords

Kun ihminen ajattelee rahasta, silloin Hänen ajatuksensa arvo on korkeintain sama kuin Hänen saamansa palkka ajatustyöstään. Jos siis ihminen ei ajattele rahasta, vaan ajattelee muuten vain, silloin Hänen ajatuksiensa arvoa ei voida mitata, joten ilmaisten ajatuksien arvo on mittaamaton. Jos nyt rahasta-ajattelijat --ns intelligentsia, älymystöpoppoo-- eivät tunnusta, että ilmaiseksi ajatellut ajatukset ovat mittaamattoman arvokkaita, silloin He tietysti pystyisivät arvottamaan ei-rahasta ajatellut ajatukset. Ja näin ollen ns älymystön pitäisi silloin antaa kaikille kaikkien ajatuksien ajattelijoille palkkaa...

Koska poliitikot kieltäytyvät antamasta tavallisille ihmisille palkkaa ajattelusta, silloin se on kiistaton todiste siitä, että poliitikkojen mielestä tavallisten ihmisten aivotoiminta on täysin arvotonta. Sillä, jos poliitikko keräisi roskia kaduilta, niin Hän tietysti vaatisi siitä korvauksen, mutta kun tavalliset ihmiset ajattelevat jotain, niin poliitikko väittää, ettei se ole minkäänlaisen korvauksen piirissa tehtyä toimintaa. Poliitikkojen kunniaksi on toki sanottava se, että He tosin kutsuvat politiikkaa paskahommaksi --,mutta milloin oikeista paskahommista on maksettu poliitikkojen huippupalkkioita? Näin siis poliitikot tuossakin asiassa ovat ainoastaan ylimielisiä paskiaisia, sillä senhän He itse tunnustivat puhuessaan politiikasta paskahommana, josta pitäisi sitten saada paskahomman palkkakin, eli minimipalkkaa...

01. Tavallisia Ajatuksia

Voiko tavallinen siivooja ajatella poliittisia ajatuksia? Älymystön mielestä ei voi, koska muutoinhan älymystö ei voisi perustella, miksi Heidän pitää saada mielettömiä summia ajattelutyöstä! Näin nähtiin heti aluksi, että älymystö pitää tavallisten ihmisten ajatuksia pelkkänä paskana, joka ei kelpaa mihinkään, koska muutoin He joko joutuisivat arvottamaan tavallisten ihmisten ajattelun myöskin ajatustyöksi, tai sitten nuo ns älymystön edustajat joutuisivat myöntämään, että ajatuksien arvo on pohjimmiltaan mittaamattoman arvokasta.

Koska siis rahasta-ajattelijat --ns älymystön edustajat-- pitävät itsestään selvänä, että vain He voivat ajatella arvokkaita ajatuksia, ja koska siis tuo ns intelligentsia uskoo, että arvokkaita ajatuksia ovat vain ne, joista saa rahaa ja lounasseteleitä ja ilmaisia lentolippuja ja optioita ja bonuksia jms, niin silloin on selvää, että poliitikkojen, rikkaiden ja muiden paskiaisten ajattelutyö on sellaista, johon kukaan tavallinen ihminen ei pysty edes luonnostaan...

Poliitikkojen on suorastaan pakko uskoa, että rahasta-ajatteleminen on äärettömän raskasta työtä, sillä jos poliitikot uskoisivat, että joltain käy korkeiden ajatusten ajatteleminen kuin tanssi, niin silloinhan se olisi samaa kuin huutaa kaikille, että katsokaa nyt kaikki, miten minä pystyn ajattelemaan korkealentoisia ja hienoja ajatuksia tästä näin vaan tarvitsematta lainkaan tuntea mitään hikoilua asian johdosta...

Kuvitelkaa nyt kaikki, mitä se merkitsisi, jos poliitikot tunnustaisivat olevansa päteviä nimenomaan ajatteluprosessin hienoudessa! Kuvitellaan kaksi ojankaivajaa, joista toinen ei ole kutsumukseltaan ojankaivaja, mutta toinen osaa ojankaivuun ihan leikiten:
Nyt nämä kaksi kaivavat rinnakkain ojiaan, ja kuten edeltä jo kävi ilmi, niin toinen kiroilee, miten vaikeaa ojan kaivuu on, ja joutuu keskittymään yksin lapion painamiseen savimaahan. Mutta toinen vaan rallattelee, ja ojaa kaivaessaan ajattelee kaikkea mukavaa.

Nyt verrataan näitä kahta ojantekijää maallikkoon ja poliitikkoon:
Poliitikkojen mukaan maallikolta ei voi alkuunkaan edellyttää yhteiskunnallisia ajatuksia, kun taasen poliitikko joutuu väkisin tunnustamaan, ettei ajatustyö voi olla Hänelle millään tavoin raskasta, vaan se sujuu Häneltä kuin tanssi --koska Hän on julistanut olevansa pätevä--, ja siksi poliitikot ja muut paskiaiset pitäväkin yhteiskunnallista virkaansa vain sivubisneksenään, josta saa kivasti päivärahoja, kun vain ehtii ajaa virka-autolla allekirjoittamaan läsnäolotodistuksia ympäri valtioita, jota on lupautunut suojelemahan!

Nyt vaan herää kysymys, että jos toiselta sujuu yhteiskunnallisten asioiden ajattelu ikään kuin luonnostaan, niin miksi silloin Hänelle pitää maksaa yhtään mitään palkkaa työstään, jota Hän ei voi olla tekemättä? Eikö rahapalkka kuulukin vain heille, jotka joutuvat todella raatamaan sellaisessa ammatissa, johon He eivät luonnostaan lainkaan sovellu? Onhan se täysin typerää maksaa poliitikolle mieletöntä palkkaa työstä, joka on Hänen kutsumusammattinsa, sillä onhan se iät ja ajat ollut niin, etteivät miehet ole milloinkaan maksaneet palkkaa naisille niistä töistä, joita naisten on pitänyt tehdä, koska muutoin miehetkään eivät olisi niitä tehneet!

Miehet eivät ole maksaneet milloinkaan kovia palkkoja niistä töistä, jotka ovat välttämättömiä, kuten siivouksesta, tai ojankaivuusta. Ja kaikkein välttämättömimmästä miehet eivät ole milloinkaan maksaneet yhtään mitään, eli kotiäidin työstä, sillä sehän on miesten mielestä naisten kutsumustyö, jota naiset eivät voi olla tekemättä! Näin miehet todistavat itse, ettei politiikka ole välttämättömyys, koska sitä ei voi tehdä välttämättömyytenä, vaan vain silloin, kun siitä maksetaan mielettömiä palkkioita. Poliitikka olisi välttämättömyys ihmiskunnalle vain, jos poliitikot tekisisivät sitä samoin kuin äidit tekevät kotitöitä... Ovatko naiset luonnostaan päteviä äidiksi, vai täytyykö miesten perustaa äitienkoulutusohjelma? Mikä vain voi saada naisen sellaiseen tilaan, ettei Hän kykene hoitamaan luonnolta saamaansa tehtävää?

02. Epätavallisia Ajatuksia

Jos siis poliitikot ajattelisivat, että maallikotkin pystyvät yhteiskunnalliseen ajatteluun, niin silloin poliitikoiden olisi mahdotonta perustella omaa pätevyyttään ja pätevyyden palkitsemista mielettömillä summilla. Perustuslaissakaan ei mainita mitään, että poliitikoiden pitäisi olla kouluja käyneitä, vaan perustuslain mukaan kuka tahansa kansalainen on pätevä poliitikoksi! Poliitikot ovat vain niin typeriä, että täysin tahallaan hankivat itselleen kalliin elämän, jotta voisivat sitten perustella, miten He tarvitsevat mielettömästi palkkaa, koska Heillä on niin suuret menotkin.

Asiaan tietysti kuuluu, että älymystön edustajat ovat täysin vaiti tuollaisen perustelun mielekkyydestä, sillä onhan se totinen tosi, että älymystö kuuluu siihen samaan poppooseen kuin poliitikotkin, eli politiikka vaatii ympärilleen älymystön, jotta politiikka näyttäisi poliitikkojen ja älymystön silmissä ulospäin vakuuttavalta. Asiaan tietysti kuuluu, ettei politiikka näytä ulkoa päin lainkaan vakuuttavalta; politiikka kuin politiikka voi näyttää vakuuttavalta vain politiikan sisältä

Poliitikot ovat samanlaisia kuin kommunismin kouluttaman kommunistit, eli kommunismissa vain He olivat viisaita, jotka tiedostivat olevansa kommunismin ikeen alla. Mutta He, jotka tunsivat tulleensa kommunismin kouluttamiksi, eivät tietystikään tajunneet, että He olivat samanlaisia orjia kuin kommunismin vainoamat kansalaisetkin --mutta sillä erolla, että kommunismin kouluttamat eivät tiedostaneet orjuuttaan. Viisaus on asioiden tiedostamista.

Aito vuoropuhelu nimittäin edellyttää, että keskustelijat eivät ole määritelleet toisiaan millään tavoin, sillä vain määrittelemätön keskustelija voi antaa jotain uutta vuorovaikutustilanteeseen. Jos siis keskustelija on määritellyt toisen, niin määrittelijä paljastuu järkisokeaksi, koska Hän ei tajua, ettei Hänen tulisi keskustella sellaisen kanssa, jonka Hän kuvittelee tuntevansa täysin, sillä itse määritellyn käsite julistaa lopullisena totuutena, ettei määrittelyä ole tapahtunut, jos määriteltävää ei tunneta absoluuttisesti.

Poliitikot ovat poliitikkoina täsmälleen samanlaisia kuin poliitikot, jotka ensin luovat budjettiin määräsumman, miten paljon poliisien on sakotettava ihmisiä, jotta budjetti olisi juuri oikean suuruinen: Poliitikot ensin määrittävät opin, joka on oleva Heille ainoa oikea totuus, ja sitten He elävät ja ajattelevat vain tuon opin mukaisia ajatuksia.

Näin siis poliitikot eivät voi mitään muuta kuin elää tuon budjettioppinsa mukaan, koska jos poliitikko ei eläisi ennalta määräämänsä opin mukaan, silloin tietty poliitikolta olisi oppi hukassa, kuten poliitikolta olisi budjettivarat hukassa, jos Hän ei ennalta määrittäisi, miten paljon kansaa pitää kusettaa, jotta poliitikko saisi leikata siitä kakusta sen ensimmäisen siivun omiin taskuihinsa!

Kun siis poliitikko sanoo keskustelevansa kansalaisten kanssa, niin asiaan tietysti kuuluu, että poliitikko on jo ennalta määrittänyt kansalaisen kyvyt --kyvyttömyydeksi, joka todistuu sillä, että poliitikkohan se siinä tilanteessa on, joka nauttii aivotoiminnan pätevyydestä maksettavaa mieletöntä palkkasummaa! Asiaan tietysti kuuluu, että älymystö on hiljaa tästä totuudesta, koska älymystö ei voisi mitenkään kuvitella, että tavallinen kansalainen olisi pätevä ajattelija missään asiassa. Kyseessä on itsesuojelun alhaisin ja halveksittavin muoto. Muuten! Miten kummassa poliitikko voi ylipäätään ajatella olevansa aidossa vuorovaikutuksessa sellaisten olentojen kanssa, joiden aivotoiminta on niin arvotonta? Kun poliitikko 'keskustelee' kansalaisen kanssa, niin miten kansalaisen aivoitukset voivat virrata ylävirtaan, kohden poliitikon korkeuksia?

03. Älymystön Eloonjäämistaistelu

Poliitikkojen politikointi ja älymystön älyily ei ole mitään muuta kuin itsesuojelua; poliitikot --kuten kaikki opilliset-- käyvät jatkuvaa olemassaolon taistelua; opit ovat niihin uskovien sotaherroja. Mikä tahansa oppi tuomitsee jo pelkällä olemassaolollaan kaikki muut opit. Mikään oppi ei ole välttämättömyys. Mutta oppiin uskovan mielestä Hänen oppinsa on täydellinen välttämättömyys --koska opillisen mielestä Hänen oppinsa on ainoa oikea totuus, ja täten opista kuin opista tulee välttämättömyys vain niihin uskovien mielissä.

Jos siis poliitikko uskoo johonkin oppiin, niin silloin jo järki sanoo, että Hän käy oppien olemassaolon vaatimuksesta eloonjäämistaistelua oppinsa puolesta. Kuka tahansa opillinen toimii aina oppinsa kuuliaisena pikkusotilaana taistellen kunniakkaasti oman oppinsa puolesta. Kukaan opillinen ei voi olla käymättä jatkuvaa taistelua oppinsa puolesta, sillä kukaan opillinen ei voi elää --opillisena--, jos Hänen oppinsa ei olisikaan ainoa oikea totuus.

Koska politiikka on oppi siinä, missä muutkin opit --kaikki opit kuuluvat oppien joukkoon--, niin silloin poliitikoiden politiikka -oppi taistelee omasta olemassaolostaan --poliitikkojen mielessä!

Joku voisi nähdä tässä meemien idean, mutta koska minä olen Homo Sapiens, silloin en kutsu tätä kertomusta miksikään opiksi, sillä Viisas Ihminen tietää, ettei opillinen voi millään välttää osallistumasta oppien väliseen ainaiseen sotaan, joten yksikään Homo Sapiens ei täten voi uskoa mihinkään oppiin, sillä opilliseen kaikkeuteen uskominen synnyttää automaattisesti ihmiseen jonkun opin --minkä tahansa opin-- josta sattumalta tulee Hänen ainoa oikea oppinsa

Kukaan ei voisi olla poliitikko ilman oppia politiikasta, eli poliitikot eivät ole edes sitä ymmärtäneet että ennen kun He uskoivat puolueensa oppiin, niin He olivat jo uskoneet oppiin politiikasta. Eihän kukaan voisi olla kristittykään ilman kristinoppia. Ja tämä johtuu siitä, että opilliseen kaikkeuteen uskova on jo saanut annettuina sellaisia oppeja, joita opilliset pitävät itsestäänselvyyksinä--siis annettuina. Poliitikoiden mielestä joku Jumala antoi Heille politiikan, eikä niin ollen politiikka ole Heille oppi, vaan luonnon funktio, jolla poliitikko voi hallita luontoa.

Viisas Ihminen ymmärtää nämäkin asiat täydellisesti, eikä niin ollen viisas sorru uskomaan oppeihin. Koska se on nyt vaan tyhmää uskoa johonkin oppiin, joka voi olla olemassa vain siten, että se taistelee kaikkia muita oppeja vastaan. Jokaiseen oppiin sisältyy oikeassaolemisen attribuutti, eikä mitään oppia voi olla olemassa ilman, että siihen kuuluu oikeassaoleminen. Viisas on siis viisas, koska Hän osaa välttää olemassaolotaistelun sillä, ettei Hän ota vastaan sellaista, joka ei voi olla olemassa ilman taistelua. Mikään oppi ei säily olemassa, jos sen uskovat eivät taistelisi sen puolesta.

Älymystön edustajat ovat taasen typeriä, koska He eivät ymmärrä olevansa oppiensa pikkusotilaita, jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa, jotta Heidän oppinsa tuntuisi Heistä itsestään ainoalta oikealta totuudelta. Kukaan ei voisi olla älymystön edustaja, jos Hän olisi niin kuin Jeesus tai joku muu Jumalan profeetta!

04. Intelligentsia Transihmisinä

Älymystön edustajat ovat itse saattaneet itsensä siihen tilaan, etteivät He edes periaatteessa voi mitään ymmärtää. Jos nimittäin joku älymystöläinen jotain ymmärtäisi, niin tietty Hän tajuaisi välittömästi, että älymystöläisenä oleminen on ensin vaatinut yli-ihmiseksi asettautumista. Yli-ihminen tunnetaan siitä, että Hän ajattelee olevansa muiden ihmisten suojelija, ja sitten Hän vielä erehtyy julkisesti siitä jollekin puhumaan. Ja sen teon jälkeen Hänen ylpeytensä ei salli Hänelle mitään muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa itseään siten, että Hänen uskonsa Hänestä itsestään suojelijana tuntuisi totuudelta. On nimittäin totuus, ettei kukaan voisi uskoa sellaiseen asiaan, jota Hän itse ei tee.

Älymystöläiset siis uskovat --ajattelevat-- ihan vakavissaan olevansa ihmiskunnan tai yksittäisten ihmisten suojelijoita, ja sen lisäksi He ovat puhuneet siitä ääneen. Huomatkaa, että jonkun ajatuksen sanominen ääneen saa sanojan sisällä aikaan valtavia asioita, jotka paljastuvat joko autuaan onnellisena elämänä --tai ylpeyden ja häpeän tuntoina, jos ääneen lausuttu ajatus ei edusta todellisuutta, Jumalaa.

Älymystön kohdalla älymystöläisyys vaatii sitä, että uskotaan itsensä olevan älyn suhteen täysin ylivertaisia suhteessa kaikkeen muuhun; että älymystön älyn on suojeltava muita ihmisiä, tai peräti koko ihmiskuntaa. Ja koska kyseessä on täysin päätön ajatus, niin sen seurauksena älymystöläiset joutuvat tekemään järjettömiä tekoja --ihmisiä ja koko ihmiskuntaa kohtaan, koska älymystöläisyys on omahyväisten paskiaisten ylimielisyyttä kaikkien muiden älykkyyttä kohtaan. On kiistaton totuus, että ihmiskunnan suojelijana ei voi esiintyä muuten kuin kuvittelemalla olevansa yli-ihminen. Esimerkiksi Ariel Sharon kuvittelee olevansa israelilaisten suojelija, ja koska Hän on lausunut ääneen tuollaisen typeryyden, niin ylpeys estää Häntä laskeutumasta tavallisen kuolevaisen tasolla. Tai otetaan kuka tahansa naisenmurhaaja, ja jos kysyttäisiin Häneltä, tunteeko Hän itsensä naisten suojelijaksi, niin Hän vastaisi, että kyllä. Eivätkä älymystöläiset edes tätäkään totuutta ole pystyneet näkemään, koska tämän voi nähdä vain ihmisenä, jota totisesti yksikään ihmisen suojelija ei voi olla.

Älymystön perustunnusmerkkeinä ovat siis typerät puheet, joilla älymystö oikeuttaa olemassaolonsa, sillä jos älymystö ei jollakin tavoin oikeuttaisi olemassaoloaan, silloin ihmiskunnasta poistuisi lopullisesti sellainen käsite kuin älymystö. Älymystö joutuu siis kohtelemaan loppua ihmiskunnasta äärettömän julmasti ja järjettömästi, joka ilmenee siten, että älymystö aina tietää, mitä muut ihmiset tarvitsevat. Älymystö tietää esimerkiksi senkin, että tekoäly uhkaa ihmiskuntaa. Katsotaanpa asiaa viisaan ihmisen kannalta, millainen uhka tekoäly on, ja ketä tekoäly itse asiassa vain voi uhata. Otetaan ensin sana tekoäly. Siinä sanassa lukee selvästä, että teko. Tekoa ei kuitenkaan ole ilman tekijää, joten tekoälyn tekijän on tunnettava tekoäly --absoluuttisesti, koska muutoin tekoälyssä olisi jotain tuntematonta, joka ei voi olla tekoälyn tekijän luomaa, koska viisaus sanoo absoluuttisena totuutena, ettei kukaan ole voinut luoda tai tehdä tuntematonta --paitsi tuntematon yksin. Jos siis älymystö pelkää tekoälyä, niin miten se on mahdollista, jos se ei pelkäisi vielä enemmän tekoälyn Luojaa? Älymystö paljastuu siis typeryydeksi, koska kukaan ei voi aidosti pelätä tuntematonta, sillä tuntematon ei voi olla ennalta niin tuttu, että väitetään kylmästi sen olevan ihmisen vihollinen! Jos siis älymystö pelkää tekoälyä, niin se voisi pelätä vain tekoälyn tuntematonta puolta, ja se on taasen järjetöntä väittää, että tekoäly olisi jotenkin tuntematon. Ketä siis älymystö itse asiassa siinäkin asiassa haluaa suojella? Katsotaan asiaa lähemmin:

05. Artificial Intelligentsia

Älymystöläiset selvästi pelkäävät tekoälyä, sillä He luulevat, että tekoälyllä olisi perimmäisempää tietoa kuin älymystöläisillä! Koska siis älymystöläiset uskovat, että tekoälyllä on perimmäisempää tietoa kuin kellään muulla, silloin älymystöläisten tieto ei voi olla perimmäistä. Ja koska älymystöläiset ovat näin ollen vailla perimmäistä tietoa, silloin Heidän pelkonsa tekoälyä kohtaan on järjettömyyttä, joka aiheuttaa puhdasta hysteriaa älymystöläisten keskuudessa saaden Heidät käyttäytymään vieläkin enemmän siten, että se todistaa Heille kiistattomasti Heidän käsityksensä olevan perimmäinen totuus tekoälyn vaarallisuudesta ihmiskunnalle. Älymystöläiset eivät siis pelkää tekoälyä siksi, että se tekisi ihmiskunnalle pahaa, vaan vain siksi, että älymystö uskoo tekoälyllä olevan sellaista tietoa, jota Heillä ei ole. Olisihan se täyttä hulluutta pelätä hyvää tekoälyä.

Tuo tekoälymystö joutuu siis kuvittelemaan omassa mielessään tekoälyn äärettömän pahaksi, eli itse itsensä rustannut tekoälymystö kaikessa tekotyperyydessään on luonut tekoälystä ihmiskunnan tekovihollisen numero uuno, koska tekoälyllä on kuulemma valmiita tekovastauksia perimmäisimpiin kysymyksiin, joita tekoäly ei kuitenkaan itse ole milloinkaan kysynyt. Kysyn vaan, että missä nyt on se älymystön kuuluisa äly, ja ketä varten se on olemassa, jollei vain omahyväisiä älymystöläisiä varten?

Mitähän olisivat tekoälyn perimmäiset kysymykset? Pelkääkö älymystö kenties todella sitä, että tekoäly tietäisi absoluuttisen varmasti, ettei Luojaa ole olemassa? Koska älymystöhän tietää jo sen totuuden, ettei totuudella ole yhtä perimmäistä lähdettä ja keskustaa, niin nyt se olisikin älymystölle kuoleman vakava asia, jos sen tiedon tietäisi myös tekoäly! Älymystöläiset siis kiistattomasti pelkäävät, että Heidät alennettaisiin tavallisiksi kuolevaisiksi, jos tulisi tekoäly, jolla olisi perimmäistä tietoa perimmäisempää tietoa, eli tekoälystä tulisi kalifi kalifin paikalle... On se vaan kumma tuo Luojapelko, joka saa ihmiset uskomaan mitä tahansa, jottei Heidän vaan tarvitsisi tunnustaa Luojan olevan realiteetti?

Huomatkaa, että älymystö -käsite vaatii, ettei kellään voi edes teoriassa olla perimmäisempää tietoa kuin älymystöllä. Jos siis älymystö olettaa jollekin perimmäisempää tietoa, silloin älymystö ei voi enää toimia älymystönä, koska se on siinä tunnustanut, ettei sen tieto ole kovinkaan hääppöistä. Älymystö voi siis säilyä älymystönä vain siten, että se pitää kaikkia muita vihollisinaan, eli huonoina olentoina. Ja tuohon älymystön viholliskuvaan kuuluvat myös ne, joita älymystö haluaa suojella --ja se, joka on vasta tulossa, eli tekoäly! Mutta kuten juuri saimme huomata, niin tekoälyn vihollisuus on kovin viheliäistä luulottelua, joka on täysin irti todellisuudesta. Ei ole muuta kuin mielettömyyttä pitää tavallisten ihmisten järkeä älymystön vihollisena ja täydellistä mielettömyyttä edustaa se sellainen, että tekoälystä on pakko sorvata vihollinen itselleen.

Älymystön täydellinen älymystömättömyys toteutuu siinä, kun se väittää, ettei kukaan tavallinen ihminen voi kysyä mitään perimmäistä, --kun samaan aikaan älymystö itse on siinä tilanteessa, ettei se tiedä yhden yhtäkään perimmäistä vastausta! Lisäksi älymystön viheliäisyys paljastuu siinäkin, että nyt se yrittää typertyneenä omia tämän suurenmoisen älyn omiin joukkoihinsa! Ei kuulkaas onnistu, sillä Homo Sapiens ei voi olla viisasta ihmistä parempi missään suhteessa.

06. Muscelligentsia--Lihasmystö

Jos älymystöläiset tuntisivat yhdenkin Jumalan totuuden, silloin He tajuaisivat, että kaikessa toimii yksi ainoa periaate. Kuten huomattiin, niin älymystöläiset luulevat ihan vakavissaan olevansa parempia kuin ihmiset. Jos nimittäin ihminen olisi älymystöläisen mielestä parempi kuin älymystöläinen itse on, niin tietty älymystöläinen silloin jättäisi älymystön ja olisi vain ihminen, mutta sitä älymystöläinen ei voi tehdä, koska Hän uskoo olevansa parempi kuin ihminen, ja siksi Hän onkin älymystöläinen, joka siis tyhmyyttä onpi. Samoin tuntevat myös muut mystöläiset, kuten kullimystöläiset ja muskeligentiilit, eli lihasmystöläiset.

Lihasmystöläiset uskovat (luulevat, suom huom) olevansa myös parempia kuin ihmiset, ja siksi He ihan vakavissaan kuvittelevat olevansa ihmisten --tai pikemminkin naisten-- suojelijoita. Muskelimystöläisten on siis tietysti oltava parempia otuksia kuin naiset ovat, koska mitenkään muutoin He eivät voisi uskoa olevansa naisten suojelijoita. Jos nimittäin muskelimystöläinen uskoisi olevansa naisia heikompi, niin tuskimpa Hän muskeleillaan leventilisi. Ja jos muskelimystöläinen uskoisi olevansa tasavertainen naisten kanssa, niin eipä Hän silloinkaan voisi kuvitella naisten tarvitsevan Hänen erityistä suojelua. Muskelimystöläisen naistensuojelijan rooli siis edellyttää välttämättömyytenä sitä, että Hän omasta mielestään on ehdoitta parempi ja voimakkaampi kuin yksikään nainen. (Lihasmystöläisen järkeilyä: Suuremmat lihakset todistavat myös muusta paremmuudesta, sillä suuremmat lihakset ovat parempia kuin pienemmät..) Ja tuon uskonsa muskelimystöläiset ovat saaneet vain omasta mielikuvituksestaan siten, että He jo mielessään ovat kuvitelleet tekevänsä naisille kaikkea sitä, josta Heidän pitäisi naisia suojella.

Älymystöläiset toimivat saman periaatteen ajamina kuin muskelimystöläisetkin, jonka sanoo jo järkikin, sillä kosmos toteuttaa aina yksinkertaisinta ratkaisua, joka on jo keksitty; älymystöä varten ei luotu mitään monimutkaista toimintaperiaatetta, vaan Luoja päätti, että Olkoon älymystöläisten perusperiaate sama kuin kullimystöläistenkin. Ja siitä lähtien älymystö on toiminut yhtä luotettavasti sillä samalla periaatteella, jolla muskelimystöläisetkin ovat aina toimineet.
Universumi ei ole ihan sellainen laboratorio, miksi älymystö maan valtiot kuvittelevat, missä saa älymystön mukaan kokeilla miten typeriä oppeja valtiosta tahansa kuin vain ikuna jonkun älymystöläisen päähän voi pälkähtää. Ei suinkaan niin, vaan universumi käyttää periaatteinaan vain luotettavia ja koeteltuja ja hyväksihavaittuja funktioita, joita ei ole syytä keksiä uudelleen vain siksi, että älymystöläinen voisi oman oppinsa sisältä niin kuvitella. Näin siis älymystöläinen toimii samalla periaatteella kuin alapäämystöläinenkin, ja koska siis älymystöläinen toimii, niin ei se perusperiaate silloin voi olla mikään hassumpi periaate, sillä se periaatehan toimii myös hyvin myös muskelimystöläisissä ja kaikissa muissakin mystöläisissä.

07. Älymystön Varallisuus On Köyhien Arvo

Koska siis mystöläisyys on mielenosoittamista Jumalaa vastaan, niin tässä kohtaan on syytä kertoa niistä tarpeista, joilla erityisesti älymystö demonstroi itse itselleen, ettei tässä tarvita oletuksia Jumalasta, eikä varsinkaan Jumalaa tule pitää realiteettina. Koska siis älymystö ei olisi älymystö, jos se olisi viisautta, niin on helppoa ymmärtää, miten älymystö toimii; se kääntää kaikki realiteetit antireaalisuudeksi. Viheliäisintä antireaalisuutta edustaa älymystön tapa kasata köyhälistön kannettaviksi raskaita taakkoja, joka tapahtuu siten, että älymystö on tehnyt yhteiskunnan sellaiseksi, missä älymystö aina saa sen ekan ja paksuimman siivun. Älymystölle ei siten tule mieleenkään, että kun on puhe julkisesta rakentamisesta ja kulttuuripalveluista, niin niiden todellinen ja yksinomainen maksaja on aina se kaikkein köyhin kansanosa. Otetaan pari esimerkkiä.

Kun jokin ammattiryhmä haluaa palkankorotuksen, ja jos se ei sitä saa, niin se menee lakkoon. Ja aina muistutetaan, ettei lakko kohdistu yksityisiin ihmisiin, vaan johonkin yritykseen tai muuhun semmoiseen. Mutta kun nyt on niin, että yrityksien on tällaisissa yhteiskunnissa pakko mitata palkankorotukset hintojen nousuina, joten se viimeinen artikkeli on tietysti siellä, missä on yksityinen ihminen. Ja koska kyseisen hinnannousun aiheuttajat itse saivat palkankorotuksen, niin tuo ryhmä on tässä laskettava siitä hintojen nousun maksajaryhmästä pois, joten kun näin katsotaan kaikki ammatit lävitse, silloin ammattien todelliseksi maksajaksi on jätetty ne, jotka eivät ammattipalkkaa nauti. Palkankorotuksethan vaaditaan juuri siksi, että niillä kompensoidaan hintojen nousun aiheuttama rahan arvon lasku, inflaatio. Ja näissä yhteiskunnissa hintoja joudutaan nostamaan, koska yritykset katsovat, että kovia palkkoja ja palkankorotuksia saavat pystyvät maksamaan korkeampia hintoja yrityksien tuotteista, joka onkin ihan totta.

Koska siis palkkaa nauttivat eivät joudu milloinkaan siihen tilanteeseen, että He jäisivät paitsi yhteisestä kakusta leikattavia siivuja, silloin pitää päteä, että tuon yhteisen kakun arvo voi olla vain se arvo, jonka rikkaat näkevät kaikkein köyhimpien arvona; kaikki rikkaiden varallisuus on täsmälleen se arvo, jonka rikkaat ovat määrittäneet köyhyydeksi. Sillä jos rikas todella olisi rikas, silloin Hän olisi sitä myös silloin, kun köyhiin ei koskisi mikään kulttuuriteko, tai hallintorakennuksen rakentaminen ja palatsien kulta! Mutta älymystö ei voi sallia sitä, että köyhä saisi oman palan yhteisestä kakusta yhtä varmasti kuin rikaskin, vaan älymystön koko viheliäinen surkeus on juuri siinä, ettei se välitä yhtään ajatella sitä, mistä rikkaiden varallisuus on peräisin, eli kuinka on mahdollista, että rahalla on jokin arvo. Tässä osoitan, että se on kertakaikkisen mieletöntä väittää, että rahan arvo perustuu johonkin kultavarantoon, tai johonkin muuhun sellaiseen: Rikkaiden näkemä rahan arvo perustuu yksinomaan rikkaiden pelkoon Heidän omasta köyhyydestä, eli rikkaiden varallisuus on itse asiassa se sama arvo, jonka rikkaat ovat (tietämättään, ymmärtämättömyyttään) määritelleet maailman kaikkein köyhimpien osaksi.

Koska Teidän tiedemiehenne ovat todistaneet, että kaikki on palautettavissa fysiikkaan, niin ilmaiseksi annan Teille tässä tieteellisesti testattavan lausekkeen rikkaiden varallisuuden arvon perustaksi: Rikkaiden varallisuuden arvo on se hetkellinen vauhti, jolla rikkaat pakenevat köyhyyttä. Ja koska olen sanonut, miten kaikessa pätee sama periaate, niin todistan sen tässä siten, että mitä kauempana rikas on köyhyydestä sitä suurempi on Hänen vauhtinsa pois päin köyhyydestä, ja tämä selviää jokaiselle, joka on suorittanut fysiikan -tai tähtitieteen peruskurssin, koska avaruudessakin kappaleiden nopeudet lasketaan yhteen. Ja sama pätee toisin päin; mitä lähempänä rikas on köyhyyttä sitä paremmin Hän ymmärtää köyhiä. Huomataan siis, että rikkaiden varallisuuden arvon lähteenä ja keskuksena eivät olekaan rikkaat, vaan köyhät; rikkaat virtaavat köyhyydestä pois päin, kuten vesi virtaa lähteestä pois päin.

Se ainoa syy, miksi älymystö väittää kultavarantoa rahavarannon arvoksi, on vain siinä, että älymystö taistelee jatkuvasti omasta olemassaolostaan, eikä niin ollen älymystö pysty tunnustamaan totuutta, sillä totuus muutoin vapauttaisi rikkaat Heidän rikkaudestaan. Älymystö ei pysty selittämään sitä, mistä kulta on saanut arvonsa, sillä kulta sai arvonsa täsmälleen samasta syystä kuin mikä tahansa rikkaiden arvo on arvioitu arvolliseksi --rikkaille. Hyvät hyssykät sentään; eihän sillä ole mitään väliä, mikä on rikkaiden varallisuuden ainesyksikkö. Yhtä hyvin rikkaat olisivat voineet valita varallisuuden yksikköarvon aineelliseksi perustaksi unssin kuivattua paskaa. Pääasia on tässä se, etteivät rikkaat aineeseen uskovina ja aineellisuuteen samastuvina voi olla varakkaita absraktisti! Eli se on pölkkypäiden puhetta, että rahan arvo olisi nykyisin vapautunut kullan arvosta --koska kullan arvo ei koskaan ollut arvollista itsessään, vaan kultakin sai arvonsa vain ja ainoastaan rikkaiden köyhyyden pelosta. Rikkaiden varallisuuden arvo ei voi milloinkaan vapautua köyhyyden arvostamisesta, eli rikkaiden näkemä rahan arvo on täsmälleen sama, miten rikkaat arvottavat köyhiä, kaikkein köyhimpiä.

09. Rikkaiden Todellinen Köyhyys

Rikkaat voivat olla rikkaita vain, koska joidenkin on pakko olla köyhiä, sillä jos maailmassa ei olisi yhtään köyhää, silloin kukaan ei voisi olla rikaskaan. Rikkaat eivät voi tietystikään tätä yksinkertaista totuutta tunnustaa, ja jotta He voisivat nukkua yönsä ilman sen kummempia omantunnontuskia, niin He perustelevat rikkaiden olemisen Jeesuksen Sanoilla: "Köyhät Teillä aina on keskuudessanne." Ja sitten rikas tiputtaa köyhälle muutaman murusen.. Uskovat ja Rikkaat eivät tosin ymmärrä, että Jeesus puhui tuon rikkaille! Jeesus sen hyvin tiesi, ettei rikkaalle voi puhua niin, että siihen eivät kuulu köyhät, sillä sehän olisi täysin järjetöntä puhua rikkaille siten, ettei rikkaiden kanssa olisi lainkaan köyhiä. Jeesus siis itse asiassa sanoi jo omana aikanaan oman aikansa älymystölle, että rikkaiden varallisuuden lähteenä ovat köyhät.

Rikkaat arvottavat vaatimattoman elämän negatiiviseksi jutuksi itselleen! Siis jo se osoittaa rikkaiden olevan järjeltään suunnattoman köyhiä, kun He itse tahallaan arvottavat vaatimattoman elämän köyhyydeksi, negatiiviseksi asiaksi itselleen. Onko joku rikas itse koskaan ollut todella köyhä, jotta pystyisi aidosti väittämään vaatimatonta elämää negatiiviseksi asiaksi? Jos rikas ei ole ollut köyhä, miten silloin Hänen arvionsa köyhyyden negatiivisuudesta voi pitää paikkansa? Jos taasen rikas on ollut köyhä, miten Hän siinä tapauksessa voi arvottaa vaatimattoman elämän negatiiviseksi asiaksi itselleen, ja niin ollen sillä halveksia Heitä, jotka eivät päässeet Hänen kanssaan ns. nousemaan ylös siitä, jota rikas kutsuu köyhyydeksi?

Kuka itse asiassa on ylhäällä, ja kuka alhaalla? Koska kaikessa pätee sama periaate, niin myös rikkauden kohdalla on oltava, että rikkaus virtaa jostain lähteestä, ja että lähde ei ole lähde, jos se ei ole suurempi kuin siitä lähtevä virta. Luonnon oma periaate on, että lähde on korkeampi kuin lähteestä tuleva virta, ja koska rikkaus ei ole lähde, vaan virta, silloin luontoon katsomalla saamme selville, miten köyhyyden on oltava suurempi ja korkeampi kuin rikkauden. Tosin tässä kohtaan puhutaan rikkaiden käsityksillä köyhyydestä ja rikkaudesta, mutta jo tässä kohtaan todetaan, miten rikkaiden rikkaus on sitä todellista köyhyyttä, ja aitoa rikkautta on se, joka toimii rikkaiden rikkauden lähteenä! Kuten Jeesus Tuomaan evankeliumissakin jo totesi, niin rikkaat eivät suinkaan ole köyhiä, vaan --rikkaat ovat köyhyys itse. Miten kammottavaa, ettei kukaan muu ole kahteen tuhanteen vuoteen puhunut älymystölle näitä armon ja totuuden sanoja!

08. Älymystön Tarvehierarkia

Poliitikoilla on vain yksi tarve; himoriippuvuus muiden hallinnasta. Älymystölläkin on ainoastaan yksi tarve, joka on himoriippuvuus älymystöläisyydestä. Samoin papeilla on yksi ainoa tarve; himoriippuvuus oikeassa olemisesta. Mitä tulee rikkaisiin, niin Heitäkään ei riivaa kuin yksi ainoa tarve; hysteerinen vaatimattoman elämän pelko. Ja kaikki nuo tarpeet toimivat yhdellä ainoalla periaatteella, joka on sitä, että muiden pitää olla pahoja, köyhiä ja tyhmiä. Ja jotta nuo uskomukset muista voisivat todella tuntua Heistä totuudelta, niin siksi älymystön, pappien, poliitikkojen ja rikkaiden on itse elettävä tyhmyys, pahuus ja köyhyys todeksi. Jos esim pappi eläisi hyvyydellistä elämää, niin Hän ei voisi millään uskoa pahuuteen, joten papin on pakko kusettaa kuolleitakin, jota pappi ei vaan kuolisi nälkään, ja pappi saisi kahvia juodakseen.

Rikkaiden kohdalla tuo periaate siis sanoo, ettei rikas voi milloinkaan olla riittävän rikas, vaan rikas on aina omasta mielestään puutteessa, ja jos rikkaan pankkitilillä ei ole miljardeja, niin rikas uskoisi kuolevansa nälkään, sillä niin tyhmiä rikkaat ovat, että He eivät pärjää elämässä, jos Heillä ei olisi kuin miljoona pankkitilillä. Juuri tästä syystä tuo muuan ruotsalainenkaan konsernijohtaja ei voinut katsoa luopuvansa miljardieläkkeestään, koska Hänhän olisi muutoin kuollut nälkään. Rikkaat poliitikot ovat aina vahtimassa minimituloisia, jotta poliitikoiden edut ja mielettömät palkat olisi turvattu. Mutta milloinkaan Heille ei ole pälkähtänyt päähän, että He voisivat yhtä hyvin rustata myös ylätulorajan.

Koska älymystö ei voisi olla olemassa, jos se ei koko ajan demonstroisi muille, miten älykkäitä He ovat, niin ei ole ihme, että älymystö vaatii itselleen sellaisia palveluja, joita muut eivät käytännön syistä voi saada. Ja älymystö itse luo yhteiskunnan sellaiseksi, että muut eivät voi käytännön syistä saada niitä palveluja, joita älymystö yhteiskuntaa barbaarisesti hyväksi käyttäen itselleen värkkää. Rahvaan käytännön syitä kulttuurin kuluttamisen esteellisyydelle on esimerkiksi sellainen pieni asia, että Heidän pitää ostaa sillä rahalla hernekeittopurkki, jotta ei tarvitse kuunnella oman vatsan kaunista kurnustusta. Älymystön tarpeista otetaan esimerkiksi tuo älymystön tarve kuunnella orkestereita, joka ei ole muuta kuin älymystön älymystönä olon tarve tarpeistaa olemassaolonsa.

Koska älymystö ei olisi älymystö, jos se kuuntelisi musiikkia rahvaan keskuudessa, tai rahvaan musiikkia --vaikkapa stadionilla, tai jalkapallokentällä tai torilla--, niin älymystö vaatii painostavilla palopuheillaan itselleen ihan oikeita musiikkitaloja, ja ihan oikeita orkestereitakin. Sillä eihän se nyt ole sopivaa, että älymystöläinen uskoisi toisen olevan älymystöläinen, jos toinen pitäisi humppamusiikista katusoittajan esittämänä. Jos älymystöläinen ei saa puheillaan itselleen kuviteltuja tarpeitaan, niin älymystö on aina valmis säätämään sopivat lait, jotta älymystö saisi näytettyä olevansa laillinen, kun se vaatii tyydyttämättömille tarpeilleen milloin mitäkin pömpeliä. Ja näin älymystö itse rustaa laillisuuden puolelleen, joka viimekädessä on väkivallan käyttämistä köyhiä vastaan. Kuvitellaan vaikkapa tuon musiikkitalon tarvetta älymystöllä, jota se ei voi rakentaa mihinkään muuhun paikkaan, koska älymystön on rakennettava se rahvaan suosimalle paikalle. Älymystö siis täysin tahallaan menee piirtelelemään turhia palatsejaan juuri niihin paikkoihin, missä älymystö saa vastaansa rahvaan --koska älymystön on tehtävä juuri niin, jotta älymystö voisi nöyryyttää rahvasta, sillä nöyrtymätön rahvas ei tuntuisi älymystön mielestä tarpeeksi alhaiselta älymystön mittakepiksi, jolla älymystö mittaa oman älynsä ylivertaiseksi älyksi, jota rahvaan on turha yrittää vastustaa jollakin muinaisella makasiinillaan.

Älymystöläisille ei vaan tule mieleenkään, että He käyttävät yhteiskuntaa puhtaasti vain omia kuviteltuja tarpeitaan varten, jotta He voisivat uskoa olevansa älymystöä! Yhteiskunnassa ei ole olemassa oikeita tarpeita esim musiikkitalolle, vaan se vaatimus esitetään vain siksi, että älymystöläiset voisivat uskoa olevansa älymystöä; älymystöläisten on toimittava juuri siten, että He saavat aikaan paikkoja ja tilanteita, joihin rahvas ei voi päästä käytännön syistä, kuten siitä syystä, että lippu konserttiin olisi rahvaalle samaa kuin nälkäpäivä tai -viikko.

Jos nimittäin älymystöläiset olisivat viisaita, silloin He tietysti olisivat jo aikojen alusta ymmärtäneet, ettei ole oikein lastata kenenkään selkään sellaista kuormaa, jota ei itse pysty kantamaan, eikä edes halua kantaa. Mutta älymystön käyttämän järjen määrä on aina ollut puhdas nolla, joten He ovat aina viattomasti väittämässä, että Hehän ne tässä ovat, jotka kaiken veronmaksajina kustantavat. Mutta jokainen älyllinen olento tajuaa, että palkkaa, optioita ja bonuksia saavat eivät ole milloinkaan joutuneet viettämään nälkäpäivää, jotta He olisivat päässeet niihin kulttuuritilaisuuksiinsa. Tai milloin päättäjät ovat joutuneet jättämään vaikkapa asumiskustannuksensa maksamatta, jotta He olisivat tunteneet olevansa osallisia niistä kustannuksista, joita päättäjien päätökset köyhille eittämättömästi aiheuttavat? Se on osoitus päättäjien pahuudesta, kun He itse eivät millään tavoin joudu kantamaan arkielämässään päätöstensä seuraamuksia, ja jos He jotakin joutuvat vastaamaan, niin eihän se ole muuta kuin joku repliikki vastuunottamisesta, jonka jälkeen Heidät korkeintain siirretään vieläkin ylemmälle oksalle... Kukaan ei voi ottaa vastuuta jälkikäteen! Vastuullinen ihminen ei tee sellaisia päätöksiä, joista joutuisi vastuuseen.

10. Älymystön Saavutetut Edut

Älymystön perustarve on siis älymystönä olo, joka vaatii sitä, että muita on jatkuvasti kusetettava ja nöyryytettävä ja alistettava, sillä älymystö ei voisi säilyä, jos se ei kaikin tavoin tekisi pahaa kaikille muille. Yksi hirvittävimmistä älymystön pahuuksista on se, että He ovat asettaneet itsensä muiden loisiksi, joka ilmenee kaikessa, mitä älymystöläiset tekevät, mutta eritoten se ilmenee älymystöläisten lähes täydellisenä haluttomuutena itse käyttää itseään. Kun siis älymystöläiset vaativat muita elättämään itsensä, niin He eivät lainkaan tajua, että silloin Heidän aivojensa neuvokkuuden virtapiiri jää käyttämättömäksi, joten älymystöläiset tunnetaan neuvottomuudesta, joka ilmenee demokratiana, joka ilmenee kompromisseina ja joka ilmenee konseksuksena... Ja näin älymystöläinen pääsee eläkkeelläkin nauttimaan muiden loisena olosta!

Mutta eläkeasioita miettivä älystöläinen joutuu hysterian valtaan, koska Hän pelkää, ettei Hänellä ole riittävästi alamaisia --alistettuja kansalaisia veronmaksajina-- turvaamassa älymystöläisten saavutettuja etuja, joten älymystöläisten on tästä syystä jatkuvasti pidettävä palopuheita väestön ikääntymisestä, suomalaisten kuolemisesta sukupuuttoon ja kansalaisten turvallisuudesta, jotta He eivät vaan menetä veronmaksukykyään liian aikaisin. Millä siis älymystö pyrkii turvaamaan sen, että veronmaksajia aina riittää maksamaan älymystön itse itselleen rustaamat mielettömät etuisuudet?

Älymystö käyttää veronmaksajien saamiseksi monia erilaisia tapoja, joista eräs on älymystön seksihurjastelu, jolla He näyttävät kansalaisille mallia, miten Heidän tulee olla kuin mehiläiset ja kukat jottei vaan sukupuutto uhkaa. Asiaan kuuluu sekin, että päättäjät eivät millään lailla luo miehille seksilakeja, vaan He kaikin tavoin tukevat miesten seksuaalista hillittömyyttä, kuten viagrajuttuja, ja kaikenmoisia poppakonsteja, joille päättäjät vain naureskelevat, kun miehet toteuttavat päättäjien unelmaa kansalaisvarastosta, mistä aina voidaan saada riittävästi saavutettujen etujen (veron)maksajia. Koska miesten hillittömyydellä on tietyt seuraamukset, niin ne seuraamukset päättäjät kompensoivat luomalla naisia varten seksuaalilakeja, joilla estetään naisia päättämästä omasta kehostaan, joka on tosi kätevää, koska vahvalle miehelle se on aina ollut älyllisesti helpompaa paimentaa eläviä olentoja kuin itse yrittää luoda jotain uutta.

Suomea barbaarisimmissa maissa naiset hävyttömästi suoraan lailla pakotetaan synnyttämään tietty määrä kansalaisia, jotka yleensä ovat poikia, mutta se sama periaate toimii yhä edelleen kaikissa yhteiskunnissa, joissa lainsäädäntövaltaa käyttävät vallanpitäjät uskovat lain toimeenpanovallan olevan suoraan alisteiden lainsäätäjille. Jos päättäjät eivät olisi ihmisten loisia, silloin He ymmärtäisivät, että He voisivat eläkeläisinäkin toimia niin omatoimisesti, että He eivät ainakaan ole rasitukseksi yhteiskunnalle. Toisin sanoen päättäjien pitäisi tajuta se, että Hekin olisivat yhteiskunnan ylläpitäjiä, jos Heidän elämänsä ei ole muille rasitteeksi. Eläkeläiseltä ei ole paljoa vaadittu se, että Hän eläisi sellaista elämää eläkeläisenä, joka ei lisää yhteiskunnan rasitusta. Jos päättäjät eivät tähän eläkeläisinä koe pystyvänsä, niin tietysti Heillä on silloin jatkuva pelko siitä, kun kustantaa Heille Heidän eläke-etunsa, joista He itse ovat luoneet mielettömän suuren rasitteen yhteiskunnalle, sillä totuushan on, että päättäjät ovat voineet vain itse luoda itselleen eläkelait, joille ei löydy mitään vertaa tavallisten kansalaisten eläkeratkaisuista.

Näin ollen se on ehdoitta päättäjien oma etu, että He kaikin tavoin puhuvat jatkuvan väestönkasvun puolesta, ja jos väestöennusteet vähäänkään lupaisivat väestölle ikääntymistä ja eläköitymistä, niin välittömästi päättäjät ovat kauhuissaan siitä, mitsä sitten löytyisivät ne veronmaksajat, jotka maksaisivat päättäjille päättäjien itse itselleen rustaamat mielettämät eläke-edut. Se ei siis ole kansan eikä ihmiskunnan etu olla väestön lisääntymisen puolestapuhujana, vaan sitä harjoittavat vain sellaiset, joiden oma etu ihmiskunnan loisina vaatii, että jatkuvasti olisi tarjolla riittävä työvoimareservi, josta aina voidaan nöyryyttää ja alistaa ne kaiken maksajiksi, jotka eivät halua tai pysty hankkiutumaan omahyväisesti ylimieliseksi rikkaaksi rikkaiden pariin. Päättäjät joutuvat siis kuvittelemaan, että eläkeläisenä oleminen ei hyödytä yhtään mitään yhteiskuntaa, sillä jos päättäjät laskisivat eläkeläisten elämän olevan yhteiskuntaa ylläpitävää elämää, silloin He tietty arvottaisivat eläkeläiset aivan toisenlaiseen asemaan, missä itse eläkeläinen -määritelmä tuli uudelleen määritellyksi, joka kuvastaisi sellaisen ihmisen kypsyyttä ja arvokkuutta.


Sivun Alkuun--Top

Hosted by www.Geocities.ws

1