Laki Ja Oikeus |
|
Sisällys 1 LUKU Perusteet 1. § Valtiosääntö 1.1 Tasavalta 1.2 Vahvistumaton 1.3 Rauha on Tie 2. § Periaate 2.1 Valtiovalta 2.2 Oikeusko? 2.3 Vallan perusta 3. § Jako kolmeen 3.1 Korkein Valta 3.2 Diktaattori 3.3 Luovuttamaton 4. § Jakamaton alue 4.1 Kansan tahto 5. § Kansalaisuus 5.1 Myötäsynty 5.2 Kuolleiden valta 2 LUKU Perusoikeudet 6. § Yhdenvertaisuus JHWH+Ryhmäkanne Vakaumus Eri-Asemointia Tasa-arvo 7. § Oikeus elämään Sisäinen Laki Arvon loukkaus Laumavakaumus 8. § Laillinen JHWH Vakaumus on rikos 9. § Liikkumisvapaus Uhkaava liike Vapauden laki Vapauden kaipuu 10. § Yksityiselämä Ihmisen kunnia Valheen suoja Säätämisen oikeutus 11. § Uskonnon vapaus I V 12. § Sanan vapaus I V 13. § Kokoukset I V V 14. § Osallistumiset I V V 15. § Suojaukset I V 16. § Sivilisaatio I V V 17. § Oikeus Monikulttuuriin I V 18. § Oikeus työhön I V V 19. § Oikeus johonkin I V I V 20. § Vapaus ympäristöstä I V 21. § Oikeusturva I V 22. § Turvallinen valtio I 23. § Poikkeuksellista I 3 LUKU Lainsäätäjät |
KS 1/2004 Sinenmaan selvitys perustuslaista Suomen
kansalaisille, kuten sivareille, syrjäytetyille ja muille.
N:o 1/2004
Annettu Helsingissä 1.--2. ja 10.--11. helmikuuta 2004
Suomen perustuslaki
Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:
Sinenmaan perustusjärki
Absoluuttisen järjen päätöksen mukaisesti, joka on tehty Jumalan ensimmäisen järjestyksen 1 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:
Edellisessä osassa näytettiin toteen, että julkisen vallan tulee olla tasavaltaa, jotta tasavalta olisi nimensä veroinen. Tästä näemme välittömästi, että perustuslaiksi riittää pelkkä nimi. Nimen merkityksen mukaan eläminen on korkeinta elämää, jota kukaan voi elää, joten kun nimeksi on valittu hyvä nimi, niin silloin todellakin itse nimessä on jo määritelty, miten ja millä tavoin nimellinen olento käyttäytyy.
Jos siis valtio ei käyttäydy nimensä mukaan, niin silloin se ei voi johtua mistään muusta kuin siitä, että valtion johtajat ovat täysin pihalla elämän perusarvoista, joista korkein on järki, koska eivät ymmärrä korottaa valtion nimeä kaikkein ylimmäksi. Jos valtiouskovat eivät korota valtion nimeä, niin silloin He halveksivat valtion nimeä ja kaikkea sitä hyvää, mitä valtion nimestä nähdään.
Otetaan esimerkki tuosta johtajien kyvyttömyydestä toimia johdonmukaisesti, eli loogisesti; järjellisesti. Miten usein lukijat ovat kuulleet poliitikoiden ylintä valtion johtoa myöten sanovan, että maalaisjärjen käyttö ei ole kielletty? Mutta kun se lain mukaan on ehdottomasti kielletty! Perustuslaissa todetaan yksikäsitteisesti (perustuslain luku 1, pykälä 2), että julkisen vallan on kaikilta osiltaan perustuttava vain lakiin. Mitenkäs luet tuon?
Koska minä en voi perustaa elämääni muuta kuin järjelle, niin minun on silloin mahdotonta hyväksyä sitä, että poliitikoille olisi lain mukaan (maalais)järjen käyttö sallittu, koska kerta poliitikot itse ovat lailla kieltäneet julkiselta tasavallalta järjen käytön. Huomatkaa, että kyseisessä perustuslain kohdassa vielä korostetaan sitä, että poliitikoiden tulee visusti noudattaa vain lakia. Täten on näytetty toteen, että Suomen perustuslaki kieltää kaiken järjen käytön, eli Suomen perustuslaki on kiistattomasti osoitettu järjen vastaiseksi, eli järjettömäksi. Suomen perustuslaki on siis Suomen tasavallan nimen vastainen laki, koska siinä on asetettu laki valtion nimen yläpuolelle.
Poliitikot rikkovat Suomen perustuslakia, jos He vetoavat missä tahansa asiassaan (maalais)järkeen! Poliitikot eivät siis voi vedota edes valtion nimeen, vaikka juuri valtion nimessä pitäisi olla kaikkein korkein laki, millä tavoin poliitikoiden tulee suhtautua kansaan. Suomen Tasavallassa poliitikoilla on järjen mukaan lupa vedota vain Suomen tasavaltaan, eli siis erääseen planeetta maan valtion nimeen.
Valtiouskovilla valtion nimen on oltava samassa asemassa, mitä uskontojen uskoville merkitsee Heidän Jumalansa nimi. Kuten uskovat vannovat Jumalan nimeen, niin samoin myös poliitikkojen on vannottava tasavallan nimeen, jos valtion nimenä on tasavalta, jotta poliitikot toimisivat tasavaltaisesti.
Huomatkaa, että poliitikot ovat ikuisesti väärässä, jos He tasavallassa vannovat jonkun muun vallan nimeen kuin oman valtionsa nimeen, kuten esimerkiksi lain nimeen. Tasavalta on korkeampi valta kuin mikään laki, koska tarvittiin ennalta olemassaoleva tasa valta, jotta valtion nimeksi voitiin laittaa tasavalta. Poliitikot eivät keksineet tasavaltaa, kuten poliitikot eivät ole milloinkaan keksineet mitään aitoa ja reaalista.
Jos siis tätä lukee kuka tahansa sellainen, jota ei ole kohdeltu tasavaltaisella tavalla, niin tässä on Sinulle annettu Suomen tasavallan nimi, johon voit vedota missä tahansa asiassasi, ja Sinä tulet saamaan oikeamielisyyttä, koska tuomarit eivät ole tasavaltaisia, jos He tuomitsevat Sinut lain mukaan, eikä valtion olemuksen mukaan, joka on selvästi ilmaistu valtiosi nimessä. Jos siis Sinä olet aito suomalainen Jehovantodistaja, niin Sinun on pidettävä Suomen Tasavaltaa korkeampana nimenä kuin Jehovan nimeä, koska kerta se oli Suomen tasavalta, johon Sinä vetosit saadaksesi osaksi epätasavaltaista kohtelua. Jehovaan uskovilla ei ole järjen mukaan oikeutta vedota missään asiassa Suomen tasavallan lakeihin, jotta Hän välttyisi alentamasta Jumalansa Suomen lakien alaisuuteen.
Tuomaritkin ovat ehdoitta väärämielisiä, jos He eivät toteuta tasavaltaa, eli jos mikä tahansa tuomio ei ole olemukseltaan tasavaltaa, niin tuomarit ovat vain lainsäätäjien kumileimasimia. Ja tässä onkin jo todettu, että lainsäätäjät eivät vanno Suomen tasavallan nimeen, vaan lain nimeen; lainsäätäjät ovat asettaneet lain tasavaltaa (ja järkeä) korkeammalle, joten siksi on täysin ymmärrettävää, miksi tuomarit tuomitsevat suomalaisia tasavallattomasti.
2 LUKU
Perusoikeudet
§ 6
Yhdenvertaisuus
6.1) Tämä tuntuu ehkäpä kertosäkeeltä, mutta ihmisten yhdenvertaisuus on jo kiistaton tosiasia Suomen nimenkin perusteella. Ei enää tarvita yhdenvertaisuuspykäliä, jos julkisen vallan haltijoiden tehtäväksi on jo annettu tasa vallan toteuttaminen, jotta Suomen Tasavalta olisi nimensä veroinen, eikä piskit tulisi kintuille kusemaan.
Tasavalta ei voi pysyä tasa valtana, jos sitä ei joka hetki toteuteta. Tasavaltaisuus ei ole automaattista, vaan se on aktiivista tekemistä, myös lakien välissä. Lait eivät voi täyttää koko elämää, joten tasavallan on oltava tasavaltaa myös silloin, kun siitä ei ole lakia, koska muutoin ihminen toimii vastuuttomasti. Ja vain vastuuton toiminta ylläpitää tarvetta hallintoon ja oikeuslaitokseen.
Toisaalta tähän kohtaan voidaan hyvinkin kysyä, että minkä lain edessä ihmiset sitten ovat yhdenvertaisia? Ovatko vakaumukselliset totaalikieltäytyjät yhdenvertaisia jehovantodistajien kanssa, koska jehovantodistajia ei edes vaadita todistamaan vakaumustaan, vaan Suomen yhdenvertaiset lait kohtelevat Heitä ryhmänä, jolle kuuluu jokin sellainen, joka on muilta vakaumuksellisilta lailla kielletty? Siis. jehovantodistajat ovat lain edessä yksi Suomen kansalaisiin jakautumaton ryhmä, kun taasen laki kohtelee muita vakaumuksellisia ihmisiä yksilöinä, joille ei kuulu ryhmäoikeutta!
Miten Suomen valtio on voinut asettaa Jehovan korkeammalle kuin Suomen Tasavallan? Kun siis jehovantodistajille säädettiin erillislaki, niin vetosivatko jehovantodistajat silloin taivaan Jehovaan, vaiko Suomen lakiin, tahi Suomen Tasavallan tasavaltaisuusperiaatteeseen? Toisaalta, jos kuka tahansa totaalikieltäytyjä vetoaa Jehovaan, niin lain tulee vapauttaa Hänet, vaikka Hän ei kuuluisikaan jehovantodistajiin, koska kerta laki on asettanut Jehovaan uskomisen riittäväksi todisteeksi vakaumuksesta.
Laki ei voi nimittäin vaatia, että Suomen kansalaisen on pakko kuulua johonkin ryhmään ennen kuin Hän voi aidosti uskoa sellaiseen asiaan, joka kuuluu universaalisuuden piiriin. Jokainen kansalainen voi vedota missä tahansa asiassaan universaalisuuteen. Jehova kuuluu ehdoitta jehovantodistajienkin mukaan maailmankaikkeuden Luojuuteen, joten silloin kellä tahansa ihmisellä on ehdoton oikeus uskoa Jehovaan ilman, että Häntä vaaditaan olemnaan jonkun uskonnon jäsen.
En voi uskoa, että jehovantodistajille olisi todisteita Jehovan universaalisuutta vastaan, jotta jehovantodistajat saisivat yksinoikeuden vakaumukseen lakia vastaan.
Jos jehovantodistajat eivät vedonneet asiassaan perustuslakiin, vaan Jehovaan, miten silloin lainsäätäjät pystyivät jättämään perustuslain yhdenvertaisuuspykälän täysin syrjään? Vai miten tämä tulisi käsittää? Ettäkö Suomen eduskunta vetosi oma-alotteisesti perustuslain yhdenvertaisuuspykälään, kun jehovantodistajille piti säätää ylivertaisuuslaki?
Laki jehovantodistajasta osoittaa, että Suomessa ei tarvita edes ryhmäkannetta, koska lainsäätäjät tekevät lait sellaiseksi, että laki suosii tiettyihin ryhmiin kuuluvia, mutta jättää täysin huomiotta ryhmien ulkopuolisten henkilöiden yhdenvertaiset sisäiset olotilat. Jehovantodistajien ei siis itse tarvinnut laittaa vireille ryhmäkannetta, jotta Heille annettaisiin oikeus elää vakaumuksensa mukaan, vaan itse Suomen eduskunta teki lain sellaiseksi, että ryhmäkanne voidaan katsoa olevan tehty ja tuomittu laillisesti jehovantodistajien hyväksi.
Huomatkaa, että lainsäätäjät tietysti kieltävät tämänkaltaisen lähestymisen yhdenvertaisuuteen, koska jos lainsäätäjille oltaisiin kerrottu tämä silloin, kun He tekivät lain jehovantodistajien vakaumuksen laillisuuden puolesta, niin silloin lainsäätäjät eivät olisi voineet tehdä sitä lakia, koska tämä osoittaa kiistattomasti todeksi sen, että laki jehovantodistajista on itse asiassa sama, jos jehovantodistajat olisivat tehneet ryhmäkanteen, ja saaneet siitä oikeuden tekemän ennakkopäätöksen, johon sitten jokainen jehovantodistaja olisi voinut vedota.
Mihin todisteisiin sitten lainsäätäjät vetosivat, kun lainsäätäjät tietävät absoluuttisesti ilman mitään tutkimuksia, että kenen tahansa jehovantodistajan vakaumus on aito, kun taasen kenen tahansa muun ihmisen vakaumus ei ole aito, ja siksi kaikkien muiden kuin jehovantodistajien vakaumus pitää tuomita valtiota vastaan tehdyksi rikokseksi?
On mitä ilmeisintä, että lainsäätäjillä ei voi olla mitään tietoa yksittäisten jehovantodistajien vakaumuksen aitoudesta, joten ainoa johtopäätös, mikä tästä voidaan tehdä, on se, että lainsäätäjät tekivät jehovantodistajien puolesta ryhmäkanteen, johon lainsäätäjät itse antoivat tuomion, eli lain jehovantodistajista. Lainsäätäjät siis osoittivat täydellistä piittaamattomuutta tasavallasta, koska He tekivät lain, joka on itse asiassa tuomio kaikille muille paitsi ei tietystikään jehovantodistajille.
Lainsäätäjät näyttävät siis olevan täysin kyvyttömiä kohtelemaan pasifisteja tiettynä ryhmänä, jolle kuuluisi yhtä lailla sama asema, miten laki nyt kohtelee jehovantodistajia.
Tämä on erittäin tärkeää kaikkien tiedostaa, että jos yhdenvertaisuutta eli tasavalta ei noudateta, niin silloin lait tuomitsevat toisia, ja laki vapauttaa toiset. Tuomiovallalta on siis viety täydellisesti valta toteuttaa tasa valtaa, koska eduskunta on itse asettanut itsensä täydellisesti tuomiovallan yläpuolelle, joten tuomareilla ei ole mitään laillista keinoa tuomita jehovantodistajien vakaumusta, kun taasen tuomarien on täysin pakko tuomita kaikkien muiden vakaumus rikolliseksi toiminnaksi valtiota vastaan.
Tietysti tuomarit voisivat tässä vaiheessa itsekin huomata, että tasavallan tosiasia antaa Heille täydellisen oikeuden tuomita oikeuamielisesti, vaikka lainsäätäjät olisivatkin vieneet sen mahdollisuuden tuomareilta pois, kun asiaa katsotaan jonkun muun kuin tasavallan perusteella. Kansan tasavalta ei ole absraktio, vaan sen on oltava koko yhteiskunnan läpäisevä ehdoton realiteetti.
Yllä oleva on täysin uudenlainen perustelu lainsäätäjien mielettömyydestä, koska milloinkaan aiemmin Suomen perustuslakia ei ole käsitelty puhtaalla järjellä, vaan vain puoluepoliittisesti, jotta perustuslaki turvaisi eturyhmien saavutetut edut, ja jotta eturyhmät saisivat lisää etuisuuksia, jotka voidaan siis perustella tuolla perustuslailla, jossa ei ole mitään järkeä.
Totaalikieltäytyjät ja kaikki tasavallasta osattomiksi jääneet voivan tämän asiakirjan mukaan perustella vastinettaan oikeudelle tasavallalla, joka kuuluu ehdoitta kaikille. Huomatkaa erityisesti, että lainsäätäjät ovat ottaneet itselleen tuomarin roolin, koska He ovat tehneet lain, jonka mukaan tuomiovalta ei voi mitään muuta kuin tuomita Suomen kansalaisia tasavallattomasti.
Lakien ei koskaan tule jakaa ihmisiä ryhmiin. Lakien tulee olla samat kaikille vauvoista vanhuksiin. Laki on aina mielivaltaa, kun laki jakaa ihmisiä ryhmiin. Ja täten myös tuomio valta on samaa mielivaltaa, jos tuomiovallan haltijat tuomitsevat tuollaisten jakavien lakien mukaan.
Kuten lapsille kuuluu ehdoitta turvallisuus, niin mikään laki ei ole oikeassa, jos se erityisesti korostaa lapsien oikeutta turvalliseen elämään, koska silloin laki julistaa, että aikuisille ei kuulu turvallinen elämä. Sama ajattelu sopii kaikkeen muuhunkin inhimilliseen elämään; laki ei voi koskaan olla oikeassa, jos se kohtelee ihmisiä esimerkiksi siten kuin se kohtelee jehovantodistajia suhteessa muihin totaalikieltäytyjiin.
Täten on siis näytetty toteen, että lainsäätäjät ovat toteuttaneet lainsäädänöllä jehovantodistajille ryhmäkanteen. Jehovantodistajien ei edes itse tarvinnut käydä oikeutta, puhumattakaan, että oikeuslaitos olisi voinut antaa asiassa ratkaisun, koska lainsäätäjät tekivät kaikki vaiheet täysin oma-aloitteisesti. Kaikki lainkäytön vaiheet saatiin näin kivasti ohitettua, joten nyt tuomareitakaan ei tarvita niin kovasti, eikä tuomarien palkkaakaan tarvitse nostaa, koska Hehän ovat vain lainsäätäjien vallan jatkeita.
Mistäköhän lainsäätäjät ovat saaneet päähänsä, että jehovantodistajille vankilatuomio olisi ollut suunnattoman paljon raskaampi kokemus kuin kenen tahansa toisen totaalikieltäytyjän kokema vankilatuomio? Ilmeisesti lainsäätäjät tunsivat sääliä jehovantodistajia kohtaan, mutta lainsäätäjät eivät tunne mitään tunteita ketään muita vakaumuksellisia kohtaan, koska lainsäätäjät eivät kykene säätämään oma-aloitteisesti erillislakeja muiden vakaumuksen kunnioittamiseksi.
6.2) Täytyy vaan ihmetellä, millä perusteella lainsäätäjät pitävät jehovantodistajien vakaumusta riittävänä perusteena sille, että He ovat asettaneet jehovantodistajat eri asemaan! Tässä tapauksessa lainsäätäjillä on todistustaakka, eikä suinkaan totaalikieltäytyjillä. Totaalikieltäytyjien tulee haastaa lainsäätäjät oikeuteen, jotta voitaisiin saada selville, mistä lainsäätäjät ovat voineet saada selville, että jo syntymättömätkin jehovantodistajat omaavat laillisen vakaumuksen, kun taasen kaikkien muiden vakaumus pitää viedä näytösoikeuden tutkittavaksi.
Korostan painokkaasti juuri sitä, että lainsäätäjät eivät ole jättäneet oikeuden ratkaistavaksi vakaumuksen aitoutta, vaan lainsäätäjät ovat säätäneet lailla, että kaikkien jehovantodistajien vakaumus on ehdottoman aito, eikä siten valtion tarvitse haastaa jehovantodistajia oikeuteen vakaumuksen aitouden varmistamiseksi, kun taasen kaikkien muiden vakaumus on lain mukaan epäaito.
6.3) Tämä kohta pykälässä kuusi todistaa, miten epäloogisesti lainsäätäjät ajattelevat. Ensinnä He julistavat, että kaikki ovat tasa-arvoisia, ja että ketään ei saa asettaa eri asemaan minkään perusteella, joten jo edellisen lauseen tulee yksikäsitteisesti koskea myös lapsia. Lapsia ei saa asettaa eri asemaan minkään syyn perusteella, koska lain tulee olla kaikille sama. Oikeastaan tämä kohta sanoo täysin selvästi, että koska vain lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti, niin siitä seuraa, että esimerkiksi totaalikieltäytyjiä on kohdeltava eriarvoisesti. Koska jos laki vaatisi kaikille tasa-arvoista kohtelua, niin silloin olisi täysin turhaa vaatia tasa-arvoista kohtelua erikseen jollekin ikäryhmälle.
Tämä kohtaa siis antaa lainsäätäjille laillisen oikeuden kohdella ihmisiä ryhmittäin, eikä suinkaan yksilöinä, joilla pitäisi olla oikeus tulla kuulluksi henkilöinä. Täten lainsäätäjien ei tarvitse tietää mitään yksilöiden henkilöllisistä asioista, vaan lainsäätäjät voivat milloin tahansa täysin mielivaltaisesti perustella, miksi joillekin ryhmille kuuluu eri vapaus yhdenvertaisuudesta. Tällä pyritään näyttämään toteen, että lainsäätäjät voivat yksinään luokitella ihmiset eri ryhmiin, joita varten pitää säätää erilaiset lait. Ei siis puhettakaan, että lainsäätäjät jättäisivät esimerkiksi tuomiovallan ratkaistavaksi eri ryhmien sisäiset motiivit, vaan nimenomaan lainsääjät kaikessa vallanhimossaan ovat omineet tuomiovallan itselleen, koska tuomiovallalta on viety ratkaisumahdollisuus, ja tuomiovallalla on jätetty ainoastaan kumileimasimen tehtävä.
6.4) Perustuslain tasa-arvo -lause on räikein osoitus lainsäätäjien väärämielielisyydestä, joka perustuu puoluevaltaan, eikä tasa valtaan. Tämä lain kohta antaa lainsäätäjille täyden vapauden pitää yllä epätasa-arvoa, koska siinä puhutaan tasa-arvon edistämisestä sen mukaan kuin lailla sitten siitä erikseen säädetään. Tämä kohta siis osoittaa kiistattomasti, että perustuslain mukaan ihmiset eivät ole tasa-arvoisia minkään tekijät (kuten iän, sukupuolen, uskonnon jns) suhteen, koska vasta perustuslakia seuraavissa laeissa sitten mahdollisesti määritellään, missä ja miten paljon tasa-arvoon päin pitää päästä.
Otetaan esimerkki palkkauksesta. Koska miehillä ja naisilla on eri palkkaus, niin se ei siten sinänsä ole perustuslain tasa-arvon -lauseen vastaista, koska lainsäätäjät voivat nyt täysin mielivaltaisesti sitten itse päättää, että annetaan sitten naisille yksi centti lisää palkkaa, joten näin lainsäätäjät edistävät tasa-arvoa. Tasa-arvo -pykälän mukaan siis miesten ja naisten --sukupuolten- epätasa-arvo on täysin laillista, koska eiväthän lainsäätäjät voisi enää edistää sukupuolten tasa-arvoa, jos esimerkiksi sukupuolia syrjivä palkkaus olisi jo perustuslain mukaan rikos tasavaltaisuutta vastaan.
Naiset eivät siis voi vedota perustuslakiin epätasa-arvossa, koska perustuslaki on tehty niin mielettömästi, että lainsäätäjien tulee ensin säätää tasa-arvosa edistäviä lakeja, joihin vasta sitten naiset voivat vedota. Ja koska laissa ei sanota, miten paljon lainsäätäjien tulee edistää tasa-arvoa, niin täten tuomiovalta voi julistaa naisille tuomion, että He eivät ole oikeutettuja saamaan oikeutta, koska laki on selvästi edistänyt naisten epätasa-arvoa.
Perustuslaissa siis selvästi sanotaan, että naiset, syrjäytetyt ja totaalikieltäytyjät eivät voi vedota perustuslakiin, koska perustuslain mukaan lainsäätäjät voivat säätää mielivaltaisesti lakeja naisia ja muita eriryhmiä varten. Onko siis Suomi tasavalta, koska laki kieltää erilaisia ihmisiä vetoamasta perustuslakiin, vaan sen sijaan laki pakottaa erilaiset ihmiset vain kuuntelemaan sen tuomion, mitä laissa on erikseen säädetty?
Näytösoikeudenkäynnit ovat arkipäivää tämän päivän Suomessa.
Esimerkiksi perustuslain toisen luvun kuudes pykälä ensin julistaa, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja ettei ketään saa laittaa eri asemaan, mutta heti perään perustuslaissa julistetaan, että lainsäätäjät kyllä saavat sitten jollakin muulla lailla erikseen säätää, keitä tulee kohdella eriarvoisesti. Se ei siis ole laitonta eri asemaan asettamista, kun naisille maksetaan kehnoa palkkaa, koska heti perään laki julistaa, ettei se mitään, koska juuri se eriarvoisuus antaa sitten lainsäätäjille mahdollisuuden edistää lailla sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Koska siis täten naiset eivät voi vedota asiassaan tasa-arvoon, vaan vain lakiin, jolla on 'edistetty' tasa-arvoa, niin silloin todella naiset eivät voi muuta kuin tuntea suurta inhoa koko tuollaista lainsäädäntää kohtaan, missä eri arvoiseen asemaan syntyneet miehet lailla kieltävät naisia vetoamasta suoraan ihmisten tasa-arvoon, koska laki velvoittaa naisia vetoamaan vain niihin lakeihin, joilla ns. edistetään tasa-arvoa! Koska ne lait ovat kuulemma ylempiä ja perustavampia kuin perustuslaki.
§ 7
Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
7.1) Valtakunnan nimi jo sen sanoo, että kellään ihmisellä ei ole mitään oikeutta loukata toisia. On huomattava, että jos ihmisellä ei ole itsessään oikeamielisyyttä, niin taatusti ihminen ei silloin lue lakikirjastakaan, mikä on Hänelle sallittua, vaan Hän tekee vääryyttä kelle tahansa laista huolimatta.
Tällaiset lait ovat siis tarpeettomia oikeamielisille, ja väärämieliset eivät lakia lue, joten keitä varten ylipäätään tarvitaan tällaista raskasta hallintoa, joka ei osaa muuta kuin vähentää ihmisten oikeuksia ja vapautta säätämällä lailla ihmisryhmiä eri asemaan. Sillä tarvittiin nimenomaan laki saamaan aikaan se, että totaalikieltäytyjien vakaumus ei ole minkään arvoinen valtiovallalle, kun taasen jehovantodistajien vakaumuksen aitoutta ei edes kysellä, vaan laki on ollut kovin suopea Heitä kohtaan.
Kehotankin siis totaalikieltäytyjiä vetoamaan asiassaan Jehovaan, koska vain Häneen vetoaminen riittää Teidän henkilökohtaisen vapauden turvaamiseen, kuten laissa on erikseen määrätty. Sillä kuten jokainen nyt huomaa, niin laki ei valvo, että jehovantodistaja on koko ajan jehovantodistajien ryhmässä, vaan jehovantodistajalla on henkilökohtainen vapaus olla ja asua vaikka Kanarian Saarilla sen aikaa, kun joku toinen vakaumuksellinen istuu linnassa.
Kun siis Te totaalikieltäytjät vetoatte asiassanne Itse Jehovaan, niin silloin Tuomarien on kunnioitettava Teidän vakaumusta vähintäin yhtä paljon kuin lainsäätäjät ovat kunnoittaneet ryhmän painostuksesta toimivien jehovantodistajienkin vakaumusta. Sillä huomatkaa kaikki, että vakaumus on silloin aidompaa, kun ihminen ei tarvitse ryhmää tuekseen, eikä Hänen tarvitse siten silloin vedota asiassa mihinkään ryhmään, vaan Hän voi vedota vain omaan sisäiseen vakaumukseensa.
Jehovantodistajien vakaumus ei siis ole luonteeltaan henkilökohtainen vakaumus, kun taasen jokaisen vakaumuksellisen, mutta ryhmättömän ihmisen vakaumus ei voi olla mitään muuta kuin henkilökohtainen vakaumus.
7.2) Valtiovalta ei toteuta ihmisille edes tätä lain kohtaa, koska valtiovalta kohtelee ihmisiä alentavasti. Valtiovalta nimittäin sanoo, että kun ihminen kuuluu johonkin ryhmään, niin silloin Hänellä on henkilökohtainen vakaumus, eikä siinä ole suinkaan kyse ryhmän painostuksesta, mutta jos ihmisellä on todella henkilökohtainen vakaumus, eikä Hän kuulu mihinkään ryhmään, niin silloin valtiovalta julistaa, ettei tuollaisella vakaumuksella ole mitään merkitystä.
Voiko kukaan empaattinen ihminen uskoa, etteikö tuo ole henkilökohtainen loukkaus vakaumuksestaan kiinni pitävää ihmistä kohtaan? Miten sellainen valtio voi toteuttaa ihmisoikeuksia, joka loukkaa rehellisten ja rauhaa rakastavien kansalaisten tunteita mitätöimällä Heidän vakaumuksensa, ja jopa väittämällä sitä valtion vastaiseksi toiminnaksi?
7.3) Henkilökohtainen koskemattomuus tulee turvata yhtä lailla niin oikeudella uskontoon kuin oikeudella vakaumukseenkin. Laki on asettanut uskonnon henkilökohtaisen vakaumuksen yläpuolelle, jos laki ei vaadi ihmistä näyttämään toteen henkilökohtainen uskonsa Jumalaan, mutta toisaalla laki vaatii ihmistä todistamaan henkilökohtaisen vakaumuksen aitouden. Koska laki ei vaadi ihmisiä todistamaan henkilökohtaista uskoaan, mutta asettaa todistusvaatimuksen vakaumuksellisille, niin selvästikin laki riistää mielivaltaisesti vakaumuksellisilta ihmisiltä Heidän oikeudet ja vapauden.
Sillä valtion perustuslaissa ei puhuta ryhmävakaumuksesta tahi laumavakaumuksesta mitään, vaan laki vaatii julkisen tasavallan toimijoita toteuttamaan oikeuden ainoastaan henkilökohtaiseen vakaumukseen, tahi oikeuden henkilökohtaiseen uskontoon.
Täten se on epäloogista soveltaa tietyssä asiassa toisiin totaalikieltäytyjiin uskonnonvapauslakia, mutta muihin sovelletaan henkilökohtaista vakaumusta, johon valtiovalta ei kuitenkaan millään tavoin usko, vaikka laki selvästi sanoo, että julkisen vallan on ehdoitta uskottava ihmisten vakaumukseen, koska muutoin julkisen vallan haltijoiden on mahdotonta edistää ihmisten vakaumusta ja sen toteutumista.
Miksi muuten tuomarit eivät usko ihmisten henkilökohtaiseen vakaumukseen? On se ehkä siksi, että tuomarit eivät itse omaa kokemusta henkilökohtaisesta vakaumuksesta, mutta monet tuomarit kuvittelevat omaavansa kokemuksen johonkin uskontoon kuulumisesta?
Valtiovalta tuomiovalta mukaan lukien riistää siis mielivaltaisesti vakaumuksellisilta ihmisiltä oikeuden elää vakaumuksen mukaista elämää, koska jehovantodistajia ei ole vapautettu henkilökohtaisen vakaumuksen perusteella, vaan Heitä kohdellaan kuulumisellaan nimellisesti tiettyyn uskonlahkoon, kun taasen samassa asiassa muita totaalikieltäytyjiä kohdellaan vakaumuksensa perusteella, johon Suomen valtiovalta ei näytä uskovan niin paljoa kuin Suomi uskoo Jehovaan.
Suomen Tuomiovalta ei siis ole vielä koskaan ottanut huomion ihmisten vakaumusta, koska Suomessa jokainen vakaumuksensa mukaan elänyt on säännönmukaisesti tuomittu menettämään vapautensa.
Miten on mahdollista, että valtiovalta uskoo ilman yhden yhtäkään todistusta ihmisen uskomuksien olevan tosia, kun se samaan aikaan ei usko tippaakaan ihmisten vakaumuksien olevan tosia?
§ 8
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
8.1) Laissa on säädetty, että ihmisiä ei saa tuomita Heidän uskontonsa perusteella. Laissa on säädetty myös, että ihmisiä ei saa tuomita Heidän vakaumustensa perusteella. Jos siis Suomessa yksikin ihminen on tuomittu vakaumuksensa perusteella, niin silloin on näytetty toteen, että Suomen valtiovalta on mielivaltaa, koska se ei käyttäydy omien säädöstensä mukaan.
Henkilökohtaista vakaumusta ei ole laissa säädetty rangaistavaksi, joten Suomen tuomiovalta on mielivallan puolella, koska tuomarit tuomitsevat ihmisiä vakaumuksensa perusteella, ja samaan aikaan eivät edes kysele tietyn ryhmän jäsenten vakaumusta antessaan Heille sen vapauden, joka kuuluisi yhtä lailla kaikille vakaumuksellisille.
§ 9
Liikkumisvapaus
9.1) Jos laki liikkumisvapaudesta ja vapaasta asuinpaikasta pitäisi oikeudessa, niin silloin laki ei voi toisaalla uhata ihmisiä perusturvan menetyksellä, jos He eivät liiku kapitalistien aivoitusten mukaan työpaikasta työpaikkaan. Valtiovallan ei tule olla rahantekijöiden puolella, eikä aito valtiovalta ole sitä, että valtio yrittää rikastua.
Koska siis julkinen valta uhkailee ihmisiä perustulon menetyksellä, jos He eivät liiku hallinnon toivomalla tavalla, niin jälleen huomaamme, että julkinen valta ei välitä mitään Suomen perustuslaista säätäessään muita lakeja, joiden mukaan ihmisten pitäisi täysin sokeasti käyttäytyä, jotta kukaan ei huomaisi lakien olevan sovittamattomassa ristiriidassa perustuslaissa kerrottujen perusoikeuksien kanssa.
9.3) Oikeus maasta poistumiseen sisältyy jo ihmisoikeuksiin ja ihmisten vapauteen, jota valtiovallan on edistettävä. Vapautta maasta poistumiseen siis ei tarvitse edistää sen koommin kuten muitakaan perusarvoja. Asioiden salliminen on ainoaa oikeaa perusarvojen edistämistä. Jos joku ihminen ei halua sallia muille vapautta, niin vasta tuollaisilta tulee kieltää vapaus ja oikeudet, mutta muutoin vapaille ihmisille ei nimenomaan tarvitse luoda lakeja vapaudesta.
9.3) Ihmisoikeuksien mukaan jokaisella ihmisellä kansalaisuuteen katsomatta aina oikeus tulla oikeamielisten maahan vierailulle. Oikeamielinen ihminen ei tee mitään pahaa kellekään, olkoon Hänen kansalaisuutensa mikä tahansa, joten oikeamielisiä varten ei tarvita mitään erillistä lakia, miten ihmisen tulee käyttäytyä, koska järkevät ihmiset osaavat käyttäytyä aina ja kaikkialla ihmisarvon mukaan muiden ihmisten vapautta täysin kunnioittaen.
Kaikenlaiset ihmisiä holhoavat lait eivät ainoastaan ole turhia ja järjen vastaisia, vaan niiden vallitessa ihmiset luonnostaan haluavat osoittaa olevansa jollakin tavoin korkeampia olentoja kuin vain käskytettäviä koneita. Ja ainoa keino, jolla ihminen voi osoittaa olevansa vapaatahtoinen on siinä, että ihmiset rikkovat Heitä vastaan tehtyjä lakeja, jotta ihmiset voisivat tuntea ihmisluonnon mukaista vapautta. Laki siis aiheuttaa ihmisille vapauden kaipuuta, joten laki on selvästi vapauden vastainen. Laki ei selvästikään huomio ihmisen luontoa, joten lait eivät voi milloinkaan edistää perusarvoja ja vapautta.
Lakeja ei siis koskaan tule säätää rehellisille kansalaisille, eikä inhimillisille ihmisille, vaan lainkäyttö voi olla kustannustehokasta vain silloin, kun lainsäätäjät säätävät lakejaan vain rikollisia varten. Sillä jokainen ihminen synty ja kasvaa tähän maailmaan vastavuoroisuusoletuksella: Tee Sinä minulle sitä hyvää, mitä minä teen Sinulle.
Valtiovalta voi edistää perusarvoja kaikkein tehokkaimmin antamala ihmisten toimia oman mielensä mukaan, ja jos joku ihminen ei anna lähimmäisilleen tätä oikeutta, niin valtion tulee poistaa tuollainen käyttäytyminen pois pelilaudalta.
§ 10
Yksityiselämän suoja
10.1) Aidossa ja rehellisessä yhteiskunnassa jokaisella ihmisellä on ehdoton oikeus omaan henkilökohtaiseen ja persoonalliseen nimeen. Kun jokainen kantaisi täysin yksityistä nimeä, silloin valtio olisi vapautettu täysin ihmisten henkilöturvatunnusjärjestelmän luomisesta. Nimirekisteri ja henkilötietorekisteri ovat päällekkäisiä, joista toinen on täysin tarpeeton silloin, kun valtiota hoidetaan puhtaalla järjellä.
Nyt maailmalla on vain harvoja ihmisiä, joilla on täysin ainutlaatuinen nimi, jota ei ole kellään muulla. Heistä huomataan välittömästi, että He ovat täysin henkilötunnusrekisterin ulkopuolella, koska Heidät voidaan yksilöidä jo ainutkertaisen nimensä perusteella.
Sen lisäksi, että ihmiset voitaisiin yksilöidä jo nimen perustella, niin ainutkertainen nimi antaa myös täyden suojan sille, että yksikään kaimaihminen ei voisi liata nimen kunniaa, koska kellään ei olisi kaimoja. Kaimaus saisi siten uuden ja korkeamman merkityksen, kun henkilötunnuksista luovuttaisiin yksilöllisen nimen tähden. Esimerkiksi Hitler tai Saddam Hussein likasivat totaalisesti omat nimensä, jonka tähden jokainen Heidän nimisensä ihminen joutuu tietyllä tavoin kärsimään nimen kunnian menetyksestä.
Tästä siis huomataan, että perustuslain mukaan jokainen ihminen on oikeutettu täysin ainitkertaiseen nimeen, koska jos ihminen lailla pakotetaan kantamaan nimeä, joka on jollakin toisella, niin silloin laki ei suojaa sitä, että henkilön täyskaima likaa oman nimensä kunnian täysin, jolloin jokainen samanniminen joutuu jopa valtiovallan silmätikuksi vain siksi, että laki ei salli ihmisille oikeutta omaan yksityiseen nimeen.
Jos nimittäin laki sallisi jokaiselle täysin yksilöllisen ja persoonallisuutta korostavan hyvän niomen, niin silloin jokainen huomaisi, että henkilötunnusrekisteri olisi silloin täysin tarpeeton, joka vain kuluttaisi yhteiskunnan voimavaroja pelkkään turhuuteen.
Täten on näytetty toteen, että lain tähden ihmiset joutuvat täysin omaa syytään kärsimään jonkun kunniattomasta käytöksestä. Laki ei siis selvästikään suojaa ihmisten kunniaa ja yksityiselämää, koska kuka tahansa täysikaima voi milloin tahansa pilata nimensä niin, että jokainen samanniminen voi joutua jopa tutkintavankeuteen tai peräti vankilaan vain siksi, että Hänellä sattuu olemaan sama nimi.
10.2) Kirjeen, puhelun tai muun viestin luottamuksellisuus ei voi perustua lakiin, vaan ihmisten väliseen luottamukseen. Kellä tahansa ihmisellä on oikeus julkaista omia viestejään, joten kirje-, puhelu- tai viestisalaisuus pysyy vain silloin, kun kaksi ihmistä luottaa toinen toisiinsa. Ihmisten välinen luottamus ei ole koskaan lain synnyttämä, joka huomataan siitä, että jos jonkun persoonallisuus on täysin avoin, joka siten julkaisee kaikki itseään koskevat muille, niin silloin tuollainen ihminen saa vain sellaisia ystäviä itselleen, jotka eivät pelkää totuuden julkituloa.
Viestit eivät voi olla aitoa luottamusta, jos ne eivät ole totta. Jos siis viesti on sinänsä tosi, niin silloin se ei voi tuhota yhteiskunnasta mitään aitoa, jos se tulisi kaikkien tietoon. Valtiovallan ei siis tule suojella lailla valheita ja juoruja ja huhuja, joten valtiovallan ei tule suojella ihmisten yksityisiä viestejä, koska viestin sisältö suojelee itse itseään silloin, kun se on totta. Valheelliset viestit eivät taasen voi ansaita mitään suojaa, joten täten on näytetty toteen, että valtiovallan ei pidä ottaa harteilleen sellaista, jota valtio ei pysty kantamaan.
Viestin salaisuus siis vaatii erityisen yleisen mielipiteen, jonka vallitessa ihmiset uskovat siihen, että He voivat puhua yksityisesti mitä tahansa, eivätkä He joudu siitä lailliseen vastuuseen. On kuitenkin huomattava, että jos ihmisen yksityinen viestintä ei ole totta, niin silloin tuollainen epätosi yksityisyys ei voi olla vaikuttamatta ihmisen julkiseen kuvaan, joka on silloin vain pelkkä naamio, eikä suinkaan aito persoonallisuus.
10.3) Lailla voidaan säätää kaikenlaista, eikä se säätäminen ole perustuslaista kiinni. Perustuslaki ei siis oikeuta lainsäätäjiä säätämään asetuksia, rajoituksia, sääntöjä ja pakkoja ihmisille, vaan se johtuu sellaisen ihmisen sisäisestä pakosta, joka pelkää vihollisiaan. Jos ihminen pelkää elää ihmisten keskellä, niin silloin mikään mahti tai laki ei voi estää tuollaista ihmistä luokittelemasta ihmisiä ja asettamasta Heille kaikenlaisia rajoituksia ja sääntöjä.
Ei ole järin järkevää väittää, että lainsäädäntä perustuu perustuslain antamalle oikeutukselle, koska mikä sitten oikeuttaisi perustuslain säätämisen. Täten on todistettu, että laki ei oikeuta lainsäädäntää, vaan ihmisen on pakko silloin säädellä muiden ihmisten elämää, jos Hän ei uskalla elää vapaata ja siten myös vastuullista elämää.
Sivun alkuun Osa I Osa III Osa IV Etusivulle