Laki Ja Oikeus |
|
Sisällys 1 LUKU Perusteet 1. § Valtiosääntö 1.1 Tasavalta 1.2 Vahvistumaton 1.3 Rauha on Tie 2. § Periaate 2.1 Valtiovalta 2.2 Oikeusko? 2.3 Vallan perusta 3. § Jako kolmeen 3.1 Korkein Valta 3.2 Diktaattori 3.3 Luovuttamaton 4. § Jakamaton alue 4.1 Kansan tahto 5. § Kansalaisuus 5.1 Myötäsynty 5.2 Kuolleiden valta 2 LUKU Perusoikeudet 6. § Yhdenvertaisuus JHWH+Ryhmäkanne Vakaumus Eri-Asemointia Tasa-arvo 7. § Oikeus elämään Sisäinen Laki Arvon loukkaus Laumavakaumus 8. § Laillinen JHWH Vakaumus on rikos 9. § Liikkumisvapaus Uhkaava liike Vapauden laki Vapauden kaipuu 10. § Yksityiselämä Ihmisen kunnia Valheen suoja Säätämisen oikeutus 11. § Uskonnon vapaus I V 12. § Sanan vapaus I V 13. § Kokoukset I V V 14. § Osallistumiset I V V 15. § Suojaukset I V 16. § Sivilisaatio I V V 17. § Oikeus Monikulttuuriin I V 18. § Oikeus työhön I V V 19. § Oikeus johonkin I V I V 20. § Vapaus ympäristöstä I V 21. § Oikeusturva I V 22. § Turvallinen valtio I 23. § Poikkeuksellista I 3 LUKU Lainsäätäjät |
KS 1/2004 Sinenmaan selvitys perustuslaista Suomen
kansalaisille, kuten sivareille, syrjäytetyille ja muille.
N:o 1/2004
Annettu Helsingissä 29. tammikuuta -- 2. helmikuuta 2004
Suomen perustuslaki
Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:
Sinenmaan perustusjärki
Absoluuttisen järjen päätöksen mukaisesti, joka on tehty Jumalan ensimmäisen järjestyksen 1 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:
Perustuslaki tulee käsittää ja toteuttaa kirjaimellisesti, Ensimmäisestä Lauseestaan alkaen. Perustuslain Ensimmäinen Lause on kaikkein tärkein, koska se määrittelee, miten valtio toimii, eikä niinkään valtion nimeä. Toisaalta tähän pätee vanha kansanviisaus, ettei nimi valtiota pahenna, joten valtio voi olla nimensä veroinen vain siten, että julkinen valta on tasavaltaa. Vain tasavaltainen julkinen valta on tasavaltaiselle valtiolle kunniaksi.
Jos perustuslakia tulkitaan, niin tulkinta ei ole enää perustuslain mukainen. Tämän voi nähdä ainoastaan järjellä, joka on kaikille ilmaiseksi annettu.
Perustuslain perustan tulee olla ikuinen järki, tai muutoin joudutaan loputtomiin tulkintoihin, jotka ilmenevät riitaisuuksina. Perustuslaki ei saa aiheuttaa mitään ristiriitaa, joten ainoa keino välttyä perustuslailliselta rauhattomuudelta on se, että perustuslaki ymmärretään kirjaimellisesti.
Kompromissi ei voi koskaan kuulua aitoon tasavaltaiseen valtaan koska valtiovalta ei voi puhua yhdellä äänellä, jos se puhuu monella päällä. Kompromissi ei ole minkäänlainen välttämättömyys, eikä sitä siten tule välttämättömyytenä ottakaan. Jos kuitenkin lainsäätäjät pitävät kompromissia välttämättömänä työkalunaan, niin on sitten kysyttävä, miksi He eivät pidä järkeä työkalunaan:
Miksi tulkinta käy lain edelle?
Miksi kompromissi käy järjen edelle?
Missä laissa sanotaan, että lakien on perustuslaki mukaan lukien oltava ehdottomasti kompromisseja? Koska siis ei ole lakia kompromissista, niin silloin lakien ei tule olla kompromisseja. Kompromissi lakina ei milloinkaan voi toteuttaa tahi edistää oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukaisuus ei ole kompromissi, vaan oikeudenmukaisuus on totuus. Totuus on ehdoton välttämättömyys oikeamielisyydelle, eikä oikeamielisyyttä ole siellä, missä tehdään eturyhmien edustajien välisiä kompromisseja.
Tasavallassa erityisesti hallitsijoiden pitää käyttää vain tasavaltaa. Puolue-edustajien on mahdotonta käyttää muuta kuin puolueellista valtaa. Puolueet ovat siis perustuslain vastaisia rakenteita, eikä niitä pitäisi lainkaan näkyä tasavallassa. Tasavaltaa ei ole siellä, missä ei käytetä tasavaltaa. Kompromissi ei ole tasavaltaa, koska tasavalta on aina henkilökohtaista vallan käyttöä. Kompromisseja tarvitaan vain siellä, missä joku haluaa itselleen suurempaa valtaa kuin on valmis antamaan muille. Vain sellainen ymmärtää tasavallan olemuksen, joka ei vaadi omalle eturyhmälleen niin paljoa, että muut hyökkäävät Hänen vaatimuksiaan vastaan vaatien vaatijaa lieventämään vaatimuksiaan, tahi muutoin tekemään lehmänkauppoja, jotta joku toinenkin eturyhmä saisi enemmän kuin tavallinen kansalainen.
Tasa valta on vain sellaisella ihmisellä, joka ei himoitse valtaa. Tasavalta ei ole tasavaltaiselle vain substantiivi, vaan ennen muuta verbi.
1.1) Perustuslain Ensimmäinen Lause sisältää termejä, jotka on määritelty vain järjessä. Järjen mukaan Suomi ei ole täysivaltainen, jollei jokainen suomalainen saa olla itsenäinen. Suomen itsenäisyys ja täysivaltaisuus voi perustua vain kansalaisten itsenäisyydelle ja täysivaltaisuudelle. Lisäksi huomattakoon, että Suomen eduskunta ei ole määritellyt, mitä on tasavalta, joten silloin järjen mukaan tasavalta on luettava kirjaimellisesti tasavallaksi kaikille, eikä vain harvoille. Tasavaltaa ei siis ole siellä, missä julkisen vallan haltijat luulevat tasavallan tarkoittavan valtion nimen lisäystä, eikä verbiä, tekemistä:
Suomen tasavalta merkitsee sitä, että Suomessa ihmiset toteuttavat itseään tasavaltaisesti. Tasavalta on siis vain siellä, missä jokaisella on tasa valta. Ja vain itsenäisillä ihmisillä voi olla tasavalta itsessään, joten täysivaltainen kansanvalta edellyttää, että jokainen ihminen omaa tasavallan, joka on yhtä suuri ja kunniallinen valta, jos jokainen ihminen omaisi vaikkapa kuningasvallan.
Vallan muodolla ei ole järjen mukaan mitään väliä, vaan vain sillä, annetaanko se valta kaikille. Kungingasvaltakin voi näin ollen olla järjen mukaan tasavaltainen, kunhan vain kungingasvallan kansalaisia kohdellaan kuninkaallisesti. Tasavallan on siis perustuslain kirjaimellisen tulkinnan mukaan kohdeltava jokaista kansalaista tasavaltaisesti. Jollei näin tehdä, silloin kyseessä ei ole tasavalta.
Tästä siis nähdään, että vain tyrannityyppiset sielut voivat kuvitella tasavallan tasa vallan olevan jotenkin korjailun tarpeessa. Vain diktaattrotyypit voivat puhua vallan jaosta, koska He eivät ymmärrä, että tasavallassa valta on jo jaettu ennen perustuslakia tasan. Perustuslaki ei ole välttämätön ehto tasavaltaisuudelle. Järki on ainoa ehto tasapainoiselle vallalle.
Jos kuka tahansa väittää, että Suomen tasavaltaisuus tarvitsee lisää (lain tuomaa) tasavaltaa, niin silloin tuo on kiistattomasti perustuslain vastainen väite. Tasavalta ei tarvitse mitään muuta kuin ihmisiä, jotka käyttäytyvät tasavaltaisesti.
Oppineisuus ei auta tippaakaan ihmistä käyttäytymään inhimillisesti, vaan oppineisuuden korottajat haluavat aina vaan käyttää tasavaltaa puolueellisesti. Oppineiden mielestä tasavalta tarvitsee kirjallisen lain vahvistuksia, jotta sitten oppineet voivat vedota noihin omiin rustauksiinsa, kun He käyttävät tasavaltaa omana rahantekokoneenaan.
Tasavallassa jokaisen poliitikonkin on käytettävä tasavaltaa, koska muutoin tasavaltaa ei voida toteuttaa. Tasavaltaa ei voida tulkita henkilö- tai puoluekohtaisten mieltymysten mukaiseksi, koska silloin tasavaltaa ei ole ymmärretty. Tasavalta on ymmärretty vain siellä, missä ei ole puolueellisuutta. Koska jokainen päivä on yhtä lähellä totuutta, niin silloin totuus voidaan ymmärtää tänä päivänä, eikä sitä tule jättää huomiseksi, tahi lain kirjaimen varaan.
1.2) Valtiosääntöä ei voi vahvistaa perustuslailla, koska perustuslaki tulee sinänsä käsittää kirjaimellisesti; valtiosääntö ei tule vahvisteluilla yhtään vahvemmaksi, vaan valtiosääntö saa vahvistuksen vain siten, että julkisen vallan haltijat kohtelevat kaikkia tasavaltaisesti. Valtiosäännön luomiseen ei tarvita minimipalkkaa ja kaikkia etuisuuksia nauttivia kansanedustajia, koska kuka tahansa tavallinen kansalainen on järjen mukaan pätevä laatimaan täydellisen selonteon tasavallasta. Raha ei ole ehto järjen käyttämiselle. Järjen mukaan tasavalta on ennen valtiosääntöä olemassa oleva realiteetti, koska muutoin tasavaltaa ei olisi olemassa, eikä kukaan voisi siitä mitään kirjoittakaan.
Valtiosäännön mukaan jokainen rehellinen Suomen kansalainen omaa luonnostaan tasavallan, joten valtiosääntö on jo luonnostaan vahvistettu, eikä mikään kirjallisen lain vahvistus lisää tippaakaan ihmisten sisäistä tasavaltaa, jolla vain kuka tahansa ihminen kykenee toimimaan tasavallan arvon mukaisesti.
Valtiosääntö sanoo täysin yksikäsitteisesti, että jokainen rehellinen suomalainen on täydellisen pätevä olemaan kansanedustaja. Jokainen rehellinen ihminen ymmärtää itsestään tasavallan täydellisesti. Tasavalta ei siis ole riippuvainen oppineisuudesta, eikä oikeasta ideologiasta, vaan tasavalta on vain siellä, missä edustajien pätevyyttä tasavallan edustamiseen ei katsota henkilöstä eikä henkilöiden oppineisuudesta.
Tasavaltaa ei siis voida vahvistaa lailla, koska kuka tahansa rehellinen ihminen omaa itsessään sen tasa vallan, jonka lainsäätäjät ymmärtämättömyydessään katsovat olevan vahvistusta vaille.
Tasavaltalaisuuteen siis kuuluu itseisarvoisesti ihmisarvo, vapaus ja ihmisoikeudet, koska muutoin kukaan ei olisi voinut kirjoittaa perustuslakia. Valta ei koskaan ole valtaa, jos se puuttuu oletusarvoisesti joiltakin. Mitä siis tulee oikeudenmukaisuuden edistämiseen, niin jo tässä vaiheessa täytyy korostaa sitä, että mikään perustuslakia alempi laki ei voi edistää oikeudenmukaisuutta, vaan kaikki muut lait kuin perustuslaki ainoastaan vähentävät ihmisten vapautta, arvoa ja oikeuksia.
1.3) Suomen osallistuminen kansainyhteisöön on itsestäänselvyys, joten tuon yhteistyön korostaminen perustuslaissa ei ole asiallista. Semminkin, kun siinä sanotaan tuon yhteistyön olevan rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamista. Suomella on vastuu ainoastaan suomalaisten rauhasta ja suomalaisten ihmisoikeuksista, koska jos joku muu maa ei halua rauhaa eikä kunnioita ihmisoikeuksia, niin silloin Suomi ei voi toimia yhteistyössä tuollaisen toisen vallan kanssa rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta.
Vallan haltijoiden tulee ymmärtää, että kansainvälinen yhteistyö voi tapahtua vain rauhan ja ihmisoikeuksien vallitessa, joten kansainvälisellä yhteistyöllä ei voida tarkoittaa rauhaan pyrkimystä tahi ihmisoikeuksien edistämistä, vaan kansainvälisellä yhteistyöllä tulee olla jokin korkeampi merkitys kuin perusarvojen edistäminen.
Kansainvälinen yhteistyö ei siis toimi ilman yhteisiä arvoja. Tämä on kiistaton tosiasia, kun katsotaan asiaa rehellisesti: jos joku valtio ei omaa yhteisiä arvoja, niin muut valtiot laittavat tuon valtion boikottiin, ja asettavat sille pakotteita. Eihän tuollainen ole mitään yhteistyötä, joten kansainvälinen yhteistyö on jotakin muuta kuin perusarvoista puhumista. Poliitikot tietysti mielellään näkisivät valtioiden välisen yhteistyön olevan arvoista puhumista, koska silloin se merkitsee selvää rahan tuloa poliitikoille kokouspalkkiona, päivärahoina, komiteoiden asettamista, pii-paa-autoletkoja, poliitikoiden turvaamista ja kunniapaikkoja.
Rauhaa ja ihmisoikeuksia turvataan parhaiten siten, että tehdään yhdessä jotakin. Kun erilaiset ihmiset tekisivät vaikkapa Mars-matkan, niin Heillä ei jää aikaa tehdä terroritekoja, tai sotia keskenään. Rauhattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta on vain siellä, missä ihmisiä estetään toimimasta yhdessä. Sota on aina yhteistoiminnan sijaistoimintaa. Mutta yhteistoiminta ei koskaan vaadi rahaa, vain sitä, että ihmisiä ei estetä toimimasta yhdessä.
Yhteiskunta kehittyy ikään kuin itsestään, kun ihmiset saavat tehdä vapaasti yhdessä omia asioitaan. Yhteiskunnan kehitys ei ikinä vaadi poliittisia päätöksiä välttämättömyyksinä, vaan vain vapautta, perustuslain kunnioittamista. Vapaudelle vain vapaus itsessään on ehdoton välttämättömyys. Vapaus ei lisäänny millään poliittisella päätöksellä, vaan kaikki poliittiset päätökset ainoastaan rajoittavat ihmisten vapautta ja ihmisoikeuksia, jotta poliitikot voisivat tehdä lisää poliittisia päätöksiään.
Kun ihmiset eri valtioista saisivat toimia yhdessä, niin se vetäisi varmasti myös rauhattomat ja epäoikeudenmukaiset valtiot siihen työhön mukaan, jolloin yhteistyö itsessään ja yksinään parantaisi maailman, --ilman poliitikoiden juhlapuheita. Rauha on tie, eikä päämäärä!
Suomi ei siis pääse avaruuden valloittamisen historiaan, koska poliitikot pitävät rauhaan pääsemistä korkeimpana kansainvälisenä yhteistyönään. Vain sotatilassa voidaan pyrkiä kohden rauhaa, eikä sotatilassa valtioiden johtajat voi sallia yli rajojen menevää ihmisten välistä yhteistyötä, jollei se palvele sotaherrojen näkemyksiä rauhaan pyrkimisestä kansainvälisenä yhteistyönä, joka täten paljastuukin vain valtioiden johtajien väliseksi yksityiseksi kansakäymiseksi, jotta He saisivat ajella turva-autoillaan poliisisaattueissaan.
2.1) Kuten edeltä jo luimme, niin tasavaltaan sisältyy oletusarvoisesti vallan kuuluminen kaikille, tasapuolisesti. Valtiovallan korostaminen ei auta valtaa olemaan yhtään suurempi tahi kunnioitettavampi valta, mitä se on jo Ensimmäisen Lauseen perusteella. Valtion valta ei voi myöskään olla jotakin muuta valtaa kuin tasavaltaa. Perustuslaissa ei voida järjen mukaan määritellä kuin yksi ainoa valta, joka on se valta, jonka läsnäolossa valta voidaan määritellä oikein.
Koska siis järjen mukaan valtiovalta on kaikilta osiltaan sama kuin tasavalta, niin silloin tasavallan olemuksen mukaan eduskunnan on täysin mahdotonta omia valtaa itselleen. Eduskunta voi vain käyttää tasavaltaa yhtä arvokkaasti kuin kuka tahansa tasavaltalainen. Tämä on itsestään selvyys, koska kerta kuka tahansa voidaan valita kansanedustajaksi, joten kenenkään ei tarvitse opiskella tasavallan olemusta tahi sen käyttämistä, koska edustajien valinnassa on jo läsnä täysivaltainen tasavalta. Tasavallassa vain tasavaltaisia ihmisiä voidaan valita aidoiksi tasavallan edustajiksi, joten tasavaltaa voidaan edustaa vain siten, ettei sitä omita itselle.
Kansanvallan mukaan kuka tahansa Suomen kansalainen oltaisiin voitu valita edustajaksi tekemään ja säätämään perustuslakia, joten perustuslaissa ei saa millään tavoin halveksia tätä jokamiehenominaisuutta. Täten jo järkikin sen sanoo, että koska kuka tahansa suomalainen olisi voinut tehdä perustuslain, niin silloin perustuslaiksi pitää riittää pelkkä valtion nimi, koska siitä selviää vallan olennainen muoto, jolla valta perustelee itse itsensä, tasavallaksi. Kansanvalta kuuluu siis erottamattomasti ja luovuttamasti jokaisen suomalaisen olemukseen; kukaan ei voi olla suomalainen ilman keskeytyksetöntä, sisäistä kansanvaltaa, joka on korkeinta valtaa ylitse kaiken harvainvallan myöskin silloin, kun ei ole (harvainvallan) vaalipäivä.
Tästä siis jo huomataan, että jos eduskunnan yksinvallalla tekemässä perustuslaissa on enemmän kuin yksi lause, niin silloin se merkitsee välittömästi perustuslain ristiriitaisuutta. Puoluevallan edustajista koottu eduskunta ei voi milloinkaan puhua yhdellä suulla, joten puolueellisten lainsäätäjien on pakko koota kompromisseista runsaslauseinen perustuslaki, joka ei edusta totuutta, vaan kompromissia.
Totuus ei koskaan ole kompromissi, eikä totuus tarvitse kompromissia ollakseen hyvä, koska totuus on aina hyvä kaikille. Perustuslain pitää ehdoitta olla yhden jakamattoman vallan puhetta, joten mikään kompromissi ei voi olla kansanvallan äänenä. Kansanvalta ei ole kansanvaltaa, jos sillä on useampi pää. Monipäinen valta on aina hirviövaltaa, missä on jatkuva pyrkimys katkoa ylimääräisiä päitä. Vallalla on enemmän kuin yksi pää silloin, kun perustuslaki on puoluevaltojen tekemä kompromissi.
2.2) Edelleen perustuslain tämä kohta on vain pelkkää toistoa, eikä tuo enää mitään sellaista uutta, joka jollakin tavoin edistäisi tahi lisäisi jokaisen kansalaisen tasavaltaista kansanvaltaa. Tasavallassa jokaisella on sen vallan olemuksen mukaan oikeus osallistua tai olla osallistumtta. Vallan olemuksen jo pitää sanoa jokaiselle ajattelijalle, mitkä ovat Hänen oikeutensa, eikä niitä tarvitse millään tavoin erikseen korostaa, koska mikään korostaminen ei voi ylittää tasavaltaisuuden tosiasiaa, eikä lisätä siihen mitään sellaista, mikä ei jo olisi siinä
Miksi perustuslain tekijät sitten ovat käyttäneet toistoa --kuin laulun tekijät konsanaan kertosäkeitä? Onko perustuslaki luettava Kalevalan kansanlaulannan jatkumoon?
Ilmeisestikään lainsäätäjät eivät luota kansalaisten omaan järkeen ymmärtää perustuslain Ensimmäistä Lausetta omaksi edukseen. Ja koska siis lainsäätäjät ovat täten osoittaneet epäluottamusta kansanvaltaa kohtaan, niin silloin lainsäätäjät itse eivät ole ymmärtäneet kansanvallan luonnetta oikein omalle kohdalleen. Ei tule nostaa omaa pätevyyttä muiden yläpuolelle vain siksi, että on tullut valittua edustajaksi. Edustajuus ei ole ainakaan korkeampaa kuin se, mitä edustetaan. Kansanvallan edustajuus on aina alempaa kuin aito ja suora kansanvalta. Edustajuutta voitaisiin verrata vaikkapa väärään rahaan; se ei koskaan voi olla arvokkaampaa kuin oikea raha.
2.3) Julkisen vallan käytön ei tule missään tapauksessa perustua lakiin, vaan ainoastaan järkeen. Kaikessa julkisessa toiminnassa on aina noudatettava vain järkeä, tahi muutoin toiminta on järjetöntä. Tämä on itsestään selvyys, koska kerta perustuslakikaan ei saa perustua lakiin, vaan ainoastaan järkeen.
Jos siis julkinen valta perustelee toimintansa lailla, niin silloin julkinen valta käyttää mielivaltaa, koska julkinen valta voi aina säätää lait sellaisiksi, jotta se näyttäisi toteuttavan lakia silloinkin, kun se ei mahdu tasavaltalaisten kansalaisten päähän.
On siis todettu, että perustuslaissa on järjen vastaisia kohtia, koska jokainen toiminta, joka ei perustu järkeen, on ehdottomasti järjen vastaisuutta. Se on ehdoitta järjen vastaista väittää julkisen vallan perustuvan lakiin, koska julkisen vallan on oltava olemukseltaan tasavaltaa. Jos siis julkinen valta ei ole olemukseltaan tasavaltaa, niin tietysti silloin tarvitaan tämmöisiä lainkohtia, joissa väitetään täysin järjettömiä, koska järkeä voi olla vain siellä, missä toimitaan täysin johdonmukaisesti.
Vain siinä on johdonmukaisuus, että julkisen vallan käytön on oltava käytettävyydeltään ehdotonta tasavaltaa, eikä näin ollen tasavalta voi perustua lakiin, koska tasavallan olemuksen mukaan jokainen rehellinen ihminen omaa itsessään tasavaltaisen olemuksen. Tasavalta on määritelty äidinkielessä. Jos näin ei olisi, niin miten silloin lainsäätäjät ymmärtäisivät kirjoittaa jotakin tasavallasta? Koska kerta kuka tahansa rehellinen ihminen voidaan valita lainsäätäjäksi, joten silloin pitäisi olla kaikille selvää, ettei julkinen tasavalta voi perustua lakiin.
Rehellisyys on tasavaltaisuutta. Julkinen valta ei siis ole tasavaltaa, jos julkinen vallan käyttö perustuu lakiin, eikä järkeen. Täten on näytetty toteen, että nykyisissä valtioissa julkinen valta on harvain valtaa, joka perustuu lakiin, eikä järkeen. Harvainvallan olemukseen kuuluu, että se itse tekee lait, joita se sitten sanoo noudattavansa, jotta harvoilla olisi kaikkea, eikä muilla mitään.
3.1) Kuten on jo näytetty toteen, niin puolue-edustajien on täysin mahdotonta luoda kahtakaan lausetta, jotka olisivat keskenään ristiriidattomia. Huomataan, että perustuslain kohdassa 2.1 julistetaan valtiovallan kuuluvan kokonaisuudessaan kansalle, jota edustaa (kokonaisuudessaan) valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Tästä siis voimme päätellä, että vain lainsäädäntävalta on valtaa, koska kansalle ei perustuslain mukaan kuulu hallitusvalta, eikä tuomiovalta.
Perustuslakia on luettava juuri niin kuin siinä lukee, joten rehellinen ihminen ymmärtää varmasti perustuslain juuri näin, koska rehellinen ihminen ei tulkitse sitä mieleisekseen. Rehellisesti asiaa katsomalla siis näemme, että koska kansanvaltaa edustaa eduskunta, joten hallitus tai riippumattomat oikeusistuimet eivät kuulu perustuslain mukaan kansan tasavaltaan. Hallitusvalta ja tuomiovalta ovat siis jotakin muuta valtaa kuin tasavaltaa, koska vain eduskunta edustaa yksinään tasavaltaa. Ehkäpä tuomioistuimien valta onkin vain kumileimasimen valtaa, jotta lainsäätäjät voisivat edelleen uskoa lakien voimaan ylitse kansalaisten maalaisjärjen.
Valtaa ei olla jaettu, jos korkein valta on eduskunnalla. Korkein valta ei ole tasavaltaa, jos hallituksen valta on alisteista eduskunnan vallalle. Eduskunnan valta ei voi olla tasavaltaa, koska eduskunta on ominut korkeimman vallan itselleen, eikä eduskunta ole siten voinut jakaa korkeinta valtaa siten kuin vallan jaosta jotain totta voidaan ymmärtää. Korkein tasavalta ei voi löytyä jostakin tietystä suunnasta, vaan joka suunnasta. Vain harvainvallalla on jokin tietty paikka, mistä se voidaan löytää.
Eduskunta on tehnyt vallankaappauksen, koska eduskunta selvästi väittää, että vain eduskunnan valta on kansanvaltaa, jolle kaiken muun pitää olla alisteista. Eduskunnan valta ei siis ole kansan valtaa, koska se ei ole vallan tasavaltaa. Sillä tasavalta on jo olemukseltaan tasaisesti jaettua valtaa. Mikään instanssi tahi laki ei voi olla oikeassa, jos se alkaa jakamaan sitä, joka on jo olemukseltaan jaettu.
3.2) Tästä perustuslain kohdasta viimeistään näemme, että eduskunnan valta ei ole tasavaltaa, koska eduskunta vaatii hallitusvaltaa luottamaan eduskunnan valtaan. Hallituksen valta ei siis ole peräisin kansalta, eikä hallituksen valta ole eduskunnan vallan kanssa rinnakkaisvaltaa, vaan hallituksen valta on alisteista valtaa. Tasavallan ideaa ei siis enää näy perustuslain tässä kohtaan, vaan se hukkui jo silloin, kun puolue-edustajat alkoivat tekemään Ensimmäisen Lauseen jälkeisiä kompromissilauseita.
Tasavalta ei voi koskaan vaatia itseltään luottamusta, koska tasavalta korkeimpana valtana ei voi muuta kuin luottaa itseensä. Luottamuksen vaatiminen synnyttää käsityksen epäluottamuksesta, joten epäluottamuslauseet syntyvät väkisinkin silloin, kun perustuslaissa valta ei luota itseensä kirjoittamattoman lain, eli järjen mukaan.
3.3) Myös tuomiovallan pitää olla kansanvaltaa. Kansalla on aina ehdoton oikeus julistaa kollektiivinen tuomio, eikä mikään perustuslaki voi viedä kansalta tuota vallankäyttöä. Kollektiivinen tuomio on aina korkein tuomio, eikä mikään valtio voi olla oikeassa, jos lainsäätäjät sanovat, että kansalle ei kuulu tuomiovalta.
Kansalle kuuluu ehdoitta niin hallitusvalta kuin tuomiovaltakin. Kansanedustajien lainsäädäntävalta ei ole järkevää vallan käyttöä, jos lainsäätäjät säätävät, että vain lainsäädäntävalta on kansanvaltaa, jota muka edustaisi sitten eduskuntalaitos. Julkinen valta on aina tasavaltaa, olkoon se sitten hallituksella tahi tuomareilla. Niin hallituksen kuin tuomarienkin pitää ehdoitta perustella asioidensa perimmäiset perustelut täysin julkisesti, jotta valta olisi kansanvaltaa, eikä mielivaltaa. Salainen valta ei voi milloinkaan olla tasavaltaa.
Täten on näytetty toteen, ettei kansanedustajien valta ole yhtään sen korkeampaa valtaa kuin on valtioneuvoston ja tuomarien valta. Puhumattakaan, että kansa olisi luovuttanut vallan siten, ettei se voisi missä tahansa vallan käytön vaiheessa osoittaa edelleen omaavansa todellisen vallan, josta poliitikoiden valta on vain heijastusta. Perustuslaki on ikuisesti väärässä, jos lainsäätäjät ovat siinä määritelleet, että kansa voi osoittaa valtaansa vain vaaleissa, tiettyinä päivinä. Mikä tahansa kansan tekemä teko on suora osoitus kansan vallasta, eikä siten mikään laki voi määrätä kansaa olemaan passiivinen ja toimimaan vain silloin, kun se sopii valtaapitäville.
Perustuslaissa ei tule määritellä kansan vallalle tiettyjä päiviä, koska järjen mukaan kansalla on valta läpi aikakausien. Järjen mukaan mikään muu ei voi olla mahdollista. Tämä on selvää siksikin, koska oikeudenmukaisuus kuuluu kansalle, joten jos tuomarien valta ei ole kansan valtaa, silloin tuomarien valta ei ole oikeudenmukaisuutta, eikä tasavaltaa, vaan mielivaltaa.
Täten on näytetty absoluuttisesti toteen, että eduskunnalla ei voi olla korkein valta, joten Suomen perustuslaki on järjen vastainen tekele.
§ 4
Valtakunnan alue
4.1) Valtakunnan rajoja saa muuttaa milloin kansa vain sitä haluaa.
Edellä jo nähtiin, että eduskunnalla ei ole korkein valta, koska korkein valta on tasa valtaa, eikä tasavalta ole tosiasia, jos valta on vain yhdellä instanssilla. Kansan edustajat eivät ole voineet säätää tuollaista, että valtaa voidaan käyttää vain eduskunnan suostumuksella.
Aivan selvästi tuollaiset lain kohdat ovat tulosta puolue-edustajien tekemistä kompromisseista, joten kaikki muut perustuslain kohdat Ensimmäistä Lausetta ehkäpä lukuunottamatta ovat puhtaan järjen vastaisia. Vain sellaiset edustajat voivat väittää eduskuntaa korkeimman vallan käyttäjäksi, jotka puolue-edustajina eivät ole lainkaan tajunneet tasavallan olevan jo nimensä mukaan olemukseltaan tasa valtaa. Puolue-edustajien on mahdotonta toteuttaa tasavaltaa, tai ymmärtää julkisen vallan olevan tasavaltaa.
§ 5
Suomen kansalaisuus
5.1) On väärin sanoa, että kansalaisuus saadaan syntymän perusteella. Jokainen ihminen saa maailmaan tullessaan myötäsyntyisen tasavallan, joten tästä nähdään, että syntymässä saadun tasavallan perusteella jokainen ihminen omaa täsmälleen samat oikeudet ja ihmisarvon kuin kuka tahansa toinen ihminen. Tasavallan perusidea siis jo antaa jokaiselle ihmiselle saman vapauden, samat oikeudet ja ihmisarvon, eikä siten ole kovinkaan ihanteellista erikseen määritellä erilaisille ihmisryhmille erilaisia ihmisoikeuksia.
Valta on valtaa siksi, ettei kukaan ihminen ole voinut sitä antaa vallan antajalle. Jos joku väittää olevansa vallan antaja, niin ennen sitä Hänen on pitänyt riistää ihmisiltä Heidän luontainen arvonsa. Uskonnoissa onkin siksi pakollista määritellä pappien valta suoraan Jumalalta tulleeksi, jotta papit voisivat opettaa, että Heillä on valta ihmisten ylitse. Ikään kuin kuka tahansa ei tajuaisi, ettei Jumala ole voinut antaa valtaansa vain harvoiille, ja jättää suurin osa ihmiskunnasta vaille oikeaa valtaa.
Täten on näytetty toteen, ettei kansanedustajien valta ole sellaista valtaa, jota ei olisi kellä tahansa ihmisellä. Jokainen ihminen saa maailmaan tullessaan ihmisarvon, johon kuuluu ehdoton oikeus tasavaltaisuuteen. Kellekään ihmiselle ei ole voitu antaa oikeutta jakaa oikeuksia tahi vapauksia, puhumattakaan ihmisarvosta. Jokainen ihminen on järjen mukaan täysin tasa-arvoinen, eikä kukaan voi olla järjissään, jos muuta väittää.
5.2) Kuolleet eivät voi olla Suomen kansalaisia. Kuten Suomen kansalaisuus on sama asia kuin syntymässä saatu tasavaltaisuus, niin silloin kuolema aiheuttaa myötäsyntyisesti vallan menetyksen. Suomen kansalaisuus ei voi olla korkeampi asia kuin ihmisen vapaus tahi ihmisarvo. Suomen kansalaisuuden korkein merkitys on siis ihmisen tasavaltaisuus, eikä niinkään jokin kirjallinen todiste siitä, missä on syntynyt.
Kuolleita ei siis tule kutsua Suomen kansalaisiksi, koska Suomen kansalainen on edellä määritelty kansan vallan haltijaksi. Kuolleilla ei siten ole äänestysoikeuttakaan, eikä puhevaltaa, eikä kuolleita voida valita kansanedustajiksikaan. Näidenkin seikkojen perusteella kuolleita ei voi järjen mukaan kutsua kansalaisiksi, koska He ovat kuolemansa perusteella kuolleet pois kansalaisen asemastaan.
Koska on siis näytetty toteen, että kuolema on väkevämpi valta kuin kansanedustajien valta, niin silloin kansanedustajien valta ei tämänkään mukaan voi olla korkeinta valtaa, järjen valtaa. On nimittäin järjetöntä väittää, että kuolleilla ei ole ollut omaa valtaa vapautua kansalaisuudesta, vaan kuolleiden vapauttamisen tarvittaisiin ihan minimipalkalla säädetty laki ennen kuin kuolleiden valta herkeäisi.
Ei ole oikein järkevää säätää laki, joka vapauttaa kuolleet kansalaisuudesta, johon kuuluu esimerkiksi oikeus toimeentuloon. Lainsäätäjien tulee vain luottaa siihen, että järki ei tarvitse lakeja. Jokaisella ihmisellä on luovuttamaton tasavalta siksikin, että jokainen ihminen saa valtansa mukaan kuolla pois, jolloin jokaiselle ihmiselle on annettu luovuttamaton valta vapautua kansalaisuudesta milloin huvittaa, eikä millään lailla voida estää tuota korkeimman vallan toteutumista.
Onkin hyvin luultavaa, että lainsäätäjät eivät ole käyttäneet (maalais)järkeä säätäessään lain, että kuolleet saavat vapautuksen kansalaisuudesta vain lain perusteella. Tuo on joko suuruudenhulluutta, tai tyhmyyttä, jotka molemmat tietysti voivat olla täysin laillisia, mutta joista kumpikaan ei ole oikein järkevää. Lukijat voivat kuitenkin lukea tämän osan pykälästä kaksi, missä säädetään, että poliitikot eivät saa noudattaa missään asiassa järkeä, vaan ainoastaan lakia, joten senkin mukaan poliitikot eivät voi sallia kuolleillekaan sellaista toimintaa, jota ei ole laissa. Pappienkin pitää tarkoin vahtia kuolleita, jotta He eivät vahingossakaan joutuisi hyvään paikkaan ilman oikeaa oppia. Asiasta lisää osassa kaksi.
Sivun alkuun Osa II Osa III Osa IV Etusivulle