PAPERIN SISÄLLYS:

VANKEUTTA
ILMAN TEKOA

MIELIPIDEVANKI

Perustuslaki, 2 luku, pykälä 8:

Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty.

Yllä oleva perustuslain kohta siis sanoo täysin selvästi, että ketään ei saa tuomita (vankeuteen) ilman tekoa. Lain mukaan vain teoista voidaan tuomita. Tuomareilla pitää siis olla melkoisen vääristynyt mielikuvitus, jos He pitävät ihmisen vakaumusta tekona. Lain mukaan ihmisiä ei saa tuomita mielipiteestä. Jos joku on tästä erimieltä, niin silloin Hänellä ei ole sisälukutaitoa, koska tuossa lain kohdassa täysin selvästi sanotaan, ettei ketään saa tuomita ilman tekoa.
Vakaumusta ei ole säädetty rangaistavaksi, eikä vakaumus sitä paitsi ole teko, vaan se on ihmisen olotila. Jos et usko tätäkään, niin asetu nyt sohvalle makaamaan, niin Sinulla on edelleen mielipiteesi, joka vakaumuksellisten kohdalla sattuu olemaan pysyvä. Vakaumus siis kulkee ihmisen mukana, eikä se sinänsä ole minkäänlainen teko.

Kun siis ihminen tuomitaan esimerkiksi totaalikieltäytyjänä, niin on täysin selvästi ymmärrettävä se, ettei vakaumuksellinen ihminen ole tehnyt sellaista tekoa kuin totaalikieltäytyminen. Vakaumus ei ole sama kuin totaalikieltäytyminen, eikä vakaumus myöskään aiheuta totaalikieltäytymistekoa. Vakaumus on ainoastaan syvä ja hyvin pysyvä ihmisen asenne, jota vastaan Hän ei voi taistella. On eittämättä rikollista vaatia vakaumuksellisia luopumaan vakaumuksestaan, jotta esimerkiksi valtiovallan ei tarvitsisi tuomita ihmistä mielipiteensä tähden ehdottomaan vankeuteen vailla mitään armahduskäytäntää.

• Valtiolla ei ole lain mukaan oikeutta vaatia ihmisiä luopumaan vakaumuksestaan.
• Valtion ei tule myöskään uhkailla ihmisiä vankeudella, jos ihminen ei luovu vakaumuksestaan, ja täten
• valtiolla ei ole mitään oikeudellista perustetta tuomita ihmisiä Heidän vakaumuksestaan.

Koska siis vakaumus ei ole teko, eikä se siten aiheuta totaalikieltäymystekoakaan, niin silloin huomataan, että valtiovalta on itse aiheuttanut vakaumukselliselle totaalikieltäytymisen, ja valtiovalta sitten tuomitsee vakaumuksellisen ihmisen ilman mitään totuuden etsintää ehdottomaan vankilaan teosta, jonka tekijänä onkin itse valtiovalta. Tämä on itsestään selvää, siksi, koska valtio asettaa vakaumuksellisen sellaisen tilanteen eteen, missä Hänen on joko luovuttava vakaumuksestaan, tai sitten otettava syy totaalikieltäytymisestä yksin niskoilleen.

Jokainen voi itse kuvitella, mitä se sellainen vakaumus olisi, josta luovutaan heti, kun vain joku auktoriteetti niin sanoo. Mikähän lopultakin aiheutti saksalaisten tekevän juutalaisille sen, mitä He tekivät? Tuskimpa siitä voidaan ainakaan saksalaisten vakaumusta syyttää, vaan pikemminkin vain aniharvalla saksalaisella --kuten Herr Shindlerillä-- oli aito vakaumus.

Julkisen vallan käyttäjät --kuten tuomarit, presidentti, ministerit, lainsäätäjät, (puolue)poliitikot ja kaikki virkailijat siis käyttävät valtiota ihmisiä vastaan. Julkisen vallan käyttäjät ovat täysin pihalla siitä, mitä varten valtio on olemassa. Sillä täysin selvästi valtio ei hyväksy ihmisille omaa (vakaumuksellista) mielipidettä, koska valtiovalta vaatii ihmisiä luopumaan ehdoitta ja pysyvästi mielipiteistään esimerkiksi silloin, kun on kyse asepalveluksesta ja sen mielekkyydestä ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta.

Ei ole millään tavoin valtion olemukselle ja arvolle sopivaa vaatia ihmisiä luopumaan vankeuden uhalla rauhaa rakastavista mielipiteistään, kun samaan aikaan valtio ei millään tavoin tuomitse tai uhkaile sellaisia, joiden mielipiteet tulevat julki rikoksina, raiskauksina, epätasa-arvoisuutena, julmuuksina jne. Jos valtio olisi johdonmukainen, niin silloin valtio tuomitsisi yhtä lailla kaikki mielipiteet, eikä ainoastaan rauhaa rakastavia.

Mutta kun on kyse vakaumuksesta, niin edes tuomarien odottaisi pystyvän näkemään, että se on valtio, joka aiheuttaa totaalikieltäymyksen. Sillä valtio ei anna vakaumukselliselle mitään vaihtoehtoa, vaan jos jollakin nuorukaisella on vakaumus, eikä Hän halua vedota asiassaan Jehovaan, niin silloin valtio oikeusvaltoineen ei edes tutki vakaumuksellisen asiaa, vaan koko valtiovalta on jo ennen vakaumusoikeuskäsittelyä päättänyt, että vakaumuksesta joutuu armotta linnaan.

Se on siis typerysten puhetta, jos väitetään, että vakaumuksellinen on yksin syyllinen totaalikieltäymykseen, eikä valtiolla ole siihen osaa eikä arpaa. Vaikkapa samassa mielessä, mikä on valtion osuus esimerkiksi silloin, kun joku on riittävän kauan aikaa hellinyt ja viljellyt mielessään asehulluutta, ja sitten lopulta menee rynnäkkökiväärin kanssa teurastamaan lähimmäisiään...

Vakaumuksellinen ihminen ei totuuden mukaan voi mitenkään olla syyllinen siihen tekoon, josta Häntä syytetään, koska valtiovalta nimenomaan vaatii vakaumuksellisia ihmisiä ehdoitta luopumaan rauhanomaisista mielipiteistään. Vakaumuksellisen ihmisen ei tarvitsisi kieltäytyä asepalveluksesta, jos vain valtio ei alkaisi käymään 'oikeutta' vakaumusta vastaan. Valtio siis ensin itse aiheuttaa vakaumukselliselle Hänen vakaumuksellisuutensa esille tulemisen, ja sitten valtio väittää, että rauhan vakaumuksellinen on täysin itse syyllinen siihen, että Hänellä on vakaumus, joka ei voi olla tulematta esille sodan ja armeijan vastaisuutena.

Tuomarit siis eivät itse lainkaan etsi totuutta oikeuskäsitelyssä, vaan He toimivat ainoastaan lainsäätäjien kumileimasimena. Tuomareiden mielestä vakaumusoikeudenkäynnit ovat varmaan helppoja, koska He voivat käyttää kaikissa tapauksissa samaa kaavaketta:

Tuomareiden ei ilmeisesti tarvitse edes itse vaihtaa tuomiopaperiinsa vakaumuksellisen nimeä, vaan senkin teon tekevät oikeusavustajat kaavamaiseen tuomiokaavakkeeseen, joka sitten tarvitsee vain kopioida, ja vaatia siitä teosta viisi euroa, koska se on niin rasittavaa painaa kopiokoneen näppyä. On se vaan pirun kannattavaa olla tuomari, kun ei tarvitse itse lainkaan käyttää aivojaan, vaan saa täysin luottaa siihen, että lainsäätäjien laki vakaumuksellisuuden rikollisuudesta edistää ihmisoikeuksia, ja on täysin laillinen, koska kerta tuomareilla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin tuomita ihmisiä vankeuteen ilman tekoja, pelkän mielipiteensä tähden.

Voi hyvät hyssykät sentään, miten koville se varmaan ottaakaan valtiovaltaa ja sen laillisuuden vartijoita, kun se joutuu aivan väkisin tuomitsemaan ihmisiä pelkästään siksi, että Heillä sattuu olemaan rauhanomainen mielipide, joka ei sinänsä ole mikään teko. Voi voi sentään, miten sääliksi valtiovaltaa ja sen tuomareita nyt käykään, kun se joutuu toimimaan omia periaatteitaan vastaan, ettei ketään saa tuomita mielipiteistään, ilman tekoa.

Eihän siitä mitään tulisikaan, jos tuomareiden tehtävänä olisi valtion periaatteiden ylläpitäminen, eli valtion toiminen vakaumuksellisesti. Koska jos valtiolla olisi vakaumus --perustuslaki--, niin silloin yksikään tuomari ei voisi tuomita valtion vakaumusta vastaan olevien lakien mukaan ihmisiä vankeuteen teoista, joita He eivät ole tehneet. Periaatteistaan kiinnipitävä valtio olisi nimittäin puolueeton, eivätkä poliitikot voisi pitää sitä omana yksityisenä rahakoneenaan, jonka viritinosana toimii lainsäädäntä, jonka ei tarvitse välittää mitään valtion vakaumuksesta, eli perusarvoista, kuten vakaumuksesta.

TUOMIOVALLAN RIIPPUMATTOMUUS

Kun tuomari on tuominnut vakaumuksellisen lain mukaan, niin sen jälkeen uni kyllä maittaa, koska tuomarihan ei ole tehnyt mitään laitonta, kun on tuominnut vain lain mukaan. Tuomarien ei siis tarvitse lainkaan miettiä tuomion oikeudenmukaisuutta ja kohtuullisuutta, koska tuomarit eivät voi mitään muuta kuin tuomita vain lain mukaan.

Tuomarien on siis täysin pakko olla laillisia, koska poliitikot määräävät niin, sillä jos tuomari käyttäisi järkeään, niin silloin Hän olisi hyvin pian entinen tuomari. Kun siis jossakin tulee puhe valtiovallan kolmijaosta, niin kyllä silloin kaikki kolme valtaa puhuvat juhlallisesti, miten valta on jaettu kolmeksi riippumattomaksi toimijaksi, joilla jokaisella on oikeus käskyttää valtiota.

Vaali- ja juhlapuheet eivät kuitenkaan koskaan kohtaa todellisuutta. Käytännössä tuomarien on pakko tuomita vain lain mukaisia tuomioita, joten tästä huomataan, että kukaan ei oikeastaan valvo millään tavoin lakien oikeudenmukaisuutta, koska tuomareilla ei ole kaikista riippumattomuuspuheistaan huolimatta mitään valtaa käyttää maalaisjärkeä tuomiostuimissaan, vaan tuomareiden on tuomittava vain se, mitä lainsäätäjät ovat keskenään sopineet.

TUOMIOVALTA POLIITIKOIDEN TYÖKALUNA

On todellakin hölmöyden osoittamista väittää, että tuomarit toimivat lainsäätäjistä (poliitikoista, suom. huom.) riippumattomasti, koska tuomarit eivät voi mitään muuta kuin tuomita laillisesti, eli lakien mukaan. Mihin väliin siihen ketjuun todellakin sopii tuomarien riippumattomuus, kun jo eduskunnassa on päätetty, että kaikki ne vakaumukselliset on tuomittava ehdottomaan vankeuteen, jotka eivät vetoa Jehovaan?

Huomatkaa tämä kaikki: Vakaumukselliset on jo tuomittu eduskunnassa, eikä tuomiovallalla ole mitään valtaa muuttaa lainsäätäjien päätöstä. On siis kiistattomasti näytetty toteen, että tuomarit toimivat täysin mekaanisesti. Tuomarit toimivat ainoastaan poliitikoiden lakilappusten välikäsinä, joiden kautta tuomio siirtyy eduskunnasta sellaisenaan tuomitulle.
Ja kaikki oikeudenkäynnit ovat ainoastaan suurta teatteria, jolla puoluepoliitikot uskottelevat kansalle, että siinä ei ole mitään laitonta, kun valtiovalta ei hyväksy yhdellekään ihmiselle aitoa vakaumusta, vaan jos vakaumuksellinen ei suostu kaikista uhkailuista huolimatta luopumaan vakaumuksestaan, niin tuomarit vain heiluttavat käsiään, että ei voi mitään; oma vikas.

TUOMARIT TUOMIOAUTOMAATTEINA

Onkin siis tunnustettava, että tuomarit toimivat täysin lain mukaan, eli laillisesti. Mutta se ei tarkoita sitä, että laki olisi sama kuin totuus, puhumattakaan, että se on kohtuullista valtion puolelta vaatia tuomiovallalla uhkailemalla vakaumuksellisia luopumaan vakaumuksestaan. Valtion tapa uhkailla voi jotenkin sopia jonnekin kehitysmaahan, koska siksihän ne maat ovatkin kehitysmaita, mutta sivilisaation toimintatapoihin ei todellakaan kuulu se, että julkisen vallan haltijat käyttävät valtiota kiristääkseen rehellisiä kansalaisia vaihtamaan mielipiteensä.

Koska siis tässä on näytetty toteen, että valtio uhkailee vakaumuksellisia, jotta He luopuisivat omasta henkilökohtaisesta vakaumuksestaan, niin nyt huomataan, että tuomiovalta ei siis ole mitään muuta kuin lainsäätäjien ase. Eivät tuomarit uhkaile vakaumuksellisia, vaan lainsäätäjät käyttävät tuomiovaltaa tuomareineen omana aseenaan, jolla lainsäädäntävalta pyrkii saamaan kansalaisten mielipiteen nujerrettua ja alistettua kokonaisuudessaan lain alle.

Tuomarien häpeäksi on sanottava, että He käyttäytyvät täysin ala-arvoisesti suostuessaan siihen, että lainsäädäntävalta uhkailee tuomareiden tuomiolla rehellisiä kansalaisia, jotta He luopuisivat siitä vakaumuksestaan, joka itse asiassa pitää Heidät rehellisinä kansalaisina.
Hei tuomarit! Miltä se tuntuu, kun tuntee olevansa lainsäätäjien astalo, jolla poliitikot mätkivät kansalaisia päähän? Tiesittekö muuten, että uskovaiset uhkaavat omaa järkeään käyttäviä tuon puoleisella helvetillä, mutta lainsäätäjät käyttävät tuomiovaltaa, eli Teitä tuomareita saadakseen oman järkensä käyttäjät tuomituksi jo tässä ajassa. Ja sitten Te vielä kehtaattekin väittää olevanne poliitikoista riippumattomia, kun Te toimitte pelkästään tuomioautomaatteina.

Sen ei luulisi olevan tuomareiden asiantuntijuudelle kovinkaan suuri haaste ymmärtää jo järjellään, että vakaumuksellisuushan on juuri sitä, ettei se taivu uhkailunkaan edessä. Tästä viimeistään huomataan, että se on siis valtiovalta, joka saa aikaan vakaumuksen esille tulon, kun valtiovalta uhkailee kansalaisia ehdottomalla vankeudelle, jos He eivät tottele sokeasti lakia.

Hyvät hyssykät sentään! Eivät vakaumukselliset ihmiset ole tehneet mitään tekoa, joka olisi perustuslain mukaan rikos jotakin vastaan. Vakaumukselliset ihmiset eivät ole edes tehneet totaalikieltäymystekoa, ja sitten He vetoaisivat asiassaan totaalikieltäytymykseensä. Totaalikieltäytyminen ei ole syy vakaumukselle, vaan totaalikieltäytyminen seuraa valtion uhkailusta. Jos siis haetaan totaalikieltäymysteon tekijää, josta tuomiovallan pitäisi tuomita, niin osoite ei voi olla mikään muu kuin tuomareiden palkanmaksaja, eduskunta.

Jos siis tuomarit todella etsivät totuutta vakaumusoikeudenkäynneissä saadakseen selville, kuka teki sen (totaalikieltäymys)teon, josta pitää rangaista, niin se on täysin anteeksiantamatonta syyttää siitä yksinomaan vakaumuksellista.
Te tuomarit olette aina niin alttiita väittämään, että oikeudessa etsitään totuutta, jotta tuomio olisi oikeudenmukainen, mutta mitä ilmeisemmin Te tuomarit ette ole tähän päivään mennessä lainkaan etsineet totuutta, vaan Te todellakin olette ainoastaan lainsäätäjien kädessä oleva nuija, jolla lainsäätäjät nuijivat kansalaisille lakia päähän. Mihin väliin siihen enää sopiikaan valtiovallan omavalvonta?

VAKAUMUKSELLINEN NEUVONANTAJA

Kaiken näillä sivuilla esitetyn perusteella neuvon jokaista vakaumuksellista pitäytymään missä tahansa asiassaan vain vakaumuksessaan. Vakaumuksellisen ei tule kutsua itseään esimerkiksi totaalikieltäytyjäksi, koska silloin vakaumuksellinen ei voi vedota puhtaaseen järkeensä, vaan silloin Hän on itse asettunut tahallaan valtion väkivaltakoneiston survottavaksi. Totaalikieltäytyjä on valtiovallan luoma nimike, jolla valtio oikeuttaa lailliset toimensa.

Vakaumuksellisen ei tule totella muuta kuin omaa järkeään. Kun valtiovalta on syytteen ajana, niin silloin järkevä kansalainen ei ala ajamaan asiaansa lakipykälien mukaan, koska lakipykäliin vedoten ei voida voittaa lakipykälien rustaajia. Valtio ja kunnat ovat aina omalla asiallaan kansalaisia vastaan, kun ne ajavat omia kanteitaan kansalaisia vastaan. Tuollaisissa tapauksissa kansalaisen ei ole edes tarvinnut tehdä mitään, vaan Hänen rikoksensa on pelkkä olemassaolo, joka saa julkisen vallan pyrkimään kumoamaan tuollaisen sitä ärsyttävän olemassaolon.
Kun siis Sinua vastaan ajetaan julkisen vallan kannetta, niin silloin älä tunnusta olevasi sitä, millä nimellä julkisenvallan haltijat Sinua kutsuvat. Esimerkiksi vakaumuksellisena älä milloinkaan tunnusta oikeudessa olevasi jotakin muuta kuin vakaumuksellinen, kun julkinen valta syyttää Sinua vakaumuksellisuudestasi. Sinä häviät varmasti, jos Sinä yhden kerrankin tunnustat olevasi sitä, millaiseksi julkinen valta on Sinut määritellyt.

Kun siis Sinä pysyt vakaumuksellisena oikeudessa, etkä lähde julkisen vallan pelaajien pelin mukaan, niin silloin valtiovallan on pakko tuomita se, mitä Sinä tunnustat. Valtiovalta ei voi tunnustaa vakaumuksellisuutta niin kauan, kun se on erittäin helppoa puhua vakamuksellisten kohdalla jostakin muusta kuin vakaumuksesta. Siis vakaumukselliset ovat itse täysin syypäitä vankeuteensa, jos He kutsuvat itseään esimerkiksi totaalikieltäytyjiksi.

En enää aio juurikaan tämän enempää puhua vakaumuksellisuudesta, mitä tulee sen liittymiseen totaalikieltätymyksen, koska minusta on täysin typerää väittää omaavansa vakamuksen, jos sitten ei osasa oikeudessa lainkaan tunnustaa vakaumustaan, vaan alkaa höpöttää typeriä jostakin saatanan totaalikieltäymyksestä. Te totaalikieltäytyjät ruikutatte täysin turhaan, koska totaalikeltäytyjinä Te olette pelaamassa valtiopeliä, ja siihen peliin nimenomaan kuuluu Teidän tuomitsemisenne ehdottomaan vankeuteen. Sen arvoisia Te olette, jos Te hylkäätte vakaumusolemuksenne ja alatte uskomaan olevanne totaalikieltäytyjiä, joita sitten vielä pitäisi pitää jonain eriomaisena lahkona.

JEHOVAN VAKAUMUS

Sen sijaan jehovantodistajat sentään osasivat hoitaa asiansa niin, että valtiovalta kohtelee heitä vakaumuksellisina, eikä totaalikieltäytyjinä. Vakaumus ei ole kieltämistä, jos Te totaalikieltäytyjät ette sitä vielä ole tajunneet. Vakaumus ainoastaan tuo esille sellaisen, jota valtiovalta pitää kieltäytymisenä, kun valtiovalta pitää ihmisiä täysin sokeina ja aivottomina lakimekanismin osina, joita ilman laki ei voi toimia oikein.

Kun siis tarkastellaan totaalikieltäytyjiä ja jehovantodistajia, niin rehellisinä me huomataan välittömästi, että valtiovalta kohtelee jehovantodistajien vakaumusta edistyneemmin kuin ns. puhtaita vakaumuksellisia, jotka jopa luulevat saavansa paremman statuksen, jos He ottavat virkanimekseen totaalikieltäytyjä. Sillä laki jehovantodistajista on ehkäpä ainut laki, jossa valtiovalta on hieman edistynyt henkilökohtaisen vakaumuksen edistämisessä.

Valtiovalta oletusarvoisesti ei pidä henkilökohtaista vakaumusta minkäänlaisessa arvossa. Siksi onkin jännittävää havaita, että tarvittiin itse Jehovan asiaan puuttuminen ennen kuin poliitikot alkoivat jossakin määrin huomaamaan vakaumuksen olevan jonkinlainen realiteetti, joka pitäisi jollakin tavoin ottaa huomioon vallan käytössä. Jehovantodistajat siis todistavat, että kyllä se väkivallalla uhkaileva valtiovaltakin edistyy perusarvojen huomaamisessa, kun vain vakamukselliset vetoavat asiassaan lakia korkeampaan voimaan, joka on siis Jumala.

Vakaumuksellisen ei siis tule kavahtaa Jumalaan vetoamista, koska Teitä vastassa on lakiuskovaiset, joille laki on kaikki kaikessa, eli Jumalan korvike:

Lakiuskovat kauhistelevat, kun He kuulevat tarinoita uskovista, joiden on pakko uskoa täysin sokeasti oppeihinsa, jotta He pääsivät Paratiisiin, ja voisivat uskoa olevansa etuoikeutettujen joukossa välttämään tuon puoleisen rangaistuksen.
Samaan aikaan joka ikinen lakiuskova vaatii ehdoitta kaikkia ihmisiä toimimaan vain lain mukaan, tai muutoin lakiuskovat pelottelevat ihmisiä maan päällisellä rangaistuksella.

Lakiuskovat siis esittävät epäuskoista, että eikö uskoville tosiaankaan sallita oman järjen käyttöä, kun He tekevät semmoista tahi tuommoista. Ja täsmälleen samaan aikaan lakiuskovat eivät itse salli kellekään minkäänlaista oman järjen käyttöä, koska lakiuskovat väittävät uskovien tavoin, että ihminen ei pysty toimimaan oikein, jos Hän toimisi järjellisesti. Näin siis on todistettu, että lakiuskovat kuuluvat lakiuskontoon, missä järjen käyttämisestä tuomitaan täsmälleen samoin kuin missä tahansa muussakin uskonnossa.

Ainoa ero lakiuskonnon ja jumaluskonnon välillä on siinä, että lakiuskovat uskovat vakaasti, ettei lakiin uskominen ole uskonnollista, koska siitä ei ole olemassa lakia. Sillä lakiuskovat saavat uskoa vain laillisiin asioihin.

   

Sivun alkuun   Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/  24. ja 26. helmikuu 2004