Sähköposti Sailakselle

Puheiden pitää nousta omasta kokemuksesta (12. elosta 2005)

Mr. Raimo Sailas,
Valtioneuvosto,
Suomi

Olette sanoneet, ettei suomalaisten tule välttää ikäviä töitä, kuten marjan poimintaa. Jos nyt ei puututa siihen, miksi Teidän mielestä marjan poiminta on ikävää työtä, vaan kysytään suoraan, miten Te olette toimineet, että ette turhaan välttelisi ikäviä töitä?

Jos Teidän mielestä marjan poiminta on ikävää työtä, ja jos Teidän mielestä ihmisten ei tule vältellä niitä töitä, joita ihmiset pitävät ikävinä töinään, niin eikö olisi oikeudenmukaista, että Te ette välttelisi sitä, mitä Te pidätte ikävänä työnä?

Olette julkisesti todistanut, että marjan poiminta on Teille ikävää työtä, joten nyt Teillä on mitä loistavin tilaisuus ottaa vastaan hallintotyön sijasta ikävää työtä, jotta ihmiset huomaisivat, että Te ette välttele ikäviä töitä.

Vai onko niin, että Teidän mielestä kuuluminen rikkaisiin on jo sinänsä erittäin ikävää työtä, joten kun Te ja kaikki Teidän joukossa istuvat kahmitte itsellenne sivuvirkoja, eläkevirkoja, hallintopaikkoja ja kaikenlaisia lämpimiä luottamustoimia, niin ne ovat niin kertakaikkisen ikäviä, että te katsotte sen tähden olevanne oikea henkilö puhumaan ikävien töiden välttelijöille siitä, miten suomalaisten tulee itse tehdä myös ikävät työt? Miten muuten ikävä työ vaikuttaa ihmisen psyykeeseen ja terveyteen? Onko se oikeaa ja hyvää hallintokäytäntöä käyttää valtiota, jotta ihmiset saadaan jollakin konstilla sellaisiin töihin, joihin heillä ei ole lahjoja?

Siinä on sekin kumma juttu, että jos kerta valtion käskynhallinta on niin hirveen ikävää työtä, niin miksi sitten sitä työtä ei ole annettu thaimaalaisten, tai somalialaisten, tai vietnamilaisten tai muiden sellaisten tehtäväksi? Tällaisia mietteitä syntyy vain silloin, kun kansan johtajat, jotka katsovat oikeudekseen kuulua rikkaisiin, välttelevät ikäviä töitä.

Ei-ikävin terveisin, kati sinenmaa

PS. Pitääkö talousasiantuntijoiden ja lainsäätäjien ja tuomareiden kuulua rikkaisiin? Eikö siinä ole pienen pieni kehäpäätelmä, kun rikas opettaa oppia, jotta rikkaat (esim. talousasiantuntijat) voisivat säilyttää jatkuvan rikastumisen kaikissa olosuhteissa? Pitäisikö Teidän mielestänne talousasiantuntijoiden elää vaatimatonta elämää, jotta heidän oppinsa taloudesta olisivat taloudellisia ja tasapuolisia kaikille, ja jotta talousasiantuntijat voisivat tuntea köyhät subjekteina, eikä vain vallankäytön kohteina?