Tervetuloa Sinenmaan verkkopalveluun

Wälkommen till Sinenmaas webbservice

Welcome to Sinenmaa's web service

Etusivulle

edellinen seuraava

Koska nykyään vanhemmilla on tapana päivitellä lasten perheelle aiheuttamia kuluja, niin oikeudenmukaisuuden vuoksi tähän kuluerittelyyn on saatava mukaan myös perheen muodostavat muut henkilöt, eli ihmiset. Jos siis vanhemmat pitävät lastaan ihmisenä, silloin siihen ei voi kuulua lapsen kulutuksen mittaaminen, jos samaan aikaan ei laske itseään kulueräksi perheelle.

Vanhempien on turha päivitellä perheen kulutusta, koska perhe on yksi yksikkö, missä vanhempien funktiona on juuri tuottaakin kulutusta niille, jotka eivät itse siihen vielä kykene. Vitsi tässä on vain siinä, että oikea vanhempi itse ei muodosta perheelle kuluerää, eikä ole rasitteeksi perheentaloudelle, koska oikea vanhemmuus on viisautta, ja viisaus tulee esille myös luopumisena.

Perhe on jo syyttänyt lastaan kulueräksi, jos vanhemmat hankkivat lapsen taloudellisista syistä. Perhe syyttää lasta myös silloin, jos perheen vanhemmat laskevat asioita rahassa mitattavina arvoina. Toki vanhemmat eivät suoraan syytä lastaan, mutta vanhempien syytös lasta kohtaan tulee julki juuri sellaisessa tilanteissa, missä vanhemmat mittaavat lapsen perheelle aiheuttamia kustannuksia. Lapsen mittaaminen rahassa on lapsen syyttämistä.

Mitä muuta mahdollisuutta sellaisella perheellä onkaan kuin laskea perhen arvoa rahassa, missä vanhemmat ottavat vastaan lapsilisiä, mutta jotka eivät tunnusta rehellisesti olevansa köyhiä? Perhe on köyhä, jos se ottaa vastaan yhteiskunnalta tukea, tukilisiä, lapsilisiä ja muita tuonkaltaisia etuisuuksia.

Nykyajassa perheiden vanhemmat eivät kuitenkaan osaa olla rehellisiä, joten vanhempien on mahdotonta käsittää, että jos He ottavat vastaan yhteiskunnan rahaa, niin He ovat jo tunnustaneet olevansa köyhiä! Eikä viisas tarvitse perheen vanhempien suullista tunnustusta, koska hedelmistään puu tunnetaan. Köyhyys tunnetaan siitä, että sitä pitää avustaa. Kukaan köyhä ei kuitenkaan halua tunnustaa tosiasioita, koska silloin köyhyyden tosiasian omakohtainen tunnustaminen saisi aikaan muutoksen.

Kun rikkaat ottavat vastaan mielettömästi yhteiskunnan avustuksia, etuisuuksia ja suoranaista öykkäröintiä, niin rikkaisiin pätee ensimmäisenä se, että He ovat köyhiä, vaikka He eivät itse tunnustaisikaan omaa köyhyyttään. Kun siis rikkaat ovat niin köyhiä, että He eivät itse pysty rahoittamaan esimerkiksi Vuosaaren Aurinkolahti -nimiseen paikkaan rakennettavaa kanavaa, jotta rikkaiden asuinalueen rahassa mitattava arvo nousisi, niin tässä todetaan vain, että rikkaiden ei itse tarvitsekaan tunnustaa mitään, koska todisteet Heitä vastaan ovat kiistattomat.

Jos rikkaiden köyhyyssyytös vietäisiin oikeuteen, niin ei ole epäillystäkään siitä, että vaikka rikkaat kiistävätkin olevansa köyhiä, niin Heidän tekonsa ovat päivän selvästi köyhien tekoja. Vain köyhiä pitää avustaa, ja koska siis valtion pitää kaikin tavoin avustaa rikkaita, niin He ovat köyhiä, puhukoot He mitä tahansa itsepetoksensa peittääkseen.

Tästä näkökulmasta katsoen ei siis ole mikään ihme, että tämä aika laskee kyllä mielellään lapset perheelle kulueriksi, mutta perheen vanhempien on täysin mahdotonta laskea itseään samalla tavoin perheelle kulueriksi, sillä kyseessä on järjen köyhyys, joka vaivaa erityisesti rikkaita. Mitä rikkaampi perhe sitä suurempi on järjen pimeys.

Rikkaiden pimeys ei voi tajuta edes sitä, että yhteiskunnan jäseniä ei voida pitää yhteiskunnalle kuluerinä. On suoranaista typeryyttä laskea köyhän aiheuttavan yhteiskunnalle niin ja niin suuret kustannukset, koska kyseessä on yhteiskunnan jäsen aivan samoin kuin perhen jäsen ei voi olla kuluerä perheelle.

Onkin huomattava, että koska rikkaat itse käyttävät suurimman osan yhteiskunnan rahoista, niin He tietysti syyttävät jokaista sellaista köyhäksi, joka on määritelty kulueräksi rikkaille. Huomatkaa kaikki, että rikkaat pitävät yhteiskuntaa samana asiana kuin rikkaita! Aivan samoin ymmärtämättömien perheiden vanhemmat kuvittelevat olevansa perhe ilman lastakin, joten tietysti silloin lapsi pitääkin nähdä vain vanhempien kulueränä, koska jos lapsi olisi perheen kuluerä, silloin sitä olisi jokainen muukin perheen jäsen!

Jos siis köyhät ovat yhteiskunnan kuluerä, niin silloin rikkaat ovat sitä vieläkin enemmän! Vai miten monta kanavaa poliitikot ovat rakennuttaneet köyhille, jotta köyhien asuinalue saisi suuremman arvon?
Ei siis ole enää epäillystäkään sitä, että rahatietoiset perheet/rikkaat eivät laske itseään perheen/yhteiskunnan kustannuksiksi, koska rahatietoiset ovat sokeita realiteeteille.

Lisätietoja:
esim:
HS Kotimaa 30. 5. 2003

Valtakunnan Talousasiantuntija
Puolen Hehtaarin Metsä,
Jumalan Valtakunta