| Suomalaisarvot kunniaan! | ||
|---|---|---|
|
Minä olen Suomessa asuva ranskalainen, Olen tullut Suomeen heinäkuun lopussa vuonna 2002 suomalaisen miehen vaimona. Pidän kovasti maastanne, erikoisesti Lapista, ja minua kiinnostaa täällä kaikki: maisemat, hiljaisuus, ihmisten ystävällisyys ja jopa vaikea talvi ja erityisesti maanne historia Moni asia maassanne herättää ihailuni, enkä tässä yhteydessä puhu vain maisemista, mutta ihmettelen joskus, onko tämä maa menettämässä omaa identiteettiään. Nyt Suomi on EU:ssa. Luulen, ettei se liene huono asia, mutta olen usein hämmästynyt. Esimerkiksi Oulussa hotelli Vaakunan kauniilta kuulostava nimi on muutettu ei-suomalaiseksi ja karkeaksi Radissoniksi. Samassa kaupungissa vanhojen ja viehättävien puhelinkoppien tilalle on vaihdettu uudet ja rumat kopit kuten muuallakin Euroopassa. Taloudellisista syistäkö? |
Omistajanko vaihdoksesta johtuen? Mahdollisesti, mutta millä hinnalla maata ollaan myymässä? Erityisesti minua järkyttää se, että autojen rekisterikilvissä on vain FIN eikä mitään nimestä SUOMI näy tunnuksessa! Aikovatko kansalaiset harkita sen hyväksymistä, että tulevat tässä isänmaassaan kohtapuoleen kutsutuiksi "finlandialaisiksi" eikä enää "suomalaisiksi"? Voisiko olla mahdollista, että kansalaiset olisivat unohtaneet Suomen loistavan historian? Eikö tämä maa mahdollisesti enää muistaisi sitä ihmisten innostusta maansa itsenäistymisen aikaan? Eikö tämä maa mahdollisesti muistaisi sitä ihmisten ylpeyttä saadessaan virallisesti lopultakin asioida omalla äidinkielellään! Eikö tämä maa mahdollisesti muistaisi ihmisten rohkeutta heidän taistelussaan Suomen, ei Finlandian, puolesta viime |
sodissa! Suomalaisella sisulla ja innostuksella pieni maa pystyi saamaan ja myös pitämään itsenäisyytensä huolimatta suuren naapurin laajentumishaluista! Ja miten käy rikkaan suomalaisen kulttuurin: kirjallisuuden, taiteen, musiikin jne? Itse asiassa tässä niin kauniissa ja arvostettavassa maassa ei ole mitään syytä hävetä Suomi-nimeä maailman silmissä autojenkaan rekisterikilvissä. Kansalliseepostamme Kalevalaa tarvittiin vuonna 1849 herättämään suomalaista kansallistunnetta. Mitä mahdollisia muita hengentuotteita tarvittaneen ylläpitämään sitä? Onko tämän maan omanarvontunnon ravistelu hereille vielä mahdollista? En voi uskoa, että tämä maa todella haluaisi miellyttää Euroopan unionia niin paljon, että sen hallitus myisi kansansa identiteetin. Nicole Kari-Koskinen |