Laivan arkea
Merirosvoudesta on kehittynyt eritt�in v��ristynyt kuva useille. Sit� saatetaan pit�� kiehtovana, jopa romanttisena el�m�ntapana. Merirosvot eiv�t suinkaan aina saaneet edes nauttia ry�st�puuhista ja tappeluista, pitk�t merimatkatkin jo takasivat sen, ettei moni n�it� tavoitteita saavuttanutkaan. Todellisuudessa pelkk� hengiss� ja terveen� pysyminen oli jo taito sin�ns�, sairaudet, huono ravinto sek� myrskyt vaativat vaihtelevan kokoisesta miehist�st� useasti monia henki�. Samoista ongelmista k�rsiv�t toki merirosvojen lis�ksi muutkin merenk�vij�t.
Ruokap�yd�n antimet
Laivaankaan ei loputtomasti ruokaa mahtunut, merimatkat m��r�ttiinkin usein laivaan mahtuvan ruoan mukaan. Ruoan s�ilytys tuotti my�s ongelmia, suolalihakaan ei v�ltt�m�tt� pysynyt pilaantumatta ja kuoriaiset v�hensiv�t tasaisesti p��asiassa jauhoista ja vedest� leivottujen korppujen m��r��. Joskus mukaan otettiin el�imi�, kuten kanoja, ja toisinaan miehist� pyydysti ruoaksi my�s kaloja ja kilpikonnia. Tuoreiden hedelmien ja vihannesten saanti oli hankalaa, eik� niiden terveydellist� merkityst� viel� ymm�rretty. C-vitamiinin puute johti �keripukiksi� kutsuttuun tautiin. Tynnyreihin varastoidun, helposti pilaantuvan veden lis�ksi miehist� nautti olutta, rommia ja omenaviini�. Yhdess� laivassa saattoi olla ainoastaan 15 000 litraa vett�, verrattuna 50 000:teen litraan olutta! Rommia juotiin harvemmin kuin olutta, mutta yksi rommiannos vastasi kuitenkin kahta nykyist� rommipulloa.
Sairaudet
Merill� k�rsittiin my�s useista sairauksista. Rotat kantoivat mukanaan vaarallisia tauteja, pilaantunut ruoka ja c-vitamiininpuute aiheuttivat monia kuolemia.
Keripukiksi kutsuttiin tautia jossa hampaat irtoilivat, ihoon ilmestyi haavoja ja muuttui kalpeaksi, s��ret turposivat ja sairastava k�rsi kovasta ripulista. Vasta vuonna 1753 sitrushedelmien vaikutus huomattiin, tauti johtui merimiehien suuresta c-vitamiininpuutteesta.
Keltakuume oli moskiittojen levitt�m� tauti. Sairastunut poti kovaa kuumetta, ja saattoi taudin pahentuessa antaa ylen verta ja kuolla.
Punatauti aiheutti suuria tuskia ja pitk�aikaista ripulia.
Kuolioitakin saattoi ilmet�, jolloin laivan l��k�ri, tai jopa puusepp�, sai p��tett�v�kseen leikatako irti kuolion omaavan j�senen.
Merenkulku
Monet vaarat vaanivat purjelaivoja merimatkoilla. Tuulet, myrskyt, merivirrat, karit, riutat, tulipalot ja jopa j��vuoret aiheuttivat suuria vahinkoja. Maantieteellisiin karttoihinkaan ei kovin hyvin voinut luottaa ja muut paikannusv�lineetk��n eiv�t tarkkaa sijaintia v�ltt�m�tt� kertoneet. Suunnistaja valitsi turvallisimmat reitit erilaisia instrumentteja k�ytt�en. Ajan, paikan ja nopeuden mittaamiseen oli jo keksitty omat yksinkertaiset laitteensa. Oktantteja ja sekstantteja k�ytettiin paikan m��rittelemiseen, my�s kompassit olivat k�yt�ss�. Syvyyden mittaamiseen k�ytettiin k�siluotainta. Syvyysyksikk�in� toimivat sylit (= 1,66 m). Nopeuden mittaamiseen k�ytettiin lokilevy� ja lokiliinaa jossa oli solmuja joka 15 metrin p��ss�. Liinan annettiin kelautua vapaasti mereen laivan per��n ja j�lkeenp�in laskettiin kelautuneitten solmujen m��r�. Nopeudeksi osoittautui sama m��r� peninkulmia tunnissa kuin solmujen m��r� 30 sekunnissa.
Kauniilla s��ll� ja rauhallisemmalla tuulella, kun m�rssyvahditkin saivat lev�ht��, pestiin pyykki�, tehtiin k�sit�it�, soiteltiin ja lauleltiin. Kalastuskin k�vi p�ins� vain tyynell� s��ll� sill� kalat eiv�t ehtineet t�rp�t� liian nopeassa vauhdissa. Huomioikaa ett� kaksintaistelut ja uhkapelit olivat kiellettyj� laivalla.
S��nn�t
Ilman s��nt�j� ei pitk�lle vedelt�isi, siis my�s kovimmillakin merirosvolaivoilla oli omat s��nt�ns�.
Monissa laivoissa saattoi olla kirjallinen sopimus aarteiden jakamisesta. Usein kapteeni ja aliper�mies saivat kaksi kertaa enemm�n saalista kuin muu miehist�. Korvauksia jaettiin raajansa menett�neille sopimusten mukaan, ja haavoittuneita hoidettiin. Monilla laivoilla oli my�s tiukat k�ytt�ytymiss��nn�t; naiset, uhkapeli ja tappelut j�tettiin kaikki maissa hoidettaviksi. Laivoissa saatettiin my�s ��nest�� p��t�ksist� ja reiteist�.
Rangaistukset
Rangaistukset laivalla
Olikohan merimiehill� liikaa aikaa vaiko mielikuvitusta, sill� rangaistuksia oli lukuisia. Rangaistuksia sai s��nt�jen rikkomisesta ja salamatkustamisesta. Rangaistus riippui rikoksesta, helpoimmin saatoit p��st� kantta kuuraamalla tai pari ateriaa v�liin j�tt�m�ll�.
Rangaistuksia saatettiin my�s suorittaa seuraavin tavoin:
Rautoihin kanteen kahlehdittuna saatoit kokea kaikki luonnonvoimat, riippuen kahlehdittuna olemiesi p�ivien lukum��r�st�. Sade, tuulet, myrskyt, kuumuus sek� n�lk� kuuluivat asiaan.
Ruoskiminen oli tavallinen rangaistus. Ruoskimiseen k�ytettiin usein kattiruoskaa. (60 cm pituinen nippu k�ysi�. Jokaisessa �h�nn�ss� kolme tervattua, kovaa solmua, kahva puusta/k�ydest�.) Kattiruoskaa saatettiin tehostaa siihen solmituilla kalakoukuilla ja musketinkuulilla. Ruoskimisen j�lkeen haavoihin saatettiin hieroa suolaa ja etikkaa. Ruoskimisesta j��v�� �ruudukkoa� sel�ss� kutsuttiin merimiesten keskuudessa ruutupaidaksi. My�s �Cat o� Nine Tails� oli k�ytetty ruoska joka koostui yhdeks�st� naudan tai hevosennahasta punotusta piiskasta, jota saatettiin tehostaa samalla tavalla kuin kattiruoskaa.
Merell� kun oltiin, seuraavat merirangaistukset olivat tavallisia.
K�lihaalauksessa rangaistava sidottiin k�yteen, heitettiin veteen ja vedettiin k�lin ali. Hyv�keuhkoiset, tai �onniset, saattoivat selvit� hengiss�.
Lankkua pitkin k�velyst� ei ole varmoja todisteita. Saattaa olla ett� t�m� tapa esiintyy vain kirjoissa ja elokuvissa!
Sukelluttamisessa rangaistava sidottiin k�yteen ja heitettiin mereen laivan per��n, mahdollisesti p�� veden alla. Hinaamisessakin toimittiin n�in mutta p�� oli usein veden pinnan yl�puolella.
Rangaistava saatettiin my�s ommella vanhaan purjekankaaseen ja heitt�� mereen, joka tuotti saman varman kuoleman kuin painoon kiinnitt�minen ja mereen heitt�minen. Usein my�s harjoitusmaalina k�ytt� tuotti t�m�n tuloksen.
My�s tulta k�ytettiin rankaisemiseen. Polttamisessa rangaistava sidottiin kiinni ja h�nen varpaittensa ja sormiensa v�liin ty�nnettiin palavia k�ydenp�tki�. Joskus rangaistava saatettiin jopa ripustaa laivan keittotulen ylle.
Mik�li miehist� halusi rangaistavalle mahdollisuuden j��d� henkiin, mutta laivan ulkopuolella, h�net saatettiin j�tt�� autiolle saarelle. N�lk��nkuolemisen riski ja sekoaminen olivat tavallisia t�ss� yksin�isess� kohtalossa.
Merirosvojen rangaistukset
Kiinni j��neille merirosvoillekin langetettiin erilaisia tuomioita, riippuen maasta ja rikoksesta. Tavallisin tapa oli hirtt�minen, ja joskus hurjimmat merirosvot j�tettiin hirtt�misen j�lkeen rautah�kkiin (t�m�n takia jotkut vangit mitattiin ennen teloitusta) lintujen sy�t�v�ksi ja s�iden armoille. Lihan tuli m�d�nty� pois ruumiista ennen alas ottoa, joten ruumis saattoi roikkua parisen vuotta paikallaan. Hirtt�j�isi� saatettiin my�s kutsua �Hampputansseiksi� tai �Hamppuhyppelyiksi� (Nimet tulevat hirtettyjen kuolinkouristuksien s�tkimisest� hamppuk�yden p��ss�). Hirtt�mist� k�ytettiin eniten englannissa.
Espanjalaiset k�yttiv�t �garottea� (k�ydell� tai erilaisilla apuv�lineill� kuristamista) merirosvojen teloittamiseen. Espanjalaisten huhutaan my�s 1600-luvun alussa katkaisseen vankiensa raajat, voidelleen ne hunajalla, sitoneet teloitettavat seip�isiin ja j�tt�neen heid�t hy�nteisten ja lintujen sy�t�viksi.
Ranskassa monet merirosvot l�hetettiin orjiksi siirtomaihin.
My�s armahduksia jaeltiin niille jotka olivat pakotettuja merirosvouteen eiv�tk� olleet ottaneet osaa hy�kk�yksiin ja k�ytt�neet aseita muita vastaan.
1700-luvulla, ennen pelimme in-game p�iv�m��r� seuraavat nimekk��t merirosvot on jo teloitettu:
1701 Toukokuussa: Kapteeni William Kidd ja 8 muuta, sek� 24 ranskalaista merirosvoa Lontoon teloituspaikalla
1704 Kes�uussa: John Quetch ja 6 muuta Bostonissa
1705 Elokuussa: Thomas Green ja 6 muuta Edinburghissa
1717 Lokakuussa: 8 Sam Bellamyn miest� Bostonissa
1718 Maaliskuussa: 13 Mustaparran miest� Virginiassa
Taistelut ja hy�kk�ykset
Riippumatot ker�ttiin parrasverkkoja vasten vihollisen tulitukselta suojaamaan, kanuunoja alettiin pikkuhiljaa valmistella � n�m� olivat selvi� merkkej� taistelun tulosta. Merirosvot luottivat suuresti purjehdustaitoihinsa ja sisukkaaseen miehist��ns�, ja saivatkin ajettua kauhua kauppalaivojen kapteeneihin. Kidutuksen, vangiksij��misen ja oman miehist�n menett�misen pelko ajoi monet kauppalaivat pakenemaan. Taisteluissa tuuli oli eritt�in suurena osana onnistumista.
Tuulen yl�puolella oleminen vihollisaluksiin n�hden antoi laivalle paremmat mahdollisuudet liikkua kuin vihollisalukselle. T�m� antoi laivalle vapauden ottaa taisteluhaasteen vastaan � tai kielt�yty� siit�. My�s suurempi syv�ys suojasi kallistuneen laivan runkoa tykkitulelta. Myrskyisiss� olosuhteissa laivan kallistuminen esti kuitenkin usein alapatteristoa (alimpia kanuunoja) tomimaista.
Tuulen alapuolella oleminen vihollisaluksiin n�hden auttoi kallistumaa suojaamaan kantta paremmin, tykkien sis��nveto ja lataus k�vi helpommin eik� laukausten savu kertynyt yht� sankaksi.
Kokeneet merikarhut osasivat k�ytt�� n�it� kaikkia mahdollisuuksia hyv�kseen. Tuulet, taktiikka ja ajoitus, mutta my�s miehist�n tiimity� olivat t�rkeit� tekij�it�. Kaapattavia/ry�stett�vi� laivoja l�hestyttiin my�s v��r�n lipun alla, ja vasta kun oltiin voitokkaan l�hell� ripustettiin kapteenin oma lippu m�rssytankoon (Kts. enemm�n: Lippu liehumaan!).
Jos taistelu sujui suunnitelmien mukaisesti hy�kk��j�t saattoivat nousta toisen laivan kannelle. (T�m� tapahtui kuitenkin usein vasta jonkun aikaisen tulittelun j�lkeen, mik�li kaapattava/ry�stett�v� kauppalaiva ei ollut kyvyt�n ampumaan ollessaan niin t�ynn� lastia.) T�ll�in hy�k�tt�v�n laivan k�ysist��n heitettiin ns. entraushakoja (K�ysi jonka p��ss� on koukku). N�ill� laiva vedettiin l�hemm�ksi. Sekasorron saavuttamiseksi hy�k�tt�v�lle laivalle saatettiin heitt�� terva-ammuksia (sytyttiv�t purjeet tuleen tai levittiv�t savua) ja niiden h�m�tess� paljasjalkaiset merimiehet saattoivat astua vihollisten heitt�mien ter�vien sirujen p��lle. Laivan kannella k�ydyiss� taisteluissa k�ytettiin lyhyit� miekkoja, tikareita, kirveit�, pistooleja ja musketteja. Jotkut kapteenit upottivat jopa oman laivansa jotta saisivat miehens� sisukkaampaan taisteluun ilman pakokeinoja.
Mik�li merirosvojen vaihtelevien pituisten taistelujen j�lkeen onnistui vallata laiva, sai kukistettu miehist� valita merirosvoudesta ja kuolemasta. Mik�li laivaston upseeri j�i laivalle vangiksi h�nt� kohdeltiin usein samalla tavalla kuin upseeri itse oli kohdellut miehist���n.
Kirvesmies ja purjeentekij�t huolehtivat j�lkeenp�in laivalle koituneista vahingoista, laivan l��k�ri, kyseisen puutteessa jopa kirvesmies, hoiti esim. isompia amputointeja ja hoiti haavoittuneita.
Merirosvot eiv�t hy�k�nneet ainoastaan merill� vaan meren l�helle sijoitetut varakkaat satamat olivat usein hy�k�ttyj� kohteita. Satamiin rakennettiin kuitenkin usein isoja linnoituksia suojaamaan siirtokuntia niin maa- kuin merihy�kk�yksilt�kin.
El�m� maissa
Merimiehet eiv�t v�ltt�m�tt� aina rakastaneet merell� olemista, vaan n�kiv�t sen v�ltt�m�tt�m�n� askeleena rikastumiseen. Monet odottivat maihinnousua monen rankan meriviikon j�lkeen, ja n�kiv�t sen mahdollisuutena palkita itsens� kunnolla kovasta ty�st��n. Ry�st�saaleilla tienatut rahat kuluivat laivoilla kielletyiss� uhkapeleiss�, juomisessa ja naisten viihdytt�misess�. Ilo otettiin irti niin kauan kuin maalla oltiin! Aina ei ollut helppoa koota juhlimisen makuun p��ssytt� miehist�� takaisin laivalle. Varsinkin laivaston aluksilla oli omat v�rv�yspartionsa, jotka ker�siv�t satamista l�yt�mi��n purjehduskelpoisia miehi�, juottivat heid�t humalaan tai raahasivat heid�t muuten vain laivalle uutta matkaa varten. Englannin laivaston laivat k�viv�tkin usein vain englantilaisissa sotilassatamissa - muissa tapauksissa laiva ankkuroitiin jonnekin vierassataman l�hinurkille, mehist� j�i laivaan, vain harvoilla oli maihin asiaa isoveneill�.
Maalle noustiin my�s korjaamaan aluksia, t�ytt�m��n ruokavarastoja sek� myrskyj� ja jahtaajia pakoon. Laivankorjauspaikat koitettiin pit�� salassa vihollisilta sill� rannalle vedetty laiva olisi ollut helppo saalis.
Harvemmin kuin kerrotaan merimiehet nousivat maihin piilottamaan aarteitaan, mutta sit�kin on esiintynyt.