fanfiction2

   -Mik� h�t�n�? Erik kysyi.
    -Jean... H�n ei ole Raoulin. Jean on sinun poikasi.
Erik katsoi h�mm�styneen� Christineen, ep�uskoisena.
    -Minun...? Mutta...
Christine halasi Eriki�, tarttui h�neen lujasti sill� ei tahtonut en�� ikin� p��st�� t�t� menem��n. Christine itki, ja Erik itki. Sitten h�n sanoi:
    -Christine, minun on kysytt�v� sinulta jotain. Jos tahdot olla kanssani ikuisesti, niin tulet kanssani oopperatalon alle, kotiini. Ooppera on autio, saamme olla rauhassa.
Christine ep�r�i.
    -Mutta Raoul, ja Jean... En voi j�tt�� heit�.
    -Otamme Jeanin mukaamme, sill� h�n on meid�n poikamme. Ja mit� Raouliin tulee... Sin� et rakasta h�nt� niin kuin minua, h�n on sinulle vain pelkk� lapsuudenyst�v�, tied�t sen. Mutta annan sinun valita. Odotan huomenaamuna kello kymmenelt� vaunujen kanssa pihalla. Jos et ole tullut puoli yhdelt�toista, niin tied�n p��t�ksesi. L�hden, etk� n�e minua en�� koskaan. Jos tulet, et n�e Raoulia en�� koskaan, mutta ainakin olet onnellinen.
    Aamulla Christine seisoi olohuoneen ikkunan ��ress�. Erik oli l�htenyt hakemaan vaunuja, ja pian kello olisi kymmenen. Christine ei tiennyt mit� tehd�. H�n rakasti Raoulia hell�sti ja Eriki� intohimoisesti, kumman h�n valitsisi? Silloin h�n kuuli kun vaunut ajoivat pihaan. Christine veti syv��n henke�.
    -Jean, mene laittamaan takki p��lle, ulkona on kylm�.
Erik istui vaunuissa ja ajuri hytisi kylm�st�. Erik n�ytti k�rsim�tt�m�lt�.
    -Erik! Christine huusi.
Erik k��ntyi ja h�nen kasvonsa olivat maailman onnellisimmat. H�n tarttui Christinen k�teen ja veti h�net vaunuihin. Jean kiipesi Erikin ja Christinen v�liin. H�n katsoi ihmeiss��n �iti��n ja kysyi:
    -Minne me olemme menossa?
    -Kotiin, Jean. Olemme menossa kotiin. Christine hymyili ja puristi tiukasti Erikin k�tt�.
    Pakkanen nipisteli poskia, mutta pian vaunut olivatkin oopperatalon pihassa. Kolmikko meni sis��n.
    Oopperatalo oli t�ynn� h�m�h�kin seittej�. Erik johdatti Christinen ja Jeanin kotiinsa. Paikka oli samanlainen kuin Christine muisti. Kultaiset esineet kiinnostivat Jeania, mutta h�n ei uskaltanut koskea niihin, pel�ten s�rkev�ns� ne. Erik hyv�ili Christinen kasvoja ja he suutelivat. He olivat kotona.
    Sill�v�lin Raoul oli tullut kotiin, eik� l�yt�nyt vaimoaan ja poikaansa mist��n. Sitten h�n l�ysi kirjeen y�p�yd�lt��n:

"Rakas Raoul,

anna anteeksi. En halua loukata sinua, mutta minulle ei j��nyt vaihtoehtoa. Halusin olla onnellinen, rakastaa. Jeanin on parempi olla is�ns� kanssa. Niin, is�n... Sinulla on oikeus olla vihainen, mutta jos huomaan tehneeni virheen, niin toivon ett� minulla on paikka jonne voin palata.

Christine"

Raoul oli raivoissaan. H�nen sis�ll��n kiehui, mutta h�n pysyi tyynen�. H�n tiesi, ettei voisi asialle mit��n ja halusi Christinen olevan onnellinen.

Christine makasi vuoteessa. H�n yski ja oli kalpea. Jean istui h�nen vierell��n ja pyyhki otsaa kostutetulla liinalla. Erik istui pianon ��ress� keskittyneen�. Yht�kki� h�n huudahti:
    -Sain sen valmiiksi! Vihdoinkin!
    -Erik, tule t�nne... Christine kuiskasi.
Erik istahti vuoteelle ja silitteli rakkaansa hiuksia.
    -Min� tied�n ettet halua kuulla t�t�, mutta olen parantumattomasti sairas. Min� kuolen pian, Erik.
Erik vavahti. H�n nojasi k�siins� ja painoi p��ns� alas.
    -Ei, ei, ei... h�n mutisi.
    -Kuuntele minua, Christine sanoi ja tarrasi Erikin k�teen.
    -Sinun pit�� vied� minut Raoulin luokse. Haluan suoda h�nelle tilaisuuden j�tt�� minulle hyv�stit kaiken t�m�n j�lkeen. En halua h�nen kantavan sinulle kaunaa. Erik, ole kiltti.
Erik suostui. H�n kantoi Christinen vaunuihin ja k�ski Jeania odottamaan kotona, hyv�stelty��n ensin �itins�. Vaunujen tultua kartanon pihaan Raoul rynt�si Erikin luokse kiukkuisena, mutta tyyntyi n�hty��n Christinen. Surullisena h�n kantoi h�net sis��n, vanhalle vuoteelleen. Erik odotti kohteliaasti oven takana Raoulin hyv�stelless� Christinen. Raoulin tultua ulos h�n itki vuolaasti, ja sanoi Erikille j��t�v�ll� ��nell�:
    -Mene. H�n odottaa sinua.
Christine hengitti raskaasti ja oli kuumeinen. Erik kumartui h�nen puoleensa.
    -Erik... h�n sanoi rahisevalla ��nell� ja tarttui Erikin k�teen.
    -�l� puhu. Olen jo kauan sitten antanut anteeksi sinulle valintasi. Christine, en koskaan unohda sinua, rakastan sinua... ikuisesti.
    -Min�kin rakastan sinua, Erik.
Erik suuteli Christinen otsaa ja purskahti itkuun. Kyyneleet valuivat pitkin h�nen poskiaan.
    -Christine...
Erik meni uruille tultuaan kotiinsa, ja soitti valmiiksi saamansa kappaleen, Christinen. Jean kuunteli tarkkaavaisena ja itki �iti��n.

Raoul k�veli hautausmaalla. H�nen askeleensa olivat raskaammat kuin ennen, ja h�n huokaili syv��n. H�nen k�dess��n oli apinasoittorasia, jonka h�n oli huutanut oopperatalon huutokaupasta. Erik oli vuosia sitten kadottanut sen. Er��n kiven kohdalla Raoul pys�htyi. Siin� luki:

Kreivit�r Christine de Chagny

rakastettu vaimo ja �iti

Raoul laski hell�sti soittorasian haudan viereen, ja huomasi maassa lep��v�n tummanpunaisen ruusun, jonka varressa oli musta silkkinauha. Ruusun vieress� oli kaunis sormus, joka kimalteli kuin pieni t�hti. Raoul hymyili, sill� h�n tiesi kenelt� ne olivat.
    Er��n muistomerkin takana oli varjo. Hahmo tarkkaili kreivi�. Se oli Erik. H�n vuodatti kyyneli�. H�n koki tuskaa, jota ei ikin� olisi halunnut kokea. Pieni k�si puristi h�nen k�tt��n yh� lujemmin.
    -Is�, menn��n kotiin.

                                                                                        THE END