3. �iti asetti lapsen - jonka alkuper�inen nimi er��n rabbiinisen perim�tiedon haaran mukaan oli Tobias, sill� h�nh�n oli tov, hyv� - kaisla-arkkuun. Perinteisesti on puhuttu my�s Mooseksesta arkissa ja hyv� niin sill� tekstimme sis�lt�� toisenkin huomaamattoman viittauksen lunastuksen aamuh�m�r��n. Kori, johon lapsi asetetaan, on heprean kielell� tevah. Sana t�ss� merkityksess� esiintyy muualla Raamatussa ainoastaan Nooan arkin nimityksen� (esim. 1 Moos 6:14). Sattuma vai tarkoituksellinen linkki - siihen ei meid�n tarvitse ottaa kantaa. Kerran arkissa purjehti kuoleman kauheuden keskelt� yksin pelastuva lunastuksen v�likappale - niin nytkin. T�ss� pikkuarkissa kelluu jotain, jonka syntym� ja el�m�n hauraat ensi hetket ovat Jumalan hyviss� k�siss�. Itse asiassa koko kansan kohtalo ja maailman lunastussuunnitelma ovat riipuvaisia t�st� Jumalan silm�ter�n� pahuuden kourien ulottuville asetettavasta ep�todenn�k�isest� eloonj��j�st�.
4. �idin usko, jonka varassa h�n antaa pienokaisensa pois, on uskomaton ja sen t�ytyy kummuta jostain syv�lle sieluun juurtuneesta varmuudesta, ett� Jumala pit�� huolen t�st� lapsesta. Heprealaiskirjeen kirjoittajalle jo se, ett� Amram ja Jokebed pit�v�t lapsen ja henkens� uhalla piilottelevat t�t� kolme kuukautta riitt�� osoitukseksi uskosta, jolla p��st��n laajaan uskon esikuvien luetteloon (Hepr 11:23). Saman uskonteon jatkeena t�ytyy �idin tuskainen mutta seesteisen huolellisesti valmisteltu lapsesta luopuminenkin n�hd�. Siin� on jotain Abrahamin ja jotain Iisakin uskosta, sellaisesta, joka on puhdas kaikesta kiihkosta ja Jumalan tahdon manipuloinnista ja silm�t taivaaseen luotuina, ehk� korkeintaan huokaisten, astuu tielle tai uskoo kalleimpansa Jumalan k�siin. Ensimm�isen vuosisadan juutalainen historioitsija Josefus jo kirjoittaa, ett� lapsen asettaminen joen rantaan oli osoitus t�m�n kohtalon uskomisesta Jumalan haltuun ja rabbitkin selittiv�t ett� nimenomaan n�in israelilaiset tekiv�t, eiv�tk� siis suinkaan itse k�yneet lapsiaan surmaamaan. Kun luemme kertomusta eteenp�in n�emme �idin uskossa ja teoissa ehk� my�s pienen vilahduksen Mariaa, joka miltei kuin sivustaseuraajana saa n�hd� miten ihmeet johdattavat tapahtumien kulkua ep�toivon keskelt� ja ottavat h�net itsens� korkeampien p��m��rien v�likappaleeksi. Olen ollut huomaavinani itsess�ni ja monissa muissa uskovissa kovaa janoa nimenomaan voimakkaan uskon per��n. Se johtaa meit� toimimaan eri tavoilla: toinen etsii voimatekoja ja merkkej�, toinen rohkeutta todistaa uskosta, kolmas palavuutta ja kest�v�isyytt� hartausel�m��n. Min� toivoisin, ett� jos minua jonain p�iv�n� koetellaan, saisin el�� todeksi sellaista uskoa, joka ei h�tk�hd� mist��n. Olen huomannut, ett� uskon lahjalla varustetuista edell�kulkeneista kuuleminen ja lukeminen ruokkii. Ehk� enemm�n kuin pussillinen pullolleen hengellisi� yleistotuuksia pakattuja hartauspuheita.
5. Jokebed kyll� tottelee faraon k�sky� - lapsi laitetaan Niiliin - mutta vauvaa ei anneta virran viet�v�ksi. Mooses ei siis lipunut pitkin Niili� p�invastoin kuin monet taiteilijat ovat halunneet kuvata. �iti asetti h�net huolellisesti kaislikkoon. Vauvaa ei my�sk��n aseteta heitteille vaan isosisko Miriam j�� v�ijyksiin. Paikka oli varmasti sellainen, jossa joku muu kuin egyptil�issotilas saattoi suurella todenn�k�isyydell� osua lapsen l�yt�j�ksi - liek� ollut pyykkipaikka? Sensijaan itse faraon tytt�ren k�vely paikalle vaikuttaa pikemminkin yll�tt�v�lt� sattumukselta. Niin pitk�lle �iti tuskin sent��n oli laskelmoinut, olihan kyseess� sent��n itsens� lastensurmaajafaraon perheenj�sen. Faraon tyt�r tunnistaakin (tai p��ttelee) v�litt�m�sti korista l�ytyneen pojan olevan heprealaisten surmattaviksi m��r�ttyj� poikia. Johtuipa se sitten vaatetuksesta, ymp�rileikkauksen tuoreista j�ljist� tai siit� yksinkertaisesta p��telm�st�, ett� n�ihin aikoihin Niilin rantamilta l�ytyv�t pojat todenn�k�isesti ovat heprealaisten lapsia, niin t�ss� kohden on joka tapauksessa kertomuksen k��nne. Ihme on jo kuninkaallisen kylpij�n saapuminen paikalle. Viel� suurempi ihme on tapahtumien kulku t�st� eteenp�in. Prinsessa, kuten jo k�til�t Sifra ja Pua hieman aiemmin (1:15), osoittautuu it�maan tiet�jien edell�kulkijaksi. Siin� miss� Jumalan t�ytyi varta vasten puhutella Pyh��n Maahan saapuneita korkeita herroja olemaan antautumatta Herodeksen tuhovimman v�likappaleiksi riitt�� t�ss� tapauksessa vauvan itkun parahdus (ainoa kerta Raamatussa, jossa vauvan itku mainitaan!) sytytt�m��n er��n luomisty�n syvimmist� voimista: �idinrakkauden ja huolenpidon tunteen. Kirkkois� Efraim Syyrialainen kertoo kauniisti miten Mooseksen �iti palasi kotiinsa, lankesi polvilleen ja vuodatti koko syd�mens� tuskan Jumalalle. Vaikkei t�m� ole Raamatun tieto, meill� tuskin on syyt� sit� hetke�k��n ep�ill� ja mik� ylistys Jumalalle h�nen sisimm�ss��n silloin soikaan, kun tyt�r Miriam juoksee heng�styneen� kotiin kertomaan, ett� lapsi tulee takaisin kotiin. Nyt ei ole ep�ilyst�k��n siit�, etteik� t�ss� totisesti elet� ihmeiden saatossa.
Jatka seuraavalle sivulle...