Lorahtiko pullosta vahingossa liikaa �ljy� Jeesuksen jaloille, koskapa Maria alkaa luvalla sanoen hieman erikoiseen tapaan �ljyn runsautta hiuksillaan kuivaamaan? Ehk�p� se k�vi siksi, ett� niinkuin toinen evankelista (Mark 14:3-) t�t� tapausta muistelee, tuoksupullo oli rikkin�inen. Jo pieni pisara tuoksu�ljy� riitt�� t�ytt�m��n kokonaisen huoneen tuoksullaan. Nyt sit� tuli pullosta paljon enemm�n ja p��t huumaava tuoksu t�ytt�� koko ilman. Evankelista Johannes nimenomaan erikseen mainitsee tuoksun. Sill� on siis merkityst�. On kuin koko seurue saisi hetken kokea tunnelmia jostain toisesta maailmasta. Kaikki eiv�t kuitenkaan antaudu tunnelmaan. Raha-asioiden suhteen tarkka laskelmoija, opetuslapsi Juudas, m��rittelee k�ytetyn tuoksu�ljyn hinnan: 300 denaria, melkein kokonaisen vuoden palkka ty�miehelt�. Ja ollaan sent��n �k�yhien kyl�ss�.
T�m� hetki Jeesuksen seurassa oli toisenlainen kuin monet muut aiemmin koetut. Evankelistan kuvauksessa ei keskeiseksi nouse mik��n Jeesuksen pit�m� opetuspuhe, josta sitten riitt�isi pureskeltavaa satoihin hengellisiin opetuksiin. Jeesus ei my�sk��n en�� tee ihmetekoja. Huomion vie Marian toimittama Jeesuksen voitelu, josta siit�kin kertojakin n�ytt�� muistavan ennenkaikkea tuoksun. Muutoin koko k�ynti j�� ik��nkuin h�veli��sti yksityisyyden verhon suojaan, yst�vien v�liseksi hiljaisen s�vyiseksi hyv�stelyn hetkeksi. Ja sitten kertoja kiiruhtaakin jo Jerusalemin portille, josta Jeesus pian ratsastaa aasilla sis��n.
Maria parfyymipulloineen on keskipiste - mutta ei vain t�ss� hetkess� vaan historian suurissa linjoissa, jotka t�ss� paikassa kohtaavat.
Yli 900 vuotta aiemmin oli t�ll� samaisella laidalla kaupunkia tapahtunut jotain sellaista mik� nyt sai salaisesti t�yttymyksens�, vaikka tuskinpa Maria sit� itse niin ajatteli. Mutta Jumala ajatteli ja se onkin t�rke�mp��. Ihmiset toteuttavat - h�nen ovat suunnitelmat. Voimme lukea 1 Kuningasten kirjan ensimm�isest� luvusta miten Daavidin poika, nimelt��n Salomo eli �rauhan mies�, voideltiin �ljyll� Giihonin l�hteen luona kaupungin ulkopuolella, jonka j�lkeen h�n ratsasti kuninkaana kaupunkiin - ei muuten uljaalla ratsukolla h�nk��n - h�n teki sen ratsastaen muulilla.. 1 Kuningasten kirja kertoo lis�ksi miten kansajoukot hurrasivat ja riemuitsivat vastavoidellulle Daavidin pojalle. Nyt, tiet�m�tt�min� Lasaruksen talossa salassa tapahtuneesta kuninkaallisesta voitelusta, huutavat kansanjoukot pian Jeesukselle: �Pelasta meid�t Daavidin Poika!�
N�m� kumpikin ovat kuvauksia historian tositapahtumista ja ne suorastaan huutavat jokaiselle, joka miettii Jeesuksen merkityst� ep�ilyksen varjo mieless��n: �Voiko tuo Jeesusjuttu oikeasti olla totuus? Ettei vain olisi legendaa. Olisiko t�m� muka aitoa Jumalan sanomaa minulle?� Jumalan sormi on edell�kuvatulla tavalla historian kulkuun selvin kirjaimin kirjoittanut, ja viel� isolla huutomerkill� varustanut, sanat: �KYLL� SE ON! Min� olen tullut sinun luoksesi t�m�n Vapahtajan hahmossa ja kutsun sinua t�m�nkin sanani kautta! H�n ei ole it�mainen legenda, h�n on kuningas.�
Mutta Marian parfyymipullosta kulkee my�s toinen linja yli vuosien: Nyt eteenp�in aikaan, jota Maria ei viel� itse n�e. Eik� n�e evankelistakaan. Mutta mep� n�emme, ja n�ki jo Paavalikin. N�kyv�ksi se tulee palmusunnuntain lukemistoihin kuuluvassa epistolatekstiss�: �Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meit� Kristuksen voittosaatossa ja antaa meid�n kaikkialla levitt�� Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; t�m�n tuoksun tuntevat sek� ne, jotka pelastuvat, ett� ne, jotka joutuvat kadotukseen.� (2 Kor 2:14-17)
Paavalin sanastossa evankeliumi on Kristuksen tuoksu. Jokainen kristitty, siis Jeesuksen jo tunteva, levitt�� t�t� Kristuksen tuntemisen tuoksua - ja on siten el�v� evankeliumi miss� ikin� liikkuukin. Sit� tuoksua nuo sanat kirjoittanut Paavali itse levitt�� ymp�ri it�isen V�limeren seutuja. Mutta se voi olla kuolemankin tuoksu. Sit� se on sellaiselle, joka ajattelee, ett� onpas ihan liian legendanomainen tarina ollakseen sanomaa milt��n todelliselta jumalalta. Joka pit�� sanomaa Jeesuksesta pelkk�n� kuolleena tarinana, vaikka kuinka kauniina sin�ns�, se tuntee siin� sanassa vain kuoleman tuoksun. Jos se on kuollutta kirjainta, niin hajukin on kuin vanhan ummehtuneen opuksen. Jeesus puhuu t�st� asiasta itse aiemmin Johanneksen evankeliumissa. Sanoma h�nest� voi olla my�skin kuoleman sanaa: �Joka ei usko, on jo tuomittu, koska h�n ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan� (Joh. 3:17) ja toisaalla, v�h�n edell� ollutta evankeliumiteksti� edemp�n� Jerusalemiin ratsastuksensa j�lkeen: �Jos joku torjuu minut eik� ota sanojani vastaan, h�nell� on kyll� tuomarinsa, se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee h�net viimeisen� p�iv�n�.� (Joh 12:48) Kuka ei halua tuntea Kristusta, vaan painella omia teit�ns� hautaan, sille Kristuksen tuntemisen tuoksu on kuoleman haju. Ei kovin kiva kuva, mutta tosi, ja per�isin itselt��n Jeesukselta ja h�nen apostoleiltaan.
Jatka seuraavalle sivulle...