Tori Amos Biografia

USA:n Pohjois-Carolinassa 22.8.1963 syntyi Myra Ellen Amos. Jo kaksi ja puoli vuotiaana tämä metodistipastorin ja kotiäidin tytär aloitti pianonsoiton. Amoksen musikaaliset lahjat olivat siis selvät jo hyvin varhain. Neljävuotiaana hän lauloi ja esiintyi kirkon kuorossa ja vuosi myöhemmin hänet kutsuttiin ihmelapsena Baltimoren Peabody Instituteen. "Olin omituinen lapsi, jolla oli todella hyvä rytmitaju." "Sain kutsuja juhliin vain, koska soitiin pianoa. Nopeasti huomasin, että minulla oli jonkinlainen kutsumus. Ja samalla tajusin, että tärkeintä oli, että seuraisin omaa polkuani, enkä sitä, jonka muut eteeni asettivat."

Rock-musiikin Amos löysi 11-vuotiaana. Hän ei mahtunut enää Peabody Instituteen, koska oli haluton seuraamaan traditionaalisia klassisen pianon opintoja. Hän alkoi luoda omaa musiikkia ja aloitti esiintymisen paikallisilla klubeilla. High school -aikansa hän käytti omistautuen Washington D.C:n baaripiireille, joista sitten vähitellen siirtyi paremmille esiintymislavoille ja teki lisää omia lauluja.

Amoksen ensimmäinen single oli "Baltimore" / "Walking with you". Hän julkaisi sen 17-vuotiaana omalla nimellään Ellen Amos, MEA-merkille, jonka nimenä oli hänen nimikirjaimensa. Soittaessaan yleisölle Amos suosi cover-kappaleita, joita hän on esittänyt myös myöhemmin keikoillaan. Näitä olivat muun muassa Joni Mitchellin "A case of you", Billie Hollidayn "Strange fruit" ja Bill Withersin "Ain't no sunshine". Samoihin aikoihin Amos omaksui nimen Tori, kun hänen ystävänsä poikaystävä totesi sen sopivan hänelle paremmin kuin Ellen.

Amos ei saanut tilaisuutta näyttää taitojaan monien vuosien ajan tehdyistä useista demo-nauhoista huolimatta, joten Tori vaihtoi taktiikkaansa ja perusti rock-bändin Y Kant Tori Read. Bändin nimi viittasi hänen niin sanottuun kyvyttömyyteensä lukea nuotteja ja potkuihin Peabody Institutesta. Torin lisäksi bändin muodostivat kitaristi Steve Farris (ex- Mr. Mister), Matt Sorum (tuleva Cult ja Guns'n Roses -rumpali), Vinny Coliauta (Frank Zappa), Peter White ja Kim Ballard (ex-Poco). Bändi julkaisi suurimmalta osin Amoksen ja Ballardin käsialaa olevan levyn vuonna 1988. Se oli pettymys sekä kaupallisesti että taloudellisesti ja Tori jätti bändin. Hän piti matalaa profiilia vaikka vierailikin eri artistien, mm. Al Stewartin, Ferronin ja Stan Ridgewayn levyillä. "Trauman jälkeen minä kompuroin. Olin hyvin ymmälläni miksi tein musiikkia."

Oman musiikin tekeminen ei loppunut koettuun pettymykseen. Lopulta yksi nauhoista tavoitti Atlantic Recordsin varapuheenjohtaja Doug Morrisin, joka huomasi Torin lahjat. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, ettei laulajattaren tyyli tavoittaisi keskivertoamerikkalais-kuuntelijaa ja lähetti Torin East West Recordsille Iso-Britanniaan, jossa arveli tämän saavan paremman vastaanoton.

Amos muutti Lontooseen helmikuussa 1991 ja ryhtyi soittamaan pienillä keikoilla ympäri kaupunkia. Hänen debyyttinsä, EP Me and a gun julkaistiin lokakuussa 1991. Sen aihe on hänen oma raiskauksensa, jonka teki aseella uhaten "fani", jota Tori oli viemässä omalta keikaltaan kotiin. Useat ovat sitä mieltä, että juuri Tori tällä laulullaan toi ensimmäisenä naisena julkisuuteen salaillun ja vaikean asian sekä näytti esimerkillään, ettei uhriksi joutuneen pidä hävetä tapahtunutta.

Tunnustettu debyyttialbumi Little Earthquakes seurasi tammikuussa 1992 ja sitä myytiin n. 2 miljoonaa kappaletta. Seuraava vuosi kului suurelta osin kirjoittaen ja levyttäen toista levyä tuottajan ja kumppanin Eric Rossen kanssa. Tulos, Under the Pink, sisälsi Trent Reznorin vierailun ja se äänitettiin tämän uudessa kodissa. Ensimmäinen Under the Pinkin single Cornflake girl nousi neljänneksi Britannian listalla tammikuussa 1994. Seuraava Pretty good years seitsemänneksi maaliskuussa ja kun levy nousi albumilistan ykköseksi Tori Amos todisti olevansa nyt kaupallinen voima. Lehdistö piti häntä PJ Harveyn ja Björkin ohella osana uutta, älyllistä naisten laulajien aaltoa.

Tämä vahvistettiin uuden seksuaalisesti latautuneen Boys for Pele -levyn ilmestyttyä 1996. Sen kansikuva - jossa hän imettää porsasta - ja levyn sanoitukset olivat voimallinen yhdistelmä taiteellista ja eroottista vapautumista. Armand van Heldenin remix Professional widow'sta saavutti huikean klubi-menestyksen ja lennätti Amoksen Britannian hittilistan kärkeen.

Helmikuussa 1998 34-vuotias Tori Amos meni naimisiin rakkaan äänitysinsinöörinsä Mark Hawleyn kanssa West Wycomben pienessä englantilaiskylässä. Yllättävää oli, että hänen isänsä tri Edison Amos luovutti Torin alttarille. Laulajattarella on ollut isäänsä myrskyisä suhde ja hän on myös kirjoittanut tästä useita kappaleita.

Samana vuonna ilmestyi Amoksen seuraava levy, From the Choirgirl Hotel, jonka lauluista suurin osa kertoivat hiljattain tapahtuneesta keskenmenosta. Albumista tuli siihen mennessä Torin kypsin ja musiikillisesti seikkailunhaluisin. Amos äänitti ensi kerran kokonaisen yhtyeen kanssa.

Voimakas laulunteon halu johti Torin julkaisemaan jo seuraavana vuonna tuplalevyn To Venus and Back. Levyn toinen CD sisälsi livetaltiointeja vuoden 1998 kiertueelta.

Vuoden 2000 syyskuussa Torin ja Markin onni sai pisteensä, kun Tori synnytti tyttövauvan, jonka nimeksi tuli Natashya Lórien Hawley. Perhe asuu tällä hetkellä Cornwallissa.

Kotinsa läheisyydessä olevassa ladossa Tori alkoi koota uutta levyään hoitaen samalla pientä tyttöään. Projektina oli cover-kappaleista koostuva Strange Little Girls. Siihen Amos kokosi miesten kirjoittamia lauluja naisista, ja näille laulujen naisille hän halusi antaa äänen. Levyn kappaleiden alkuperäisiin tekijöihin kuuluu lauluntekijöitä laidasta laitaan, Tom Waitsista ja Beatlesistä Eminemiin. Levy ilmestyi 2001 syyskuussa ja se on saanut hyviä arvosteluita monipuolisena ja tekijänsä näköisenä cover-levynä.

Syksyllä Tori Amos aloitti myös Strange Little Girl -kiertueen USA:ssa, joka jatkaa myöhemmin Eurooppaan.