Toveripiirin vaikutus nuorten naisten seksuaalisuuteen

Epäilemättä vanhempien vaikutuksen jälkeen päävaikutus murrosikäisten tyttöjen seksuaaliseen käyttäytymiseen on vertaisikäryhmällä. Voimme siis täydentää aineistoamme tarkastelemalla, miten vertaiset pojat ja tytöt vaikuttavat murrosikäisten tyttöjen seksuaaliseen toimintaan.

Suhteellisen harvoja tutkimuksia on tehty siitä aiheesta, miten vertaisen ikäiset pojat vaikuttavat murrosikäisen tytön seksuaaliseen aktiivisuuteen, mutta ne näyttävät heijastavan perustavia asioita murrosikäisen elämässä. Samaa sukupuolta oleva vertaisryhmä on yleensä paljon tärkeämpi ja vaikutusvaltaisempi. Tämä tosiasia näyttää jo yksinään tukevan naiskontrolliteoriaa.

Jos ajatellaan kuinka paljon mieskontrolliteoria on riippuvainen siitä, että murrosikäiset vertaisryhmät vaikuttavat murrosikäisten tyttöjen seksuaalisuuteen, tämän teorian on vaikea löytää tukea.

Yksi harvoja tutkimuksia, joka käsitteli sukupuolten välisiä seurusteluun liittymättömiä vaikutuksia on Rodgersin ja Rowen (1990) tutkimus. Heidän havaintonsa vastaavat vanhempien vaikutusten havaintoja. Tytöt näyttävät olevan paljon enemmän alttiita tyttöjen vaikutuksille, kuin poikien. (poikaystäviä ei otettu lukuun). Tyttö-tyttö ystävysten seksuaalikäyttäytyminen oli yhteneväisempää, selittäen 22 % vaihtelusta, kunta taas poika-tyttö ystävyyssuhde selitti 5 % vaihtelusta.

Maticka-Tyndale, Herold, x ja Mewhinney (1998) tutkivat seksuaalisia sopimuksia joita samaa sukupuolta olevat lukiolaisryhmät olivat tehneet ennen kesälomalle lähtöä. Nuorten miesten sopimukset olivat suuntautuneet siihen, että nuorukainen yrittäisi saada seksiä ja pojat tukivat toisiaan yrityksissä. Tyttöjen sopimuksissa taas sovittiin seksistä pidättäytymisestä ja toisia luvattiin auttaa pidättäytymisen toteuttamisessa (kuten sopimalla viemään juopunut ystävä pois miesten yrittäessä iskeä). Tyttöjen vertaisryhmä siis rajoitti liian pitkälle menemisestä seksissä, vaikkakin kannusti seksuaaliseen aktiivisuuteen olemassa olevaan normiin asti.

Samanlaisia johtopäätöksiä vedettiin Du Bois-Reymondin ja Raveslootin tutkimuksessa (1996) Äitien lisäksi he havaitsivat, että nuoret naiset pääasiassa keskustelivat seksistä enimmäkseen paitsi äitiensä, myös naispuolisten vertaisryhmäläisten ja poikaystävänsä kanssa. Muiden miesten vaikutus oli olematon. He raportoivat, että naispuolinen vertaisryhmä asetti paineita naisille olla olematta liian promiskuiteettinen. Naispuolinen vertaisryhmä keskusteli hyvän maineen säilyttämisen tärkeydestä, joka vaati seksuaalista pidättyvyyttä. Kirjoittajat siteeraavat joitain nuoria naisia, jotka kertovat, että naispuoliset ystävät tulisivat kateellisiksi ja eivät hyväksyisi, jos heillä olisi liikaa seksuaalista aktiivisuutta. Tämä sopii yhteen hyvin naiskontrolliteorian kanssa, jonka mukaan naisten joukko tuntisi itsensä uhatuksi, jos joku heistä menee liian pitkälle seksuaalisesti. Miespuoliset vertaisryhmän jäsenet eivät osoittaneet lainkaan tällaisia seksiä rajoittavia ajatuksia toisille miehille, ja itse asiassa yllyttivät toisia poikia hakemaan seksuaalisia kokemuksia.

Useat tutkimukset vahvistavat samaa sukupuolta olevien ystävien vaikutuksen. Billy ja Udry (1985; see also Mirande, 1968; Sack,

Keller, & Hinkle, 1984) havaitsivat, että nuoret tytöt menivät seksissä juuri niin pitkälle, kuin heidän ystävättärensä olivat menneet. Tämä korostaa avainkohtaa sosiaalisen vaihdon teoriassa, joka olettaa, että naisten vertaisryhmä pyrkii pitämään suhteellisen yhtenäisen tason seksuaalisessa aktiivisuudessa ryhmän sisällä.

Osa vertaisryhmän vaikutuksesta voisi selittyä ystävien valinnan käsittein. Esimerkiksi, kun murrosikäinen tyttö menettää neitsyytensä, hän voi jättää neitsytystävänsä ja hankkia uusia, ei-neitsyt ystäviä. Tällöin vertaisryhmän vaikutus olisi illuusio.

Billy and Udry (1985) poistivat tämän mahdollisen selityksen käyttämällä pitkäaikaista seurantaa.

Havaintoaineistot siis selvästi osoittavat, että vertaisryhmällä on selvä vaikutus seksuaaliseen käyttäytymiseen, ja tämä oli erityisen selvää valkoihoisten tyttöjen ryhmässä.

Havaintoaineisto, joka on kerätty jo ennen seksuaalista vallankumousta on erityisen tärkeää, koska se ilmentää, miten asiat olivat silloin, kun naisten seksuaalisuuden kulttuurinen supressio oli huomattavasti voimakkaampaa.

Coleman (1961) teki tunnetun tutkimuksensa Amerikan lukioista 1950-luvun lopulla. Hänen aineistonsa tukee naispuolisen vertaisryhmän seksuaalisuutta rajoittavaa vaikutusta.

Tyttö olivat paljon yksimielisempiä ja empaattisempia, kuin pojat väittäessään, että tytön hyvä maine oli avaintekijä valittaessa tyttöä arvostetuimpiin sosiaalisiin ryhmiin ja tämä hyvä maine oli voimakkaasti riippuvainen seksuaalisesta pidättyvyydestä. Coleman havaitsi, että vertaisryhmät keskustelivat yksittäisten tyttöjen maineesta ja kaihtoivat tyttöjä, jotka jakoivat seksuaalista suosiota liian avomielisesti.

Hän raportoi, että yleensä pojat seurasivat tyttöjä heidän tuomioissaan, mutta monet pojat eivät näyttäneet välittävän siitä, että tyttö oli seksuaalisesti villi. Joten laajalle levinnyt paine säilyttää hyvä maine seksuaalisen käyttäytymisen alueella on vahvistettu ensisijaisesti naispuolisen vertaisryhmän taholta.

Poikaystävät Tähän mennessä olemme huomanneet, että molemmat miehisen kontrollin päälähteet, isät ja pojat vertaisryhmänä, näyttävät esittävän suhteellisen vaatimatonta vaikutusta, (itse asiassa lähestyen nollavaikutusta) kun on kyse vaikuttamisesta murrosikäisten tyttöjen seksuaalisuuteen.

Yhtä vaikutuslähdettä täytyy kuitenkin tarkastella tarkemmin. Poikaystäviä. Useat eri tutkimukset ovat raportoineet, että nuoret naiset ovat ilmoittaneet saaneensa vaikutteita tästä lähteestä.

(e.g., Du Bois-Reymond & Ravesloot, 1996). Systemaattisia tutkimuksia ja vaikutuksen luonteesta ja sen määrästä on vaikea löytää, mutta on olemassa todisteita siitä, että nuorilla miehillä on jonkin verran vaikutusta.(esim., Christopher, 1988). Joten on olemassa ainakin yksi tärkeä miespuolinen lähde joka vaikuttaa murrosikäisten tyttöjen seksuaalisuuteen. Mieskontrolliteorian kannalta kuitenkin vaikutuksen suunta on täysin päinvastainen, mitä mieskontrolliteoria esittää naisten seksuaalisuuden tukahduttamisesta.

Christopher's (1988) tutkimukset seksuaalisista paineista antaa vitteitä siitä, että melkein kaikki miespuoliselta partnerilta seurustelun aikana tulevat vaikutus on kannustaa naista enemmän seksiin, ja tätä mies tekee monin tavoin ja monella rintamalla.

LaPlante, McCormick, and Brannigan (1980) huomasivat, että college opiskelijoiden joukossa miesten seurustelutilanteissa antama seksuaalinen vaikutus oli säännöllisesti tarkoitettu lisäämään seksuaalista aktiivisuutta.

Miller and Benson (1999) vetivät yhteen eri tutkimuksia todeten, että murrosikäiset tytöt ovat paineen kohteena miespuolisten poikaystäviensä puolelta, ja toisinaan nuoret naiset katuvat sitä, että olivat suostuneet poikaystäviensä painostuksen edessä.

Mikään näistä tutkimuksista ei esittänyt, että poikaystävät olisivat yrittäneet hillitä naisten seksuaalista aktiivisuutta.

Yhteenveto T Käsillä oleva aineisto viittaa siihen, että naisten seksuaalisuuden tukahduttaminen murrosiässä tapahtuu suoraan ja ensisijaisesti naisten toimesta. Äitien ja naispuolisten ikätoverien on kumpienkin todettu harjoittavan rajoittavaa vaikutusta tytön kehittyvään seksuaalisuuteen. Isät ja miespuoliset ikätoverit eivät näytä vaikuttavan mitään tai heidän vaikutuksensa on vähäistä. Ainoa miespuolisten vaikutus naisten seksuaalisuuten on raporttien mukaan pikaystävien vaikutus, jonka vaikutus näyttää olevan päinvastainen olettamukselle, että miehet tukahduttavat naisten seksuaalisuutta. Poikaystävien vaikutus näyttää vain pyrkivän lisäämään seksuaalista aktiivisuutta. Näin ollen havaintoaineisto suorasta vaikuttamisesta murrosikäisten tyttöjen seksuaalisuuteen näyttää tukevan naiskontrolliteoriaa ja olevan vastakkainen mieskontrolliteorialle. Naisten vaikutus on erittäin suuri seksuaalisuuden rajoittamisessa, kun taas miesten erittäin vähäinen ja pikaystävien ollessa kyseessä ei rajoittava, vaan kannustava.

Nollahypoteesi järkevästä itsekkäästä valinnasta voi kuitenkin olla myös relevantti. Äidit voivat rajoittaa tyttärensä seksuaalisuutta nimenomaan välttääkseen epätoivotun raskauden vaarat.

Äidit voivat myös estää tai rangaista tyttöä, joka menee liian pitkälle seksuaalisessa käyttäytymisessä, ja äidit voivat myös huolehtia tyttärensä maineesta, jotta tämä saisi hyvän aseman naisten sosiaalisissa piireissä. Näin ollen naiskontrolliteorian yhdistelmä järkevän valinnan teorian kanssa voisi olla paras ja kattavin selitys havaintoaineistolle.

Aloitussivulle

Seuraava sivu