Vaikutukset aikuisen naisen seksuaalisuuteen - kaksinaismoraali

 

Seuraavassa tarkastelemme vaikuttamista aikuisen naisen seksuaalisuuteen. Jos naisen seksuaalisuutta suitsitaan, niin aikuinen nainen pitäisi olla paineen alla rajoittaa seksuaalista aktiivisuuttaan, kuin myös seksuaalisia tunteitaan.

 

Mistä tämä paine tulee?

 

Käyttökelpoista havaintoaineistoa on raportoitu Kingin, Balswickin, and Robinsonin (1977) ja Jedlickan (1982) kyselytutkimuksissa. Nämä kyselyt arvioivat esiaviollisen seksin hyväksymättömyyttä. Tärkein kysymys oli siinä, oliko nainen, joka harjoitti esiaviollista seksiä moraalisesti tuomittava. Moraalisesti tuomitseva suhtautuminen olisi erityisen tärkeää, koska tämä rajaisi pois nollahypoteesin, koska moraalinen tuomitseminen on erillään itsekkään valinnan hypoteesista ja siihen liittyvästä laskelmoinnista, tai olettamuksesta naisen heikommasta sukuvietistä. Kingina ym. kyselytutkimus antoi sen edun, että sen aineisto on kerätty vuonna 1965, ennen kuin seksuaalinen vallankumous toi muutoksia, ja tämä aineisto antaa arvokasta näkemystä perinteisiin asenteisiin ja vaikutteisiin.

 

 

Tulokset puoltavat jälleen naiskontrolliteoriaa. Esiaviolliseen seksiin osallistuvaa naista piti moraalittomana 91 % naisista vuonna 1965 ja 42 % miehistä. Moraalinen hyväksymättömyys näytti olevan paljon voimakkaammin juuttunut naisten, kuin miesten asenteisiin. Vaikka ero miesten ja naisten välillä vuosien kuluessa pienenikin, kun seksuaalinen vallankumous muutti asenteita, niin esiaviollisen seksin hyväksyttävyydessä oli joka vuosi samansuuntainen ero naisten ja miesten välillä.

 

Kaksinaismoraali on epäilemättä kaikkein laajimmin havaittu rajoite aikuisen naisen seksuaalisuudelle. Kaksinaismoraali on itse asiassa sukupuoleen perustuvaa syrjintää seksuaalisen aktiivisuuden rajoittamiseksi: sen mukaan tietyt seksuaaliset käyttäytymismuodot ovat sallittuja miehille, mutta ei naisille.

 

Kuka tosiasiassa tukee kaksinaismoraalia?

 

Meta-analyysi seksuaalisia asenteita koskevista tutkimuksista, Oliver ja Hyde (1993) tarjoaa arvokkaita havaintoja. He havaitsivat, että seksuaalimoraalin kaksinaismoraalin standardi – joka on keskeistä naisen seksuaalisuuden tukahduttamisen - oli myönteisemmin hyväksytty naisten joukossa kuin miesten joukossa kaikissa tutkimuksissa. Tämän lisäksi sama päätelmiä voidaan tehdä joukosta vanhempia tutkimuksia, joiden aineisto on kerätty ennen seksuaalista vallankumousta, mikä antaa avaimia traditionaalisen seksuaalisuuden tukahduttamisen ymmärtämiselle. Tutkijat havaitsivat, että seksuaalinen vallankumous vähensi kaksinaismoraalin hyväksymisen eroa sukupuolten välillä selvästi.

 

Tärkeä kohta Oliverin and Hydesin (1993) löydöissä oli, että naiset ovat tukeneet kaksinaismoraali enemmän kuin miehet, etenkin perinteellisimpinä aikoina, jolloin kaksinaismoraali ja naisten seksuaalisuuden tukahduttaminen olivat täydessä voimissaan.

 

Kaksinaismoraalin kukoistusaikana, jolloin naisten seksuaalisuutta pidettiin moraalittomana, sitä siis kannattavat enemmän naiset kuin miehet. Tämä tukee naiskontrolliteoriaa.

 

Voi epäillä, että naisten suurempi kannatus kaksinaismoraalille on vain ilmaus vähäisemmästä sallivuudesta seksiin, joka on naisten yleinen piirre. Loogisesti nämä kaksi asiaa ovat kuitenkin toisistaan riippumattomia. Kaksinaismoraalin ydin on siinä, että meillä on kaksi eri sallivuustasoa miehille ja naisille. Jos joku ihminen on enemmän tai vähemmän salliva yleensä, niin se ei ennusta onko kyseinen ihminen sitä mieltä, että jotkut teot ovat sallittuja miehille, mutta ei naisille. Voidaan myös esittää, että se, että alimman arvon asettama este (floor effect) peittäisi alleen eriytyneemmän sallivuuden naisten joukossa, samalla kun sallivammat miehet voisivat tehdä laajemmin päätöksiä. (Kaikkein seksikielteisin naisten ryhmä tuomitsi yhtä jyrkästi miesten ja naisten teot, eli oli yhtenäismoraalinen). Joka tapauksessa naisten tuki kaksinaismoraalille täytyy tunnista riippumattomana naisten vähäisemmästä sallivuudesta.

 

Kaikissa Oliverin ja Hyden (1993), tarkastelemissa tutkimuksissa naiset olivat sitä mieltä, että tietyt seksuaaliset teot olivat hyväksyttyjä miehille, mutta ei naisille. Myöhempi Millhausenin ja Heroldin tutkimus(1999) pyrki selvittämään onko kaksinaismoraali vielä voimissaan 1990-luvun lopulla, kauan seksuaalisen vallankumouksen jälkeen. Naiset, jotka osallistuivat tutkimukseen vahvistivat, että kaksinaismoraali oli edelleen voimakas ja läpitunkeva, vaikka naiset itse eivät puoltaneet sitä (ja oli itse asiassa näyttöä käänteisestä kaksinaismoraalista, eli promiskuiteettiset miehet tuomittiin naisia ankarammin). Näistä tuloksista voidaan päätelle, että naiset kokivat vielä jatkuvaa sosiaalista painetta naisia kohtaan rajoittaa seksuaalista käyttäytymistä, mutta tämä paine tuntui ulkoiselta ja siltä, että naiset eivät itse haluaisi jatkaa kaksinaismoraalia. Tutkijat raportoivat, että naiset mainitsivat ulkoisen paineen, juorut ja maineen voimina, jotka rangaistuksena pakottivat naiset pidättäytymään seksistä.

 

Ratkaiseva kysymys kuitenkin oli, mistä tuki kaksinaismoraalille nähtiin tulevan. Millhausen and Herold (1999) kysyivät vastaajiltaan: ”Kuka tuomitsee naisen, jolla on ollut monia seksipartnereita jyrkimmin?” (s. 363). Vastaus heijasti vahvaa havaintoa siitä, että naiset olivat ankarimmat tuomarit. Vain 12 %:a naisista vastasi, että miehet olivat ankarampia, kun taas 46 %:a nimesivät naiset ankarimmiksi. Loput arvioivat miehet ja naiset yhtä ankariksi. Tutkimuksen tekijät olevan yhtä mieltä siitä, että tulokset haastavat teorian siitä, että miehet tukahduttavat naisen seksuaalisuutta. ”Miksi on olemassa uskomus, että miehet kontrolloivat naisten seksuaalisuutta, kun kuitenkin naiset kokevat toiset naiset ankarampina naisten seksuaalisen käyttäytymisen tuomareina?”(s. 367).

 

Millhausenin and Heroldin (1999) havainnot auttavat hylkäämään sen näkemyksen, että naisten tuki kaksinaismoralismille on pelkkä heijastus naisten vähäisestä sallivuudesta. Kysymykset keskittyivät erityisesti uskomuksiin, että tietyt toiminnat ovat hyväksyttävämpiä miehille, kuin naisille, ja siten yleinen matala sallivuuden taso (joka tuli myös esille tuloksista) olisi ollut vakio, eikä näin olisi vaikuttanut havaintoihin kaksinaismoraalista.

 

Kyselytutkimuksien lisäksi, raportit käyttäytymisestä ovat myös hyödyllisiä.

Carns (1973) havaitsi, että nuoret naiset olivat suhteellisen hitaita kertomaan ystävättärilleen, että he olivat menettäneet neitsyytensä, verrattuna miehiin. Nuoret naiset myös eivät odottaneet saavansa huomattavasti vähemmän hyväksyntää ystävättäriltään verrattuna nuoriin miehiin. Miesryhmät sen sijaan yllyttivät seksiin, ja nuoret miehet ryntäsivät kertomaan ystävilleen seksuaalisista saavutuksistaan.

 

Nämä havainnot osuvat yhteen Reganin ja Dreyerin (1999) havaintojen kanssa, joissa kerrottiin miesten raportoineen, että yhden yön seksiseura lisäsi miesten arvostusta ystävien keskuudessa, kun taas naisten mukaa satunnainen seksi ei nostanut heidän statustaan ryhmässä.

 

Teoreettisesti kiinnostava otos erittäin seksuaalisista naisista oli Blumbergin (2000) tutkimusaineistona. Päästäkseen tähän ryhmään, naisen tuli raportoida haluavansa seksiä vähintään seitsemän kertaa viikossa ja monet raportoivat paljon korkeampia halun määriä (ja toteutuneita tapahtumia) . Vaikka keskimäärin naiset haluavat seksiä vähemmän kuin miehet, (katso Baumeister et al., 2001), tämän ryhmän naisilla oli halujen taso verrattavissa moniin miehiin. Naiskontrolliteorian mukaisesti nämä naiset olivat tyypillisesti kokeneet huomattavia ongelmia muiden naisten taholta ja he olivat joutuneet kokemaan erilaista painostusta vähentääkseen seksuaalista aktiivisuuttaan. Naiset raportoivat, että jotkut heidän miesystävistään olivat pelästyneitä heidän seksuaalisista haluistaan (yhteneväinen mieskontrolliteorian kanssa), kun taas toiset kertoivat tulevansa hyvin toimeen kumppaniensa ja toisten miesten kanssa (vastoin mieskontrollihypoteesia).. ja viihtyivät paremmin miesten, kuin naisten kanssa. Yleensä he kertoivat olevansa enemmän hyväksyttyjä miesten, joka on yhteneväistä sen olettamuksen kanssa, että kielteiset rajoitteet naisen seksuaalisuutta kohtaan tulevat pääasiassa muilta naisilta.

 

 

Aloitussivulle

Seuraava sivu

Hosted by www.Geocities.ws

1