Suora vaikuttaminen nuorien tyttöjen seksuaalisuuteen

Nyt siirrymme tärkeimpään ja paljastavimpaan havaintoaineistoon. Kaksi tukahduttamisteoriaa eroaa siinä, kumpi sukupuoli pyrkii tukahduttamaan naisen seksuaalisuuden. Looginen paikka etsiä todistusaineistoa on lähin vaikuttamisen lähde. Nuoruus on kehitysvaihe, jolloin nuori nainen kasvaa seksuaaliseksi olennoksi ja alkaa tehdä seksuaalisia valintoja omassa elämässään.

Jos joku yhteiskunta haluaa tukahduttaa naisen seksuaalisuutta, niin murrosikäinen tyttö olisi varmaan ensisijainen kohde vaikutusyrityksille. Ratkaiseva kysymys on siis, kumpi sukupuoli pyrkii vaikuttamaan murrosikäisen tytön seksuaalisuuteen. Mieskontrolliteoria edellyttäisi, että miesten vaikutus olisi erittäin suuri, kun taas naiskontrolliteoria odottaisi naisilla olevan suuri vaikutus.

Vanhemmat. Olisi reilua odottaa, että suurin osa nuorista saisi opetukset ja moraaliset vaikutteet vanhemmiltaan. Voimmekin siksi aloittaa vanhempien vaikutuksesta.

Kummalla vanhemmalla on suurempi vaikutusvalta tyttärensä seksuaalisuuden rajoittamiseen? Vastaus näyttää olevan, että äidit ovat päälähde annettaessa seksikielteisiä viestejä tyttärille. Libby, Gray, ja White (1978) havaitsivat, että äiti oli päälähde sekä tyttöjen että poikien seksuaalisuuteen vaikuttamisessa. DeLamater (1989) havaitsi, että tyttäriin vaikutti pääasiassa heidän äitinsä, vaikkakin isillä oli merkittävä vaikutus poikiinsa.

Werner-Wilson (1998) havaitsivat merkitsevät korrelaatiot äitien ja tyttärien seksuaalisten asenteiden välillä, kun taas tyttärien seksuaaliset asenteet eivät näyttäneet muistuttavan merkittävästi isien asenteita. Nämä tulokset viittaavat siis naisiin (äiteihin) päävaikuttajina tyttärien seksuaalisen rajoittamisen lähteinä.

Useat tutkimukset ovat selvittäneet niitä kommunikaation muotoja, joilla vanhemmat ja murrosikäiset viestivät seksuaalisissa asioissa, ja myös nämä tutkimukset viittaavat siihen, että äideillä on paljon enemmän vaikutusta ja kontaktia kuin isillä.

Nolin and Petersen (1992) lajittelivat heidän otoksensa sen mukaan, olivatko tyttäret keskustelleet seksistä ainoastaan äidin, isän vain molempien kanssa, vai ei kummankaan. Vain molemmat vanhemmat sisältävät perheet olivat otoksessa. Kun vain toinen vanhemmista oli puhunut tyttären kanssa seksiasioista, niin se oli useimmiten ollut äiti. 61 % äideistä oli ainoa puhuja ehkäisystä, 35 % raskaudesta, 37 % seksuaalimoraalista. Vastaavat luvut isien kohdalla olivat 2 %, 0 %, ja 2 %.

Samanlaisia havaintoja ovat raportoineet

Du Bois-Reymond and Ravesloot (1996): Äidit puhuivat paljon tyttäriensä kanssa yrittäen ”neuvotella” (yrittäen epäsuorasti vaikuttaa), kun taas isät tunsivat itsensä kykenemättömiksi käsittelemään asiaa ja siksi yksikertaisesti välttelivät aihetta. 300 puolison Kahnin (1994) tutkimus osoitti, että äidit kommunikoivat tyttäriensä kanssa enemmän kuin isät ja enemmän kuin äidit kommunikoivat poikiensa kanssa. Itse asiassa, kaikkein yleisin kommunikaation muoto seksistä oli äidin ja tyttären välillä, kun taas isän ja tyttären välillä harvinaisin.

Kommunikaation vaikutukset vahvistivat Kahn, Smith, ja Roberts (1984). He arvioivat kommunikaatiot vanhempien ja lasten välillä ja sitten korreloivat sen seksuaaliseen aktiivisuuteen, kuten tytön seksin aloittamisen ikään. Mitä enemmän äidit kommunikoivat tyttäriensä kanssa, sitä myöhemmin tytär alkoi harjoittaa seksiä. Näin äidin vaikutuksella näyttää olevan suora vaikutus estämään tytärtä aloittamasta seksuaalista käyttäytymistä. Sen sijaan isän ja tyttären kommunikaatio ei vaikuttanut mitään tyttären seksuaalisuuden alkamisikään.

Samanlaisia löydöksiä aikaisemmalta ajalta on raportoinut Lewis (1973). Otos oli lukioikäisiä, ja aikainen tutkimuksen julkaisuvuosi merkitsi, että se on ajalta, ennen kuin seksuaalinen vallankumous oli täydessä nousussa; joten aineisto on erityisen merkitsevää tukahduttamisen historiallisen tradition ymmärtämisessä. Kysymys kohdassa ”en ollut läheinen äitini kanssa lukioaikana” oli merkitsevästi ja positiivisesti korreloiva tyttärien promiskuiteettisen käyttäytymisen kanssa, jälleen viitaten siihen, että läheiset suhteet äitiin johtavat seksuaalisuuden rajoittamiseen.

Vastaava kohta ”en ollut läheinen isäni kanssa lukioaikana”, ei korreloinut tyttären myöhempään promiskuiteettiin. Tämä osoittaa jälleen, että isän osuus on mitätöntä tai vähäistä. Äiti on vanhemmista se, joka tyttären seksuaalisuuden rajoittamisesta.

Ainoa selvä poikkeus tästä äidin rajoittavasta vaikutuksesta naisen seksuaalisuuteen on kuvannut Christian-Smith (1994), joka on analysoinut murrosikäisten romaaneja. Näissä kuvitteellisissa asetelmissa isät ja veljet ovat ne, jotka käyttävät pääasiallista kontrollia nuoria naisia kohtaan, kun taas äidit ja siskot jäävät taka-alalle. Se kuinka nämä kuvitteelliset kuvaukset ovat vastakkaisia todellisille havainnoille antaa viitteitä siitä, että miehet havaitaan sosiaalisesti kontrolloiviksi, vaikka todellisuudessa naiset ovat todellisen kontrollin lähde.

Sitä tukeva aineisto, että äidit harjoittavat enemmän vaikuttamista kuin isät, viittaa naiskontrolliteoriaan. Mutta tämä ei välttämättä merkitse sitä, että äidit katsoisivat tyttärensä olevan kilpailija ja yrittävän eliminoida kilpailun heidän taholtaan. Ennemminkin äidit näyttävät uskovan, että ryhmän yleinen hyväksyminen ja myöhemmin naisten osoittava hyväksyminen vaatii seksuaalista pidättäytymistä. Monet äidit ovat epäilemättä nähneet elämää muuttavia surullisesti päättyviä tapauksia, joissa nuoret naiset joutuvat kärsimään tekemistään seksuaalisista virheistä, kun seksuaalinen pidättyväisyys olisi pelastanut heidät näiltä murheilta. Voidaan siis ajatella, että äidit työntävät tyttäriään seksuaaliseen pidättyvyyteen suojellakseen tyttäriään. Mitkä nämä motiivit ovatkaan, näyttää kuitenkin siltä, että naisten vaikutus on selvästi voimakkaampi kuin isien.

Aloitussivulle

Seuraava sivu