Kaksi nollahypoteesia:

Kaksi kontrolliteoriaa esittää selityksen naisten seksuaalisuuden historialliselle tukahduttamiselle. Ne esittävät miksi naisten seksuaaliset halut on tukahdutettu ja heidän mahdollisuuksiaan seksiin on rajoitettu. On kuitenkin tarpeen ajatella nollahypoteesia, jonka mukaan naisen seksuaalisuutta ei ole lainkaan ollut olemassa. Mutta se tosiseikka, että naisilla on vähemmän seksuaalista aktiivisuuspainetta verrattuina miehiin, on kiistämätön tosiasia, ja siksi on tarpeen selittää, miksi naiset näyttävät olevan vähemmän seksuaalisia, jos tämä ei johdu keinotekoisesta sosiaalisesta paineesta.

Ensimmäinen nollahypoteesi: naisten heikompi sukuvietti -teoria

Tämän teorian mukaan ei ole tarpeen tukahduttaa naisten sukuviettiä, koska naisten seksuaalisuus on luonnostaan vähäisempää kuin miehillä. Tukahduttaminen on harhakuva. Tämä ajatus siitä, että naisten sukuvietti olisi heikompi kuin miehillä, on kiistanalainen ja vaatii pitkän ja oman käsittelynsä. Huolimatta siitä, onko tämä oletus vähäisemmästä sukuvietistä oikea, emme kuitenkaan ajattele, että se selittäisi koko ilmiön laajuuden. Todennäköisemmin seksuaalinen vallankumous heijastaa muutosta naisten seksuaalisuudessa, jota ei voi selittää biologisilla sisäisillä tekijöillä. Seksuaalinen vallankumous sisältää selvän todisteen siitä, että oli olemassa historiallisesti naisen seksuaalisuuden tukahduttamista. Itse asiassa seksuaalinen vallankumous on tuonut paljon suuremman muutoksen naisten seksuaaliseen käyttäytymiseen, kuin miesten. Tämä seksuaalisen vallankumouksen tuoma muutos on selvä osoitus siitä, että naisen seksuaalisuus on aikaisemmin ollut selvästi tukahdutettu. Heikompi seksuaalinen halu on kuitenkin otettava huomioon mahdollisena tekijänä, joka voi vaikuttaa esille tulevaan aineistoon. Vaikka se ei vaikuta kaikkeen aineistoon, niin se voi vaikuttaa osittaisesti. On huomattava, että naisen heikompi seksuaalinen halu voi toimia naiskontrolliteorian mukaisesti, koska se antaa biologisen perustan sosiaalisen vaihdon teorialle. Jos naisten seksuaalinen halukkuus olisi suurempi kuin miehillä, niin seksitoiminnoissa mies tekisi naisille palveluksen, ja naisten tulisi palkita mies yhdynnästä. Sen sijaan oletus siitä, että naisten seksuaalinen halu on heikompi, asettaa miehet siihen tilanteeseen, että heidän tulee tarjota naisille jotain vaihtona seksistä.

Waller and Hill in (1938/1951) ”periaate vähäisemmästä kiinnostuksesta” esittää, että se kumpi haluaa jotain vähemmän, on etulyöntiasemassa neuvottelutilanteessa. Olemme esittäneet naiskontrolliteorian ja vähäisemmän sukuvietin hypoteesin erillisinä, ikään kuin molemmat periaatteet olisivat olemassa toisistaan riippumatta. Näiden yhdistelmä on kuitenkin todennäköisempi, kun kumpikaan erikseen. Naiset lähtevät alhaisemmasta sukuvietistä ja näin seksi on resurssi, jota naiset voivat käyttää neuvotteluissa miesten kanssa. Eittämättä naiset tajuavat, että neuvotteluetu on sitä suurempi, mitä harvinaisempaa seksi on. Toisin sanoen, kun olemme esittäneet heikomman sukuvietin hypoteesin vaihtoehtona tai nollahypoteesina, joka voisi kokonaan, täydellisesti selittää miksi naisilla on vähemmän seksuaalista halua kuin miehillä ja heillä on rajoittuneempi seksielämä kuin miehillä. Jos se ei kuitenkaan pysty kokonaan selittämään sukupuolten välistä eroa, niin kuin huomautuksemme seksuaalisen vallankumouksen vaikutuksesta osoittaa, niin se voi olla perusta sosiaaliselle vaihdolle, joka johtaa naiskontrollin muodostumiseen. Kuitenkin olettamus, että naisilla on luonnostaan heikompi sukuvietti, on ristiriidassa seksuaalisuuden miehisen kontrollin teorioille. Kuten on jo esitetty, nämä teoriat olettavat, että naisen sukuvietti on voimakkaampi kuin miehillä ja kulttuurista tukahduttamista tarvitaan naisen seksuaalisuuden kontrolloimiseksi ja laskemiseksi samalle tasolle miehen seksuaalisuuden kanssa.

Toinen nollahypoteesi: järkevä valinta ja seksin kustannukset

Toinen nollahypoteesi on, että naiset harjoittavat seksuaalisuutensa itsekontrollia seksin kustannusten ja vaarojen takia. On kiistämätöntä, että seksin kustannukset ovat langenneet yksipuolisesti naisten taakaksi. Yksittäinen seksitapahtuma ei aiheuta miehille mitään pysyvää kehollista seurausta, mutta nainen voi tulla raskaaksi, joka vaikuttaa hänen elämäänsä vähintään yhdeksän kuukautta, olettaen että hän hyväksyy lapsen hoitamisen takan vuosiksi eteenpäin. Lisäksi historiallisena aikana mahdollisuus kuolla lapsivuoteeseen on ollut huomattava 1800-luvull jopa noin 1,3 prosenttia. Jokainen yhdyntä altisti raskaudelle ja jokainen raskaus kuolemalle. Ottaen huomioon riskit, naiset olisivat voineet pidättäytyä seksistä ilman mitään sosiaalista tai sosiaalistavaa voimaa, joka tukahduttaisi naisen seksuaalisuutta. Vielä tänään seksin kustannukset ovat suuremmat naiselle, kuin miehelle. Tällaisten tekijöiden merkittävyys osoitettiin Bendan and DeBlasion (1994) tarkastelussa, joka ennusti eroja nuorten tyttöjen ja poikien seksikäyttäytymisessä seksin haittojen ja hyötyjen indeksien avulla. Indeksit ennustivat merkitsevällä tasolla tyttöjen käyttäytymistä, mutta ei poikien.

Järkevän valinnan malli on helpompi testata seksuaalisen vallankumouksen tuoman aineiston kautta, kuin heikon sukuvietin teoria. Ehkäisypilleri ja muut edistysaskeleet ehkäisyssä, kuin myös abortin laillistaminen ja sen lääketieteellinen kehittyminen, vähensivät todella huomattavasti raskauden mahdollisuutta. Näin ollen naiset kykenivät vapaammin noudattaa seksuaalisia halujaan ja seksuaalinen vallankumous oli tämän seuraus.

Järkevän itsekään valinnan -selityksellä on tiettyjä vaikeuksia selittää joitain rajoituksia naisen seksuaaliseen haluun, jotka eivät liity tavanomaiseen yhdyntään. Suuseksi, masturbaatio, ja muut seksuaalisuuden muodot, jotka eivät sisällä raskauden riskiä eivät helposti selity tällä mallilla. Tosin voidaan olettaa, että vanhemmat yrittivät tukahduttaa tyttäriensä seksuaalista halua kaikilla alueilla sen toivossa, että näin olisi voitu pienentää tytön mahdollisuutta tulla raskaaksi.

Me uskomme lisäksi, että järkevän itsekkään valinnan ei pysty selittämään koko ilmiötä. Esimerkiksi jotkut tiedot viittaavat siihen, että naiset joskus pidättäytyivät seksuaalisesta aktiivisuudesta sen pelossa, että heidän maineensa kärsisi, ennemminkin kuin raskauden pelon takia.

(Coleman, 1961) Näyttää kiistattomalta, että on ollut jonkin asteista sosiaalista painetta rajoittaa naisen seksuaalisuutta, ja sitten älyllistää tämä järkevän itsekkään valinnan näkemyksen kautta. Silti järkevän itsekkään valinnan selitys pitää mielessä vaihtoehtoisena selityksenä ainakin joillekin löydetyille havainnoille, vaikka se ei selitä kaikkia havaintoja.

Aloitussivulle

Seuraava sivu