Kilpailevat ennustukset - Tulokset ja tulkinta:

Tarkastelemme nyt empiirisiä tutkimustuloksia jotka liittyvät naisen seksuaalisuuden tukahduttamiseen. Painopiste on kahdessa kontrolliteoriassa, ja käsillä oleva kysymys on, kumpi niistä paremmin ennustaa näihin liittyvät havainnot. Ollaksemme tarkkoja, molemmat mallit eivät ole toisiaan poissulkevia, ja näin ollen sama havaintoaineisto voi tukea tai kiistää molempia teorioita.

Kuten aiemmin on ehdotettu, meidän pitää nollahypoteesi mielessä, varsinkin silloin, kun epäsäännöllisiä tuloksia on havaittu.

Erot vallassa

Aloitamme Reiss in klassisella tutkimuksella (1986a), jota on usein lainattu naisten seksuaalisen tukahduttamisen yhteydessä. Reiss käytti 186:sta eri kulttuurista kerättä aineistoa the Human Relations Area Files. Läpi näiden kulttuurien hän havaitsi positiivisen korrelaation miesten suuremman vallan ja naisten seksuaalisuuden tukahduttamisen välillä. Mitä suurempi epätasapaino vallassa oli miesten ja naisten välillä, sitä enemmän naisten seksuaalisuutta oli tukahdutettu. Tämän korrelaation on Reissin ja muiden tutkijoiden mukaan nähty olevan osoitus mieskontrolliteoriasta. Kun valta on miehillä, naiset eivät nauti niin paljoa seksistä, ja tämä näyttää tukevan käsitystä, että miehet käyttävät valtaansa naisten seksuaalisuuden tukahduttamiseen.

Koska nämä kulttuurierot eivät vaikuta seksuaalisuuden synnynnäiseen, sisäiseen tasoon tai raskauden pelkoon, ne ovat ristiriidassa esittämiemme nollahypoteesien kanssa. Valitettavasti selkeän johtopäätöksen vetämisen kannalta, Reissin aineisto näyttää yhtä yhteensopivalta naiskontrolliteorian kun mieskontrolliteorian kannalta.

Kun naisilla ei ole poliittista tai taloudellista valtaa, heidän voidaan olettaa käyttävän seksiä kontrolloidakseen miehiä ja saadakseen resursseja, ja siksi he mahdollisesti yrittävät rajoittaa toistensa seksuaalisuutta hyvin -voimakkaasti. Reiss (henkilökohtainen kommunikaatio 1999) on ilmoittanut, että myös tämä selitys sopisi hänen aineistoonsa, ja että hän on jättänyt sen pois tutkimuksensa keskusteluosuudesta, koska vuonna 1986 ei kukaan ollut vielä esittänyt naiskontrolliteoriaa. Kulttuureja vertaileva tutkimusaineisto sukupuolten valtaeroista ja yhteiskunnallis-poliittisesta vallasta ja sen suhteesta naisen seksuaalisuuden tukahduttamiseen, vaikka onkin kiinnostava aiheena, ei auta täten erottamaan kahden valtateorian välillä. Se puhuu nollahypoteeseja vastaan ja esittää, että, jotkut todelliset voimat ovat tukahduttaneet naisten seksuaalisuutta.

Ovatko nämä voimat miesten vai naisten edustajia jää tämän aineiston pohjalta vastausta vaille?

Guttentag and Secord (1983) tarjosivat toisenlaisen lähestymistavan valtaan, joka on liittyy suoremmin itse seksuaalisuuteen. He keskittyivät sukupuolten väliseen määrälliseen suhteeseen. Koska useimmiten pariutuminen tapahtuu yhden miehen ja yhden naisen välillä, niin suhteellinen puute toisesta sukupuolesta antaa edullisen aseman. Jos esimerkiksi miehiä on kaksi kertaa enemmän kuin naisia, miesten täytyy kilpailla kovasti puolisoista, ja naiset voivat sanella suhteen säännöt. Jos taas naisista on ylijäämää, niin tämä tarjoaa miehille edun, ja yksittäisen naisen tulee tarjota miehelle parempaa sopimusta ja nautittavampaa aikaa saadakseen tämän uskollisen mielenkiinnon. Tuskin kukaan, joka on ollut koulussa tai collegessa, jossa on selvä epäsuhta sukupuolten välillä huomatakseen, mitä epätasapainoinen sukupuolijakauma tuottaa. Petersen (1999) kuvaa, miten toisen maailmansodan aikaan kun asevoimat rekrytoivat massoittain miehiä, Amerikan kampuksilla oli kahdeksan kertaa enemmän naisia kuin miehiä, niin jotkut naiset laittoivat ilmoituksia sanomalehteen koulutanssiais-treffeistä tarjoutuen hankkimaan auton käyttöön ja maksamaan kaikki treffien kulut. Sukupuolten määrällisen suhteen tutkiminen on arvokasta siksi, että se ohittaa kysymyksen muista resursseista ja menee suoraan kysymyksiin seurustelusta ja seksistä. Vähemmistönä oleva sukupuoli voi vetää seksuaalisia markkinoita omien mieltymystensä suuntaan pelkästään sen takia, että enemmistön ne edustajat, jotka kieltäytyvät pelaamasta vähemmistön ehdoilla, jäävät lopulta ilman kumppania. Tuskin kukaan haluaa päätyä yksinäisyyteen, ja tämän uhan edessä alkaa pelaamaan vähemmistön ehdoilla.

Tarjonnan ja kysynnän muotoja ei voida jättää huomiotta yksiavioisuuden markkinapaikoilla. Selkeä muoto tuli esiin Guttentagin ja Secordin tutkimuksessa: On enemmän seksuaalista aktiivisuutta kun miehet ovat määrällisenä vähemmistönä. Eli kun on paljon miehiä, ja vähän naisia, niin naiset voivat asettaa vaihdon pelisäännöt. Ja tällöin miesten täytyy tuoda merkittäviä resursseja ja muita sitoumuksia saadakseen seksiä. Esiaviollinen seksi ja avioliiton ulkopuolinen seksi ovat suhteellisen harvinaisia. Kun taas naisia on miehiä enemmän, miehillä on enemmän sananvaltaa pariutumisprosessiin ja seksi tulee paljon helpommin saatavaksi.

Miesten ei tarvitse uhrata paljon resursseja tai sitoutumista saadakseen seksiä. Tosin sanoen, kun miehillä on etu, seksi on halpaa ja sitä on yllin kyllin. Kun naisia on vähemmistö, seksi on harvinaista ja kallista. Miesten mieleen on halpa ja runsas seksi, naisten mieleen on se, että seksi on arvokasta.

Nämä sukupuolten määrällisiin suhteisiin perustuvat havainnot ovat naiskontrolliteoriaa tukevia ja sosiaalisen vaihdon teoriaa yleisesti tukevia. Kun naisia on ylijäämä ja ei ole paljon miehiä ympärillä, naiset ovat huonossa tilanteessa tinkimään. Jos nainen ei tarjoa miehelle sitä seksuaalista tyydytystä mitä mies haluaa, jopa ennen avioliittoa, mies voi nopeasti löytää uuden naisen. On selvää, että moni nainen jää ilman miestä, ja siksi yksittäinen nainen tuntee painetta rikkoa rintama ja tarjota enemmän seksiä kiinnostaakseen miestä ja pitääkseen miehen, aivan kuin tyypillisessä ”yhteisten resurssien ongelmassa” (commons dilemma). Naisten ylijäämä tekee miehille saataville enemmän seksiä – seksin hinta laskee.

Raskauden vaara ei muutu sukupuolten määrällisten suhteiden muuttuessa, eikä näin ollen toinen nollahypoteeseista tarjoa vaikuttava selitystä näihin havaintoihin.

Kuitenkin näkemys, että naisilla olisi heikompi sukuvietti, voisi selittää havainnot, jos ajatellaan, että naisilla on parempi mahdollisuus minimoida seksuaalinen aktiivisuus, kun he voivat sanella ehdot ollessaan enemmän etsitty puolisko. Näin ollen sukupuolten määrällinen suhde voitaisiin selittää ilman viittausta kulttuuriseen tukahduttamiseen. Mieskontrolliteoria taas ennustaisi, että kun miehillä on kysynnän ja tarjonnan valta ollessaan vähemmistö, he voisivat tehokkaammin vahvistaa naisten seksuaalisuuden tukahduttamista, mutta tätä havaintoaineisto ei tue, vaan osoittaa päinvastaista. Tämän näkemyksen voisi yrittää pelastaa ehdottamalla, että kun miehiä on vähemmistö, niin miesten ei tarvitse olla huolissaan vaimojensa puolesta, koska ympäristössä on vähemmän mahdollisia miehiä. Mutta miesten promiskuiteettisuus tekee tästä selityksestä ontuvan. Miehet eivät koe kaikkia naisia samanlaisina, ja ollessaan vähemmistönä he voivat hankkia parempia puolisoja, ja siksi he ovat todennäköisesti yhäkin vastentahtoisia sille riskille, että nämä puoleensa vetävät puolisot voisivat harjoittaa seksiä toisten miesten kanssa.

Erityisesti se versio mieskontrolliteoriasta, joka olettaa perimmäisen uhan olevan sosiaalinen kaaos, on vaikeuksissa näiden sukupuolen määrällisten suhteiden tulosten valossa. Tämän teorian mukaan, jos miehet antavat naisten saada kaiken sen seksin, joita naiset haluavat, yhteiskunnallinen järjestys murtuu. Jos miehet ovat vähemmistö, heidän pitäisi tuntea, että he ovat menettämässä poliittisen vallan ja he eivät voi varmistaa yhteiskunnallista järjestystä niin kuin tavallisesti. Tämä näkemys saa tukea

Guttentagin ja d Secordin (1983) havainnoista, että feministinen liike on yleisempää silloin, kun miehet ovat vähemmistönä. Tiivistettynä, miesten vähemmistöasema antaa miehille valtaa seksuaalisuuden alueella, mutta vähentää heidän valta-etuaan poliittisella areenalla. Jos naisten seksuaalisuuden tukahduttaminen olisi tärkeä avaintekijä miesten strategiassa sälyttää sosiaalinen järjestys haluamallaan tavalla, niin sitä käytettäisiin maksimiteholla tällaisissa tilanteissa. Mutta havaintoaineisto viittaa päinvastaiseen. On olemassa muita mieskontrolliteorioita, muta niiden liittäminen tässä yhteiskunnallis-poliittiseen valta-asemaan vaikuttaa tässä epätodennäköiseltä.

Viime aikojen tutkimus on tuonut uutta vahvistusta.

Poikkikulttuurinen tutkimus N.Barber (2000) toi esille, että teiniraskaudet korreloivat sukupuolten määrälliseen suhteeseen. Etenkin teinitytöt tulevat useammin raskaaksi silloin, kun miehistä on pula. Pelkästään tilastollisilla perusteilla voisi ennustaa päinvastaista, koska naiset voivat tulla raskaaksi harjoitettuaan seksiä miesten kanssa, ja koska miehiä on vähemmän, pitäisi raskauden riski naista kohti vähentyä. Tämä havainto selittyy parhaiten muutoksilla tyttöjen käyttäytymisessä. Koska miehiä on vähemmän saatavilla, joutuu jokainen tyttö kilpailemaan harvemmista miehistä alentamalla seksin hintaa (kuten vaatimalla miestä sitoutumaan vähemmän käyttämään aikaa häneen, tunteita häneen, rahaa ja kosiskelua häneen) pääasiallisena kilpailun välineenä. Joten, kun miehillä on etu seksin markkinapaikalla, niin naisen seksuaalisuus pikemminkin vapautuu, kuin rajoittuu, eli päinvastoin kuin mieskontrolliteoria esittää.

Viimeinen vallan muoto voisi olla valta parisuhteessa. Valtaa seksuaalisessa parisuhteessa tutkivat Browning, Kessler, Hatfield, and Choo (1999). Tällainen aineisto on tärkeää testattaessa niitä hypoteeseja, joita ovat esittäneet Hyde and Durik (2000), jotka ovat esittäneet, että seksuaalinen käyttäytyminen parisuhteessa on seurausta miehen vallasta ja naisen alistamisesta. Päinvastoin kuin mieskontrollihypoteesi esittää, nämä tutkijat löysivät suhteellisen vähän merkitseviä korrelaatioita valtaan ja suurin osa mitä he löysivät, oli samanlaista suhteessa molempiin sukupuoliin. Ainoa löydös heillä oli, että alistuvat naiset osallistuivat tyypillisiin seksuaalisiin akteihin useammin, kuin alistumattomat naiset, kun taas alistuvuus miehillä ennusti seksin vähenevän. Puolisoiden suhteellinen valta suhteessa ei ennustanut mitään. Nämä tulokset ovat suoraan sitä näkemystä vastaan, että miehet käyttäisivät valtaansa naisen seksuaalisuuden tukahduttamiseen aikuisessa parisuhteessa. Miesten suurempi valta parisuhteessa ei näytä vaikuttavan seksielämään, ja sekin pieni vaikutus, joka sillä oli vaikutti seksiä lisäävästi. Samanlaista havaintoaineistoa esitteli DeMaris (1997), joka tutki seksuaalisuuden muotoja suhteissa, joita hallitsi fyysinen väkivalta, mikä viittaa suureen vallankäytön määrään. Konflikti sinänsä näytti vähentävän seksuaalista aktiivisuutta konfliktin ollessa päällä, mutta muina aikoina väkivaltaisen miehen avioliitossa seksiä oli selvästi keskimääräistä enemmän. DeMaris analysoi tämän johtuvan siitä, että pahoinpidelty nainen yrittää seksin avulla lepytellä väkivaltaista miestään ja välttää lisää väkivaltaa. Sen sijaan tapauksissa, joissa nainen oli väkivaltainen, ei muutosta kumpaankaan suuntaan seksin määrässä tapahtunut. Nämäkin tulokset viittaavat siihen, että miehet eivät käytä valtaansa naisten seksuaalisuuden tukahduttamiseen, niin kuin mieskontrolliteoria esittää.

Pitää muistaa, että väkivalta on usein seurausta mustasukkaisuuden tunteista, ja epäilyistä toisen uskottomuudesta (see Blumstein & Schwartz, 1983). Tässä mielessä parisuhdeväkivalta näyttäisi liittyvän mieskontrolliteoriaan. Kuitenkin väkivallalla rankaiseminen uskottomuudesta on yleinen tapa, joka havaitaan myös lesbopareilla. (Renzetti, 1992),ja näin ollen se ei näytä olevan vain miesten erikoinen naisen seksuaalisuuteen kohdistuva ilmiö. Varsinainen kysymys on: tukahduttavatko miehet vaimojensa seksuaalisuutta yleensä, vai vain yrittävätkö vain hillitä konkreettista uskottomuutta tai valita seksuaalisesti tukahdutettuja naisia mieluimmin vaimoiksi, ja tämä aineisto ei anna vastausta varsinaiseen kysymykseen.

Aineistot vallasta parisuhteessa eivät ole niin yksiselitteisiä kuin voisi toivoa vertailtavien hypoteesien kannalta. Mieskontrolliteoria ei sovi niihin hyvin, ei myöskään rationaalinen valintateoria. Naiskontrolliteoria sopii niihin kaikkiin hyvin, mutta havainnot voidaan selittää myös naisen heikommalla sukuvietillä.

Aloitussivulle

Seuraava sivu