Lain tuomat rajoitukset ja rangaistukset

Miehet ovat yleensä kontrolloineet lainsäädäntöä ja lakeja voidaan käyttää säätelemään seksiä. Jos miesten tarkoituksen on ollut tukahduttaa naisen seksuaalisuutta, niin miehet olisivat käyttäneet lakijärjestelmää säätelemään ja rankaisemaan naisen seksuaalisuutta. Naiskontrolliteoria ei anna mitään ennustetta sen suhteen, miten miesten säätämät lait toimisivat. Näin ollen tämä osio on relevantti vain mieskontrolliteorian kannalta. Käyttävätkö miehet lainsäädäntöä tukahduttamaan naisten seksuaalisuutta? Toiset lait näyttävät toimivan enemmän suojelevasti nuoria murrosikäisiä tyttöjä kuin poikia kohtaan. (1978) and Shacklady-Smith (1978) raportoi, että poliisi ja tuomioistuimet Englannissa ja Yhdysvalloissa ovat helpommin pitäneet promiskuiteettia merkkinä rikollisuudesta tyttöjen kuin poikien kohdalla. Shacklady-Smith (1978) huomasi, että tytöt, ennemmin kuin pojat, tuomittiin nuorisokoteihin ei-rikollisista teoista ollen ”suojelun, huolenpidon ja kontrollin tarpeessa”, promiskuiteettisen seksuaalisen käytöksen ollessa päätekijä. Samanaikaisesti Yhdysvalloissa säädännäisoikeudelliset raiskauslait ovat estäneet aikuisia ( ja myös samanikäisiä) harjoittamasta seksiä kenenkään alle 18-vuotiaan kanssa. Vaikka lait ovat useimmiten kirjoitettu sukupuolineutraaliin muotoon, miehet ovat useimmiten joutuneet syytteeseen niiden takia, mikä viittaa siihen, että oikeusjärjestelmä yrittää estää murrosikäisiä tyttöjä harjoittamasta seksiä samaan aikaan ottaen vapaamman, jollei ritarillisen asenteen murrosikäisiä seksiä harjoittavia poikia kohtaan.

Luultavasti kaikkein selkeimpiä yrityksiä näiden joukossa ovat ovat laitokset, jotka pystytettiin estämään raskauksia ja promiskuiteettia, murrosikäisten tyttöjen kohdalla. Nathanson(1991) on kirjoittanut historiallisen katsauksen näihin yrityksiin dokumentoiden niitä niiden alusta 1800-luvulla osan jatkaessa toimintansa nykypäivänä. Hallitukset ja tuomioistuimet ovat perustaneet koteja kapinoiville tytöille ja toisia koteja murrosikäisille tytöille, joilla on käyttäytymisongelmia, ja seksuaalinen toiminta on yksi eniten esillä oleva ongelma, jonka kanssa ne ovat joutuneet tekemisiin.

Nathansonin (1991) johtopäätelmä on kuitenkin paljastava: ”Pääasiallinen toimija naisten seksuaalisessa kontrollissa on toinen nainen. 1800-luvun puolivälistä... etulinjan työntekijät seksuaalisen sääntelyn teollisuudessa - sosiaalityöntekijöinä, terveydenhoitajina, opettajina, puoliammatillisina jäseninä – on ollut, ja on yhä, melkein poikkeuksetta naiset. (p. 213)

Näin ollen hallituksen virastot eivät säätele naisen seksuaalisuutta, naiset ottavat johtoroolin sen säätelyssä.

Seksuaalisuutta säätelevät lait voivat olla erityisen yksipuolisia. Tannahill (1980) raportoi, että antiikin Kreikassa, miehet, mutta eivät naiset, voivat ottaa eron puolisostaan aviorikoksen perusteella, ja hän esitti yleisesti, että läpi länsimaiden historian lait ovat rangaisseet naisten uskottomuudesta ankarammin, kuin miesten. Lerner (1986) esitti samanlaisia väitteitä erilaisista lakijärjestelmistä Hammurabin laista lähtien, vaikka hän ei esitellyt erityistä määrällistä todistusaineistoa. Esimerkiksi hän esitti, että Hammurabin laki määräsi kuolemanrangaistuksen raiskauksesta, insestistä ja aborttien teosta, yhtä lailla kuin ”vaimon tekemästä aviorikoksesta”(s. 103), joista viimeinen edustaa naisvastaista suuntausta laeissa. Myöhemmin hän kuitenkin (s 107) esittää, että miehiä tuomittiin kuolemaan saman lain pohjalla. Lakeja, jotka rajoittavat syntyvyyden säännöstelyä ja aborttia voidaan pitää myös naisen seksuaalisuuden tukahduttamisena, koska ne mahdollistavat naisen harjoittaman seksin ilman raskautta ja lasta jälkiseurauksena.

Tarkkaan ottaen näiden lakien vaikutukset ovat monimutkaisia ja kaikki vaikutukset seksuaaliseen toimintaan ovat epäsuoria, mutta niitä voidaan todennäköisesti pitää naisen seksuaalisuutta rajoittavina.

Lakien tarkastelu yksi toisensa jälkeen vaikuttaa tuhoon tuomitulta tieltä, sillä lakeja ja lainsäätäjiä on tuhansia ja ongelmana on erityisesti lakien valikoiva toteuttaminen. Epäilemättä lakeja voisi tutkia ja sieltä täältä osoittaa, että jompikumpi sukupuoli on ollut kohteena siellä ja täällä. Tämän takia yksittäistapausten luetteloinnin sijasta on hedelmällisempää tarkastella seksirikoksista pidätettyjen tilastotietoja. Mieskontrolliteoria lähtisi siitä, että miehet rajoittaisivat naisten seksuaalisuutta jättäen miesten seksuaalisuuden suhteellisen vapaaksi. Jos tämä pitäisi paikkaansa, niin miespuoliset lainsäätäjät ja miespuoliset poliisit kohdistaisivat kontrollitoimet lähinnä naisiin.

FBIn kattavan raportin (1998) mukaan seksilait kohdistuvat etupäässä miehiin. Raportin kirjoittajat jakoivat rikokset kolmeen laajaan luokkaan, joita on hyvä tarkastella erikseen. Ensimmäinen luokka on seksiin pakottaminen (mm. raiskaus) Raiskauksen suhteelliset määrät vaihtelevat paljon sen mukaan, miten raiskaus on määritelty. Tämän lisäksi seksistiset vääristymät ovat vaikuttaneet tilastojen keräämiseen niissä tapauksissa, joissa nainen on pakottanut miehen seksiin. Kuitenkin, kun samaa määritelmää on sovellettu molempiin suuntiin, niin on tultu tulokseen, että miehet vain kohtalaisesti enemmän pakottavat naisia seksiin kuin päinvastoin (vakavan fyysisen pakottamisen kohdalla miehet ovat yliedustettuina johtuen ilmeisesti miesten suuremmasta fyysisestä voimasta). Struckman-Johnson (1988) raportoi, että 22% naisista ja 16 % miehistä kertoi, että heidät oli pakotettu seksiin vastoin heidän tahtoaan. Mutta kun on kyse raiskauksen johdota tehtyihin pidätyksiin, niin 99 % pidätetyistä on miehiä. Selvästi nämä lait ovat tarkoitettu kontrolloimaan miehiä, ei naisia. Miehet joutuvat naisia helpommin syytetyiksi samoista rikoksista.

Toinen luokka on prostituutio ja kaupallinen seksi. Vain 40 % pidätetyistä oli miehiä, joten nämä lait koskevat naisia miehiä enemmän. Tämän vaikuttaisi tukevan mieskontrolliteoriaa, koska lait kohdistuvat enemmän naisiin, kuin miehiin. Mutta kun muistetaan edellistä kappaletta, niin naiset vastustavat prostituutiota miehiä enemmän, joten voi olla ristiriitaista, että tulkitaan prostituutiolakien olevan miesten yritys tukahduttaa naisten seksuaalisuutta. Useammat miehet, kuin naiset kannattavat prostituutio, ja prostituution vastustaminen on enemmän naisten, kuin miesten asia.

Kolmas luokka ovat muut seksirikokset. Tämä on ilmeisesti selvin ja ratkaisevin luokka. Voidaan väittää, että prostituutio-luokka on epäselvä sen takia, että naiset nimenomaan haluavat näitä lakeja, ja että raiskausten ja seksiin pakottamisen luokka on vääristynyt tilastoiltaan, koska raiskaus ei ole sosiaalinen konstruktio ja tietyt objektiiviset määritelmät tekevät miehistä useammin kuin naisista teon suorittajia. (Huomautus: me emme puolla tätä tulkintaa raiskauksista. On selvästi dokumentoitu, että raiskausten määrät vaihtelevat suuresti riippuen aina kyseisestä tutkimuksesta, eli siitä, miten raiskaus määritellään(see Roiphe,1993), ja tämä osoittaa, että raiskaus on paljolti sosiaalinen konstruktio. Prostituutio on ilmeisesti vähiten sosiaalinen konstruktio seksirikoksista, koska rahan vaihtuminen voidaan dokumentoida selvästi ja objektiivisesti). Luokka, johon kerätään kaikki seksirikokset, on varmimmin se luokka joka on eniten altis sosiaaliselle konstruktiolle ja on siksi optimaalinen luokka tutkia laeissa ilmeneviä seksistisiä vääristymiä. Ovatko lait luotu siten, että ne tukahduttavat naisten seksuaalisuutta? Vuonna 1998 miehiä pidätettiin seksirikoksista naisia enemmän: 95 % pidätetyistä oli miehiä, ja ainoastaan 8 % naisia. Selvästi useimmat seksilait, perustuen siihen, mitä yhteiskunta pitää ei-hyväksyttävinä seksuaalisina tekoina, ovat kohdistettu enneminkin miesten, kuin naisten seksuaaliseen käyttäytymiseen.

Vertailutarkoituksemme kannalta oleellista on, että nämä aineistot eivät sovi siihen ajatukseen, että miehet käyttävät aggressiivisesti oikeusjärjestelmää tukahduttaakseen naisten seksuaalisuutta. Luultavasti voidaan löytää yksittäisiä lakeja, jotka kohdistuvat naisiin sieltä ja täältä, ja vaimojen uskollisuuden varmistaminen on useimmiten näiden lakien päätavoite. Kuitenkin enemmistä Amerikan seksilaeista osoittaa syvää välinpitämättömyyttä naisten seksuaalisuutta kohtaan. Miesten tekemiä lakeja käytettään kontrolloimaan miesten seksuaalisuutta. Ajatus siitä, että miehet säätäisivät lakeja, jotka rajoittaisivat naisten seksuaalista vapautta ja samalla jättäisivät toiset miehet seksuaalisesti vapaiksi on dramaattisesti osoitettu juuri vastakohdaksi analysoimalla seksuaalirikoksista pidätettyjen tilastoja.

Aloitussivulle

Seuraava sivu