Kilpailu: prostituutio ja pornografia

Naiskontrolliteoria lähtee sosiaalisen vaihdon teoriasta missä naisten katsottiin kontrolloivan miesten seksuaalisen tyydytyksen määrää saadakseen paremmat vaihdon ehdot resurssien saamiseksi miehiltä.

Prostituutio ja pornografia tarjoavat vaihtoehtoisen lähteen miesten seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Näiden vaihtoehtojen käyttäminen vähentää naisten neuvotteluvoimaa. Prostituutio ja pornografia voidaan nähdä eräänlaisena polkuhintakilpailuna joka voi lopulta heikentää naisten monopolia seksin tarjoamisessa

(Cott, 1979). Näin ollen naiskontrolliteoria ennustaisi, että naiset olisivat erityisesti prostituutiota ja pornografiaa vastaan.

Mieskontrolliteoria ei aseta vahvoja ennusteita pornografiaa vastaan. Jotkut voisivat olettaa, että jos miehet haluavat tukahduttaa naisen seksuaalisuutta yleensä, miehet vastustaisivat prostituutiota ja pornografiaa. Mutta emme pidä tällaista väitettä vakuuttavana. Voidaan myös esittää, että niin kauan, kuin miehet haluavat tukahduttaa naisen seksuaalisuutta saavuttaakseen valtaa suhteessa naisiin, miehet pitäisivät prostituutiosta ja pornografiasta, koska ne edustavat miesvoittoista tuotannonalaa missä naiset toimivat miesten tarpeiden tyydyttämiseksi.

Olemme skeptisiä myös tämän väitteen suhteen. Ja olemme skeptisiä sen väitteen suhteen, että miehet pitävät prostituutiosta ja pornografiasta juuri sen takia, että se on osoitus miesten vallasta ja kontrollista. Monet asiakkaat ostavat juuri sellaisia seksiasetelmia, joissa miehet ovat naisten alistamia (e.g., Janus,Bess, & Saltus, 1977). Argumentit isyyden varmuudesta ja samanlaiset huolet näyttävät olevan täysin irrelevantteja suhteessa prostituutioon ja pornografiaan. Joten tämä osa on luultavasti merkityksetön mieskontrolliteorian kannalta.

Joka tapauksessa aineistot näyttävät tukevan naiskontrolliteoriaa. Naiset näyttävät selvästi olevan enemmän prostituutiota ja pornografiaa vastaan.

Klassen, Williams, ja Levitt (1989) raportoivat kyselytutkimuksen tuloksista, joissa lausumaa onko prostituutio ”aina väärin” puolsi 69 %:a naisista ja miehistä vain 45 %:a Toisin päin ”prostituutio ei ole lainkaan väärin” vastasi myöntävästi 6 % naisista ja 17 % miehistä. Amerikan oikeusministeriön (1987) tekemä tutkimus suhtautumisesta pornografiaan : Naiset 51 % kannattivat seksielokuvien esittämisen kieltämistä vs. miehet 34 %. ja videoiden vuokrauksen kieltämistä 43 % naisista vs. 29 % miehistä.

USA Today lehden kansallinen kysely siitä, nauttivatko ihmiset alastomuudesta tavallisissa elokuvissa, (katso Weiss, 1991). Taas naisista 72 % ja miehistä 42 % ilmoitti, että eivät pidä alastonkohtauksista.

Lottes, Weinberg, ja Weller (1993) tutkimus opiskelijoista vahvisti, että naiset ovat voimakkaammin pornografiaa vastaan, kuin miehet.

Vaikka nämä tulokset ovat nykypäivää kuvaavia, niin naisten vastustus pornografiaa ja prostituutiota vastaan on todennäköisesti pitkä-ikäistä. Sosiaalisen siveyden liikkeet ja anti-prostituutiokampanjat 1800-luvulla olivat epäsuhteisen suosituuja naisten keskuudessa, vaikka johtajina usein toimi miespappi tai muu mies.

(e.g., Walkowitz, 1980; katso myös D'Emilio & Freedman, 1997). vaikutta siltä, että moni nainen aidosti uskoi, että he voivat saada prostituoidun vakuuttuneeksi vaihtaa työn johonkin muuhun ammattiin ja he olivat myös vakuuttuneita siitä, että miehet saataisiin lopettamaan alentuminen prostituoitujen palvelujen käyttöön. Kumpikaan odotus ei toteutunut laajemmin, vaikka tapahtui joitain yksittäisiä menestyksiä.

Prostituutio on erityisen mielenkiintoista sosiaalisen vaihdon teorian kannalta, koska se tekee nimenomaisesti vaihdon resursseihin (rahaan). Monet tarkkailijat, lähtien jo Marxista ja Engelistä (e.g., Engels, 1884/1902), ovat pitäneet prostituutiota vain selvänä muotona siitä, mikä luonnehtii sukupuolten suhteita muutenkin. Heidän kuvauksensa avioliitosta ”laillistettuna prostituutiona” sisältää, että naiset vaihtavat seksiä aviomiehiensä rahaan epäsuorempana, mutta lopulta samanlaisena tapahtumana.

Sosiaalisen vaihdon teoria voi siis ottaa tukea siitä, että naiset yleensä ovat prostituutiota vastaan. Loppujen lopuksi, voisihan asiasta tehdä muitakin johtopäätöksiä: jos naiset itse eivät halua seksiä miesten kanssa, kuten välttääkseen raskaudet tai yksikertaisesti siksi, että eivät halua seksiä yhtä usein, kuin heidän aviomiehensä, he voisivat ajatella prostituoitujen tekevän arvokkaan palveluksen kaikille naisille vähentämällä likaa miesten seksin tarvetta. On olemassa jopa jotain näyttöä siitä, että prostituutio vähentää seksirikollisuutta, tehden näin naisten elämän turvallisemmaksi (R. N. Barber, 1969). Mutta nämä mahdolliset motiivit naisille suosia prostituutiota ja pornografiaa ovat selvästi naisten mielipiteitä koskevien tutkimusten vastaisia. Naiset vastustavat prostituutiota, joka on sopusoinnussa sen ajatuksen kanssa, että prostituutio vähentää naisten omaa kauppa- ja neuvotteluvoimaa. Tämän linjan mukainen analyysi vahvistuu sen havainnon myötä, että prostituoidut vastustivat ja pahoittelivat seksuaalista vallankumousta. Useat lähteet ovat kuvanneet, miten prostituoidut vihaisesti ja karkeasti kritisoivat ”hyväntekijä-tyttöjä”, jotka harjoittivat seksiä miesten kanssa ottamatta siitä rahaa, koska sellaisen ilmaisen seksin saatavilla olo heikensi prostituoitujen omaa kykyä hankkia rahaa seksillä ja sitä kautta hankkia elantonsa. ”Haluatko tehdä meistä työttömiä?” oli yksi lause, jota prostituoidut käyttivät heidän halutessaan estää naisia ”antamasta sitä ilmaiseksi”. (Reuben, 1969, p. 252). Vaikka nämä tapaukset ovat yksittäisiä kertomuksia, niin ne antavat viitteitä siitä, että prstituoidut tunnistivat, että heidän alansa oli kytköksissä laajempaan naisten käyttäytymismalliin seksin rajoittamiseksi. Jotta voimme olla asiasta varmempia, voidaan olettaa useampia syitä naisten pornografian ja prostituution vastustamiselle. Ovatko nämä syyt todennäköisiä selityksiä, on vaikeampi kysymys. Esimerkiksi jotkut asiaa tarkastelleet ovat ehdottaneet, että pornografia alistaa naisia, kuitenkin teollisuus tekee rahansa miehiltä, ja samalla tavoin voisi väittää, että miehet ovat ne, joita varsinaisesti hyväksikäytetään. Niissä paikoissa joissa prostituutio on laillista, suorat rahavirrat liikkuvat miehiltä naisille, vaihdossa missä naiset eivät menetä käsin kosketeltavia resursseja ja toiminta vaatii vähän ponnistuksia tuntipalkalla, joka on huomattavasti parempi kuin ammattitaidottomalla työvoimalla yleensä.

Kun prostituutio on laitonta, leijonanosan voitoista vie todennäköisesti järjestäytynyt rikollisuus ja välittäjät, ja niin kauan kuin nämä toimijat ovat miehiä, voidaan puhua siitä, että miehet riistävät miehiä (asiakkaita) ja naisia (prostituoituja). Mutta tämä on tuskin syy, miksi naiset vastustavat prostituutiota. Jos mikään, niin kollektiivinen naisten oma etu kannustaisi naisia tukemaan prostituution laillistamista, jotta miehet saataisiin hyväksikäytetyiksi. Yhteenvetona: prostituutio ja pornografia eivät ole suoraan relevantteja mieskontrolliteorian kannalta, mutta se on relevantti naiskontrolliteorian kannalta.

Naiskontrolliteoria olisi joutunut ristiriitaan tulosten kanssa, jos naiset olisivat suhtautuneet myönteisesti pornografiaan ja prostituutioon, mutta tulosten mukaan naisten suhtautuminen on kielteistä. Naisten vastustus pornografiaa ja prostituutiota kohtaan on sopusoinnussa sosiaalisen vaihdon teorian kanssa.

Aloitussivulle

Seuraava sivu