Haaremit, kunniamurhat ja muut rajoitteet

Mieskontrolliteoria selvisi huonosti ensimmäisestä testisarjasta. Pitää kuitenkin muistaa, että toisissa kulttuureissa miehet lukitsevat vaimonsa haaremeihin, rajoittavat heidän kontaktejaan toisiin miehiin, ja asentavat naisille siveysvöitä taatakseen vaimon uskollisuuden poissa ollessaan, ja ääritapauksissa lyövät ja jopa tappavat vaimojaan, jotka ovat harjoittaneet seksiä toisen miehen kanssa. Eivätkö nämä ole todisteita miesten suorittamasta naisen seksuaalisuuden tukahduttamisesta?

Ne tietenkin osoittavat, että miehet ovat aktiivisia varmistamaan, että heidän vaimonsa ovat uskollisia heille. Miehet ovat kieltämättä omistushaluisia vaimojensa suhteen. Tässä suhteessa he eivät ole ainutlaatuisia, myös vaimot ovat omistushaluisia miestensä suhteen, ja jotkut tiedot osoittavat, että vaimot ovat jopa miehiä seksuaalisesti omistushaluisempia. (Blumstein & Schwartz, 1983) tai että omistushalu on verrattavissa toisiinsa, vaikka painopiste on hiemen erilainen uskottomuuden suhteen. (Buss, Larsen, Westen, & Semmelroth, 1992). On vähän syitä olettaa, että nainen ei käyttäyisi voimakkaita menetelmiä miehensä uskollisuuden takaamiseksi, jos se olisi hänelle mahdollista, ja menneisyyden epätasapaino uskollisuuden kontrollissa on lähinnä johtunut miesten suuremmasta poliittisesta ja fyysisestä voimasta. Kun naisilla on valtaa pakottaa puolisonsa pysymään uskollisena, he useimmiten tekevät sen. Fyysistä pakottamista uskollisena pysymiseen on dokumentoitu lesbosuhteissa, esimerkiksi (Renzetti, 1992).

Lisäksi monissa kulttuureissa asetetaan paljon painetta miehille säilyttää julkinen arvostus ja maine, usein tätä nimitetään kunniaksi. Promiskuiteetti vaimon tai tyttären puolelta on laskettu miehen häpeäksi. Vielä tänään, jotkut maat sallivat vanhempien vaatimaan tyttäriään alistumaan lääketieteelliseen tutkimukseen neitsyyden varmistamiseksi. (Frank, Bauer, Arican, Fincanci, & Iacopino,1999). Shorter (1975) raportoi, että keskiajan Euroopassa, jos naimisissa olevan nainen harjoitti seksiä yksinäisen miehen kanssa, kylä rankaisi tätä rikkomusta julkisella häpeärangaistuksella, jota kutsuttiin charivari ksi, ja aisankannattaja aviomies, paremminkin kuin uskoton vaimo tai viettelijä, oli häpäisemisen pääkohde. Kun miehen kunnia oli sidottu naisen uskollisuuteen ja siveyteen, ei ole yllättävää, että jotkut miehet ovat ryhtyneet erilaisiin pakkotoimenpiteisiin varmistaakseen vaimonsa seksuaalisen hyveellisyyden. Näiden muotojen suhteuttaminen nykyiseen kysymykseen olisi tarpeellista, sen määrittelemiseksi, miten naisten uskollisuus tuli yhdistettyä miehen kunniaan alun perin.

Kuitenkin, linkki mustasukkaisen omistamishalun ja naisen seksuaalisen tukahduttamisen välillä voi olla virhepäätelmä. Siveysvyöt ja haaremit eivät estä naista tuntemasta seksuaalista halua: ne vain yrittävät kohdentaa ne aviomieheen. Jotkut historiantutkijat vielä yhdistävät nämä käytännöt siihen uskomukseen, että naisten seksuaalinen halu oli voimakkaampi, kuin miehillä ja että näitä naisen haluja ei voida psykologisin keinoin hillitä, vaan ne täytyy hillitä käyttäytymistä rajoittamalla.

Tannahillin (1980) mukaan siveysvyö oi alun perin keksitty suojaksi raiskauksia vastan, mutta pian löysi suosiota aviomiesten parissa, (kuten ristiretkeläisten), joiden velvollisuudet vaativat pitkää poissaoloa vaimojensa luota.

Kysymystä puolison uskollisuudesta voidaan katsoa myös toisesta näkökulmasta. Sekä mieskontrolliteoria, että naiskontrolliteoria lähtevät olettamuksesta, että puolisot haluavat puolisoidensa olevan uskollisia. Molemmat näkevät naisten seksuaalisuuden rajoittamisen olevan lupaava ratkaisu. Mieskontrolliteoria painottaa, että miehet haluavat rajoittaa vaimojensa uskottomuutta, ja siten tukahduttaa naisen seksuaalisuutta. Naiskontrolliteoria olettaa, että naiset haluavat vähentää miestensä uskottomuutta, ja siksi vähentää muitten naisten seksuaalisuutta (jotka haluavat viedä heidän miehensä). Puhtaasti tilastollisella pohjalla naiskontrolliteoria on todennäköisempi, koska miesten uskottomuus on levinneempi ongelma kuin vaimojen uskottomuus. Aviomiesten suurempi prosenttiluku aviollisesti uskottomien määrässä on tutkittu tosiasia nykyajan pohjoisamerikkalaisessa väestössä (Laumann et al., 1994; Lawson, 1988) kuin myös poikkikulttuuristen tutkimusten tuloksissa (Whyte, 1978).

Mitä voimme vetää johtopäätökseksi? Nämä tulokset näyttävät sopivan paremmin yhteen mieskontrolliteorian kanssa kuin muut tähän asti esittämämme tulokset. Ne antavat viitteitä siitä, että miehet joskus yrittävät estää heidän ”oman” naisensa seksuaalista aktiivisuutta. Silti tämä aineisto ei pysty osoittamaan mitään todellisesta naisten seksuaalisuuden tukahduttamisesta.

Luultavasti haaremin herra toivoi haaremin naisen olevan täynnä seksuaalista halua, kunhan vain nainen tyydytti hänen seksuaalisia halujaan, eikä kenenkään toisen miehen. On hyvin vähän viitteitä siihen, että hän halusi vähentää seksuaalista nautintoa sinänsä. Nämä käytännöt ovat kiinnostavia sinänsä ja antavat meille näkemystä omistushaluun ja mustasukkaisuuteen, mutta ne eivät varsinaisesti kuulu naisen seksuaalisen tukahduttamisen alueeseen. Ne yrittävät kanavoida naisen seksuaalisuutta sellaiseen muotoon, että se ei aiheuta häpeää miehelle, mutta ne eivät pyri tukahduttamaan sitä.

Samanlaisia argumentteja voidaan nostaa koskien tapoja piilottaa naisen ihoa julkiselta katseelta. Islamilaisessa fundamentalistisessa ja muissa kulttuureissa nainen painostetaan käyttämään väljää vaatetusta, joka peittää heidän hiuksensa, käyttämään huntua ja peittämään muuten vartalonsa. Myös jotkut kristilliset suuntaukset ovat säilyttäneet naisen ihon peittävän pukeutumistyylin. Tällaiset pukeutumistyylit vaikuttavat vihamielisiltä seksuaalisuuden suhteen, mutta ne ovat ennemminkin suunniteltu estämän miesten, kuin naisten seksuaalisen halun heräämistä.

Naisten vartalon näyttäminen, niin kuin lyhyissä hameissa, sukkahousuissa ja korkeissa kengissä, on miehiä kiihottavaa, mutta ei ole löytynyt tutkimustuloksia siitä, että naiset saisivat seksuaalista tyydytystä sellaisten vaatteiden käyttämisestä. Nämä pukeutumistavat ovat kiinnostavia sinänsä, ja sinänsä viittaavat siihen, että miehet ulkoistavat omat ongelmalliset puolensa seksuaalisuudesta (pitäen naista syypäänä). Miesten kampanjat prostituutiota vastaan pidättämällä prostituoituja voivat hyvin olla merkkejä samanlaisesta ulkoistamisesta (eli lakeja säätävät miehet ajattelevat, että kaupallisen seksin synnistä pitää syyttää leväperäisiä naisia ostavien miesten sijaan). Miesten seksuaalinen kiinnostus näyttää, kuitenkin, olevan varsinainen toimeenpanema voima sekä prostituution, että seksikkäiden naisten vaatteiden takana, ja näin ollen niiden hillitseminen ei tarkkaan ottaen ole naisten seksuaalisuuden rajoittamista.

Aloitussivulle

Seuraava sivu