Akka

päivitetty 31.5.2009

Akka ja Retku huhtikuussa -07
Kuva Katja Sulkala

Heips,
olen Miia Mustonen, virallisesti siis Källin, Nastan ja Retkun oma Akka. Olen 37-vuotias ja koulutukseltani yo tradenomi. Olen kirjoittanut Ylioppilaaksi Oulun Lyseon Lukiosta keväällä 1991 ja olen valmistunut tradenomiksi (markkinointi ja kansainvälinen kauppa) Oulun Ammattikorkekoulusta tammikuussa 1998. Työelämä on kuljettanut minut kotikaupungistani Oulusta Rovaniemen (v.98-99) kautta Jyväskylään (v.99-03) ja sieltä taas takaisin Ouluun (maaliskuussa -03). Työskentelen nimikkeellä "Järjestelmäkonsultti" Timmi Software Oy:ssä. Toimistoni on (1.11.2004 alkaen) kotona eli teen 100% etätyötä.

Sänkykamarikatse vuosimallia -72

Työnjohtaja Repolainen

Koirat ovat pienestä pitäen kuuluneet elämään enemmän tai vähemmän. Jo alle kouluikäisenä jumaloin enon perheen Lippe-labradoria ja ala-asteikäisenä oman koiran korvikkeena hoidin ja ulkoilutin lähti talojen koiria. Cockerspanielit Bobby ja BellaDonna olivat lapsuuden rakkaat hoitokoirat. Donnan kanssa kävin myös elämäni ensimmäisessä koiranäyttelyssä ja Donnan pentujen hoitaminen oli koiraelämän kohokohtia. Vihdoin vuonna 1986 ollessani 14-vuotias sain ensimmäisen oman koirani, kultainennoutaja Metkan. Koiraharrastukset kiinnostivat minua jo tuolloin kovin, mutta Metka ei ollut niihin kovin innokas. Näyttelyssä kävimme kahden 3.palkinnon verran, mutta Junior Handler-kisassa pärjäsimme SM-osakilpailun 3.sijan verran. Metka oli tottelevainen ja helppo koira ja sitä saattoi kuljettaa vapaana joka paikassa. Se ei kuitenkaan välittänyt muiden koirien seurasta vaan oli melkoinen erakko, joten enimmät harrastusinnostuksen kaatuivat siihen. Metka oli ennen kaikkea tallikoira ja siinä virassa se oli erinomainen :-) Se ei tuntenut käsitettä vapaapäivä, vaan mm. paineli työkaverini Tainan kanssa aamutalliin, kun työskentelin vuonna 1991 Wääksyn kartanon tallilla ratsuttajana. Metka jouduttiin lopettamaan syksyllä 1995 vajaan 10-vuoden iässä, kun nisäkasvaimen etäispesäke oli kasvanut kiinni selkärankaan ja aiheuttanut pahoja luustomuutoksia.

Metkan kanssa Iso-Syötteellä talvella -90.

Hevosharrastus on ohjannut myös koiraharrastustani kovin ja joskus vielä haaveilin hevosista ammattia itselleni. Hevostelu on kuitenkin jäi vuosien saatossa koirien ja työn taka-alalle. Lähinnä seuraan esteratsastusta Eurosportin ja netin kautta sekä käyn totta kai morjestamassa tuttuja kerran vuodessa Oulun Pokaalissa. Tammikuussa -04 virittelin ratsastusharrastuksen taas eloon uudelleen (kiitti perselle potkimisesta Hyny ja Saana ;-) ja nyt käynkin ratsastamassa taas 2-4 kertaa viikossa. Vuoden 2004 ratsastin Äimärautiolla Sara-tammaa (Ars Justine) ja Saran lähdettyä etelään tammikuussa 2005, sain kiinnityksen samasta tallista Reino-pojan (Remember) hoitajaksi. Ratsastan Reinoa omistajan vapaapäivinä ja käyn Sonja Leskisen estevalmennuksessa. Yhteisen kisauran avasimme helatorstaina 2006 Koivikon tallin seurakisoissa 80 cm esteillä. Syksyllä Reino muutti ABC-tallille Virpiniemeen, joten olin taas ilman vakituista hoitohevosta. Ratsastin syksyn -06 Äimärautiolla Lea-tammaa (Limit) noin keerran viikossa ja auttelin Sonjan hevosten kanssa Madekoskella tarpeen mukaan. Helmikuussa -07 Reino muutti taas lähemmäksi meitä eli Oulunsaloon Marttilan talliin ja "hoitosuhteemme" jatkuu taas. Nykyään Reino asuu taas Virpiniemessä ja auttelen sen kanssa tarpeen mukaan. Enimmäkseen käyn Äimärautiolla Rantatallilla auttelemassa kerran viikossa Eskoloiden Sanni-tamman kanssa. Ja kesän 2008 projektina oli 2v. sh-orivarsa Antti (Brilliantti), jonka esitin Oulun varsanäyttelyssä (II+ palkinto ja näyttelyn paras varsa) sekä Lahden valtakunnallisessa varsanäyttelyssä (I- palkinto ja näyttelyn paras ratsuvarsa). Kesän 2009 tähtäimessä Antilla on Suomenratsujen kuninkaalliset, laatuarvostelukarsinnassa Ruukissa tuli voitto, joten Ypäjä täältä tullaan...

Reinon kanssa Pokaaliradalla 2005.

Ratsastuksen aloitin 8-vuotiaana vuonna 1980 Oulussa Äimärautiolla Tarzan-shettiksellä. Ensimmäinen hoitoponini oli risteytysponiruuna Salem ja ensimmäinen hoitihevoseni tanskalainen pv-tamma Zanja. Päivittäin poljin pyörällä tallille ja muut nuoruuden "riennot" jäivät taka-alalle. Zanja oli Niemen perheen omistuksessa ja ajoittain omistajan opiskelun takia sain pitää hevosta kuin omaani. Petri ja Pasi Meller valmensivat ratsukoita Äimärautiolla tuohon aikaan ja Zanjalla kisasin esteissä 100-110cm luokissa seuratasolla. Luokio aikana Zanjan jäätyä eläkkeelle ja muutettua maalle omaan talliin ryhdyin apuopettajaksi Oulun Ratsastuskeskuksessa Äimärautiolla (Jaana Aitta & Anna-Leena Runtti) ja sain "palkaksi" ratsastaa tallin hevosia. Kisasin Sandra-tammalla aluekisoissa esteissä ja koulussa sekä Atol-ruunalla esteissä alue- ja kansallisissa kisoissa (Oulun Pokaali 1990). Suoritin myös SRL:n silloisen C-valmentajatutkinnon ja V- ja VI -luokan ratsastusmerkit sekä kaikki hoitomerkit. Kirjoitusten jälkeen keväällä 1991 pääsin töihin Wääksyn kartanon tallille Kangasalle Pekka Larsenin hevosille ratsuttajaoppilaaksi. Tuona aikana ratsastin kymmeniä upeita hevosia, hyppäsin hurjia tolpannokka esteitä useilla eri hevosilla ja opin valtavasti. Aluekisoissa kisasin Tampeereen lähialueella 100-120cm luokissa ja kansallisissa Wibo-ruunalla 110-120cm luokissa, ja Wääksyn vaativa kenttäratakin tuli kierrettyä hevosella Atlantic Flyer... Wibon "Juusto" lisäksi noista ajoista muistan ihastuttavan irlantilaisen Mill Dove-ruunan "Jukurtti" ja "Masse Majava" nimisen Forumas-ruunan.

Syksyllä 1991 siirryin Pinja Immosen kilpahevosten hoitajaksi Ouluun. Kesät (touko-elokuu) vietimme Teijossa Salon eteläpuolella ja talvet Pinjan kotitallilla Oulun Madekoskella. Hoidin Pinjan hevosia (Vic, Hennessy, Jasper BB, Whispering Royal Lady, Argentina, Chantana) kolmen vuoden ajan ja kiersimme Suomen, Pohjoismaat ja Eurooppaakin ristiin rastiin. Olimme Euroopan Mestaruuskisoissa kesällä -92 Belgiassa ja -93 Itävallassa ja kaikkina kolmena kesänä PM-kisoissa Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Jokavuotisia kohokohtia olivat myös osallistumiset Göteborg ja Helsinki International Horse Show:n. Göteborgissa oli Volvo Word Cup finaali vuonna -93 ja valokuva-albumiani koristaa mm. ihastuttava tallikuva itse Miltonista! Noina kolmena vuotena Pinja voitti useita ikäryhmänsä Suomen Mestaruuksia, PM-mitalleja ja ensimmäisen GP-luokan "Mamma":lla kesällä -92. Minä taas sain ratsastaa hevosia paljon etenkin peruskuntokaudelle, opin valtavasti vastuunottamista ja aikatauluttamista, opin laittamaan kilpahevosen "vimpan päälle" ja kaiken lisäksi minusta kehkeytyi mainio kartanlukija ja suunnistaja :-) Olimme ehdottomasti loistava Team!!!

Kuvakollaasi rakkaista heppaystävistä vuosien varrelta. Vas.ylh. Pinja ja Chantana CSIO Drammenissa -94 radalla, seuraavana oikealla Argentina Götebörg Horse Shown tallissa -93, minä ja ruuna Atol Oulun Pokaalissa -90, Metka Wääksyn kartanon tallin pihassa -91. Seuraavassa rivissä Pinja ja Chantana CSIO Drammenissa -94 GP2 palkintojen jaossa, pikkukuvassa minä ja Chantana EM matkalla -93 Saksassa (taustalla ankkoja), sen alla Pinja, Whispering Royal Lady "Mamma" ja minä Halmstadissa PM-kisoissa -92, Chantana tilapäistallissa EM-93 Itävallassa. Seuraavassa rivissa vas. Pinjan ylioppilaskuvassa Chantanan kanssa -94, sen alapuolella joulukuva-92 Argentina, Vic, Jasper BB, Whispering Royal Lady sekä minä ja Pinja esteellä istumassa + Metka, vieressä isokuva Pinja ja Argentina CSIO Drammenissa -94 radalla (kaksi kuvaa). Toiseksi alimmassa rivissä vasemmalta Pinja & Argentina Scandinavium hallin pihassa Göteborgissa -93, minä ja pv-tamma Zanja Äimärautiolla maneesin avajaiskisoissa palkintojen jaossa -85, pv-ruuna Tudor, pv-tamma Zanja ja isosssa kuvassa Pinja ja Jasper BB CSIO Drammenissa -94. Keskellä pikkukuvat minä ja Chantana kävelyllä Madekosken derbykentällä treenien jälkeen sekä varjoisa tallikuva CSIO Drammenista -94. Alarivissä Metkan joulukuva -94, lloimiin paketoitu Whispering Royal Lady "Mamma" Madekosken tallin pihassa, skoolauskuvassa ystäväni Kirsi, minä ja isosiskoni Mari, viimeissä kuvassa Chantana, minä ja Argentina Savonlinnassa kesällä -94. Lisää heppakuvia skannattuna http://www.geocities.com/miia_pm2/heppa 

Hevostelut jäivät melkien täysin syksyllä -94, kun aloitin AMK opinnot. Sen verran hampaan koloon heppakipinää vielä jäi, että helmikuussa -95 keskeytin opinnot ja muutin ½ vuodeksi Saksaan. Kansainvälistä estesirkusta oli pakko päästä maistamaan, kun tilanne tarjoutui! Työskentelin Stall Ackermannilla Stainfeld-nimisessä pikkukylässä Hampurin pohjoispuolella ja hoidin Andreas Ripken kilpahevosia. Paikka oli mahtava ja hevoset loistavia, mutta loppujen lopuksi Pinjalla sisäistämääni hevosen yksilöllistä ja huolellista hoitoa ja kohtelua en päässyt toteuttamaan, sillä hevosia oli niin paljon ja kiire valtava. Vasta valmistuneessa tallissa ei ollut lainkaan tarhoja eikä laitumia ja jopa varsat joutuivat olemaan sisätiloissa 23 h/vrk ja kaikki jaloittelu tehtiin maneesissa. Kisoissa (mm. Hampurin Derby) mulla oli parhaimmillaan (lue: pahimmillaan) hoidettavana yksin kuusi hevosta kahdelle eri ratsastajalle (Andin puoliso Cora Ackermann) ja kansallisissa kisoissa jopa 8 hevosta. Tahti ja hoidon taso oli pikkusen eri, mitä olin Pinjan kanssa 1-3 hevosen kanssa reissatessa tottunut... Palasin siis kiltisti takaisin koulunpenkille ja kirin yhden lukukauden tenttimällä kiinni.

Minä ja holstainertamma LaCalera Saksassa-95.

Metka jouduttiin lopettamaan pian Suomeen paluuni jälkeen ja kolmen hiljaisen viikon jälkeen päätimme perheeni kanssa, että uusi koira oli taloon saatava. Tein ahkeraan pohjatyötä ja halusin kultaistanoutajaa pienemmän ja aktiivisemman rodun. Pumi oli borderin rinnalla toinen vaihtoehto, mutta pari haukkuvaa pumia tavattuani vaihtoehtona oli vain borderi. Oulussa rodun edustajia ei juurikaan tuolloin vuonna -95 ollut ja kävinkin tapaamassa Kyllösen Riitan x-rotuisia (borcol/pitcol) koiria esimerkkinä ennen kuin matkustimme Palokkaan Jyväskylän liepeille Pikkupaimenen bordereita tapaamaan. Ja näin jälkikäteen ajateltuna valinta osui suorilta napakymppiin! Loistavampaa koiraa ja ihanampaa kasvattajaa en olisi voinut valita (ja nyt ne valittiin ajankohdan ja maantiedon *pentuja lähimpänä Oulua* perusteella...). Näin tuli Källi meille ja koiraharrasteet veivät akan mennessään! Omistan Källin yhdessä pikkusiskoni Mirvan kanssa. Lisää Källin vaiheista löytyy sen omalta sivulta.

Källin kanssa Haukkukeitaassa keväällä -96.

Nasta muutti meille kuin varkain kesällä 1997. Vanhempani olivat toisen koiran ottoa vastaa, mutta koska asuin jo omassa kodissani ja olin aikuinen ihminen, tein päätöksen Nastan tulosta ja vanhemmatkin vaihtoivat loppujen lopuksi mielipidettään ;-) Nastan Cola-emä oli luonani reilun viikon hoidossa ja huolehdin astutusreissut Sarmolaan Samille, joten johan mulle siitä sutenöörin hommasta piti pentu tulla... Onneksi Källi oli opettanut minulle vilkasta ja vauhdikasta BC-elämää, sillä moneen kertaan olen sanonut, että jos raketti-Nasu olisi ollut minulle eka BC, olisin varmaan palauttanut sen takaisin Palokkaan...

Tokon joukkue-SM:issä Pieksämäelle vuonna 2000 JATia edustamassa. Vas. Ellu & Kää, Kike & Bonzo, minä & Källi, Mimmu & Windy ja Hanna & Nana.

Talon kolmas koiruus, Retku Repolainen tulikin sitten pitkällisen harkinnan ja koirakuumeen jälkeen. Olin hoitanut maailmalle Nastan 19 pentua, kolmesta eri pentueesta. Ekan pentueen aikaan en edes harkinnut kolmatta koiraa ja kun siitä jäi minulle Ruotsin pentu Sunny 7 kuukaudeksi hoitoon, niin oman pennun jättö oli sula mahdottomuus. Toisen pentueen aikaan tammikuussa -03 oman pennun jättö jo kävi mielessä, mutta kun narttuja tuli loppujen lopuksi vain kaksi (joista toinen sinisilmäinen) ja upeita koteja pennuille oli riittämiin, niin taas minä jätin pennunoton odottamaan. Nastan kolmas ja viimeinen pentue keväällä -04 tehtiin osaksi siinä tarkoituksessa, että nyt siitä jää oma pentu kotiin kasvamaan. Ja taas saimme vain kaksi tyttöä, joista toinen sinisilmäinen. Eli valinnanvaraa ei kauheasti ollut. Hetken jo harkitsin sinisilmäisen nartun jättämistä itselleni ja uroksiakin jo kävin läpi "sillä silmällä", mutta loppujen lopuksi päätin, että tässä ei ole minulle sitä napakymppipentua ja luovuin pentuhaaveesta. Ilmoitin kyllä Sarille saman tien, että pennun paikka on taloudessa auki, jahka sellainen sopiva kohdalle osuu. Halusin räyhäkän nartun, jossa virtaa ja itseluottamusta piisaisi ja joka olisi ainakin pentuvaiheessa ulkomuodoltaan näyttely/jalostuskelpoinen. Toivoin, että vanhemmilla olisi ennakkoon jälkeläisnäyttöjä ja halusin tuntea molemmat vanhemmat ihan livenä itse. Jojo x Coh yhdistelmä olikin sitten kaikkea sitä, mitä toivoin ja Retku tärppäs jo sitten heti samana syksynä ja nyt ainakin se tuntuu olevan se oikea. Toki muuttuneella työtilanteellakin oli merkityksensä päätökseen, pennun otto sopi siinäkin mielessä kalenteriin erinomaisesti. Retku on Källiä päivälleen 9 vuotta nuorempi ja Nastankin kanssa ikäeroa on reilut 7 vuotta. Hyvin on nappula laumaan sopeutunut.

Nykyisin olen Suomen Kennelliiton pätevöimä agilityn koulutusohjaaja ja agilityn kisatoimitsija. Kasvattiseurani Oulussa on OKK  ja Jyväskylässä asuessani neljän vuoden ajan edustin seuraa JAT. Toimin myös ylläpitäjänä rotuyhdistyksen keskustelufoorumissa sekä Pikkupaimenten ja OKK:n sähköpostilistalla.  Omien koirien harrastusten lisäksi kierrän jonkin verran näyttelyissa esittämässä muita bordereita ja tietenkin tarvittaessa autan Nastan ja Retkun jälkikasvun kanssa. Koiraelämän tähtihetkiin kuuluu matka Crufsiin maaliskuussa 2007 Retkun puolisiskon Tuiskun kanssa. Tuisku oli ROP yli 400 bordercollien joukossa.

   
Vas. Nastan Cola-emää händäläämässä Jyväskylän näyttelyssä 1999; Borderfame Sheer Delightin jälkeläisryhmä oli BIS-2. Oikealla Pikkupaimenen kasvattajaryhmä BIS-1 samassa näyttelyssä, minä oikealla Jeeveksen (Pp. Cherry Sling) kanssa.

Näytelmäturisti hommissa :-) Puunausvuorossa Pyry eli Fin Ava Kans&Fin&Est Mva Borderfame Perths Glory, omistajansa Veikko tarkailee tulosta. Hyvä tuli - eli voitto valioluokassa Messarissa V-03 näyttelyssä.

Akka ja Retku ryhmäkehässä Nivalassa 2005.

Retkun kanssa erkkarikehässä 2006 (c) Jaakko Järvinen

Tietty hevosihmisen reilu ote näkyy mielestäni läpi myös koiraelämässäni. Montaa oppia olen koiriin soveltanut hevospuolelta. Minusta urheilukoiran elämään kuuluu talvilepo, peruskuntokausi, hieronnat ja venytelyt, kisapäivien jälkeiset palauttelut jne. aivan kuten kilpahevosenkin. Puhumattakaan hyppytreenien jumppasarjoista ja terveellisestä pellavarouheesta :-) Ja vaikka lemmikkejä ja sohvanvaltaajia koirani ovatkin, niin kuri ja järjestys se olla pitää! Ja rautaiset kisahermoni ovat taatusti peräisin sadoista ratsastuskisoista, tätä akkaa ei jännitä.

Lapsuuden tutut ja kaikki tallikaverit tuntevat minut sitten vain ja ainoastaan Minkku-nimellä. Ja nettiniccini on -äMäM- ja ihan perussigneeraus vaiin -M-.

Heppakuvia skannattuna täällä http://www.geocities.com/miia_pm2/heppa 

Yhteystiedot:
Miia Mustonen
email: kalli_nasta(a)hotmail.com
puh: 050 434 2851
osoite: Välikankaantie 4-6 E 22,
90420 Oulu

Valikko