Fin & Est Mva BH TK3
|
|
Källi KoiraNetissä
Nimi: Pikkupaimenen Shandy
Tittelit: Fin & Est Mva BH TK3
Kutsumanimet: Källi, Kältsy, Källi-Maaria, Pumpulikoira, Kää,
Pumpuli
Rotu: Border Collie
Sukupuoli: Narttu
Siviilisääty: neiti (steriloitu 28.10.2002)
Syntymäaika: 9.9.1995
Rekisterinumero: FIN41251/95B
Syntymäpaikka: Palokka, Suomi
Kasvattaja: Sari Solanti
Omistaja: Mirva Mustonen, Oulu
Isä. Fin Kva & Mva JK3 Marsean Second Chance B "Hessu"
Emä. Kans & Fin & Dk & Est Mva Pikkupaimenen Show´em Sally A2
"Roxy"
Korkeus: 46½ cm
Paino: 16,8 kg (6/2007)
Purenta: leikkaava purenta, kaikki hampaat
Lonkat: A-B
TNS: geenitestattu terveeksi 5/2007
Silmät: terveet pentuna ja aikuisena peilattu viimeeksi 06/2004.
Luonnetesti: Oulu 5.10.97 Pekka Orava & Pasi Halme (ikä
testihetkellä 2v. 1 kk)
toimintakyky +2 suuri
terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
taisteluhalu +3 suuri
hermorakenne +1 hieman rauhaton
temperamentti +3 vilkas
kovuus +1 hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
yhteensä hyväksytty +199 pist.
Toko: EVL
(3 x VOI1 -> TK3)
Agility: Maxi-3 (eläkkeellä selkävaivojen vuoksi)
Näyttelyt: Fin & Est Mva CACIB, yli 10v. veteraaniluokassa KV
näyttelyssä 2 x ROP ja ROP-veteraani
Muuta:
Källi on taatusti "once-in-the-lifetime" koira, joka on antanut minulle pehmeän laskun bordercollieden aktiiviseen elämään. Källin hankittiin alunperin ihan kaveriksi korvaamaan poisnukutetun kultaisennoutaja Metkan jättämää koiraikävää. Källi vei akan harrastuksiin ja siten aktiivinen koiraurheilu vei mennessään. Ikuisesta heppatytöstä tuli Källin avulla koiratyttö. Ensiksi kävimme näyttelyissä, sitten innostuimme agilitystä, josta tuli päälajimme ja tokoa treenasimme puolileikillä siinä sivussa. Jälkeä on ajettu lähinnä virran poistamiseksi ja Källi on todellinen luonnonlahjakkuus siinä.
Agilityssä kisasimme 1/97-3/01 välisenä aikana noin 140 virallista kisaa, joista suurimpia voittoja ovat olleet Hemmon Maljan voitto Hailuodossa juhannuksena 1997 ja FAO Open Class tasoituskisan 2.sija Mikkelissä kesällä 1999. Kolmosluokassa ehdimme kisata noin vuoden ennenkuin selkä rupesi vaivaamaan (Källi ontui rasituksen jälkeisen levon jälkeen toista takajalkaa) ja paras sijoitus 3-luokassa oli toinen sija 0vp. Agilityssä Källi oli aina tulta ja tappuraa - kaasu pohjassa. Hyppytekniikka sillä oli aina hyvin omintakeinen; se ponnisti hypyille hyvin kaukaa ja liisi korkealla esteitten päällä. Esteen ylitys tapahtui koiran ollessa jo hyppykaaren laskevalla osuudella. Valtaosa näistä leiskautuksista oli onnistuneita, mutta kyllä niitä rimojakin välissä ropisi, jopa ihan urakalla. Pujottelu oli Källin lempieste ja kulmien haussa se oli ilmiömäinen. Se osasi aina jarruttaa omatoimisesti hurjimmat vauhdit pois, jotta se taipui ekaan väliin. Akan sijoittumisella ei ollut mittään väliä. Viimeisessä agikisassaan Mikkelissä Källi oli neljäs puhtaalla radalla ja selkävian löytyttyä toukokuussa 2002 emme enää kisanneet. Mielenpiristykseksi Källi on saanut käydä tekemässä muutaman putken ja puomin Nastan treenien yhteydessä ja yhä edelleen se karkaa omatoimisesti pujotteluun...
Toko oli alunperin meille hyvinkin pakollinen paha - perusasiat oli vaan pakko oppia. Moni asia opeteltiin alunperin väärin ja niitä oppeja paikataan edelleen. Tiiviin seuraamisen olen itse pilannut tallaamalla eteen kiertyneen koirani varpailla lukuisia kertoja. Alokasluokka selvitettiin viidella kisalla, kun seisominen ei meinannut mennä oppiin millään. Sen jälkeen pidimme monen vuoden tokotauon, sillä Källi ei osannut noutoa. Muutaman avoimen kisan teimme jopa siten, ettemme suorittaneet noutoa lainkaan. Loppujen lopuksi valtavan taistelutahdon avulla Källi oppi noutamaan ja nyt nouto on sille yksi mieluisimmista liikkeeistä. Tämän jälkeen avoimen ykköstulokset tulivat kolmessa peräkkäisessä kisassa ja lisäksi kisasimme kahden lisäykkösen verran joukkue-SM:issä ja joukkue-PM:issä JAT:in riveissä kesällä 2000. Voittajaluokan kaksi ensimmäistä 1.tulosta tulivat helposti peräkkäisistä kisoista syksyllä -00, mutta viimeinen meinas ollakin sitten tiukassa. Erikoisvoittajaluokan kisaoikeuden saatuamme pidimme taas pitkän tauon ja opettelimme uusia liikkeitä satunaisesti. Syksyllä 2002 uskaltauduimme ekoihin EVL kisoihin tuloksena 2.tulos. Tokokisoissa käydään veteraanin ehdoilla, selkä kun ei tahdo kestää säännöllistä treeniä (kipeytyy hypyistä ja riepuleikeistä). Nyt 9-vuotiaana taitaa olla Källin aika jäädä eläkkeelle myös tokossa. Metsälenkit ja pikkuruiset agitreenit (puomi + putket) riittää veteraanin mielenvirkeydeksi.