Haluan muuten t�ss� vaiheessa huomauttaa, ett� t�m� ammattikunta haluaa kutsua itse��n nimenomaan k��nt�jiksi, ei kielenk��nt�jiksi. Kokeilkaapa vaikka kenen tahansa k��nt�j�n kohdalla!
Aluksi pieni alustus siihen, mit� k��nt�minen oikein on. Se ei ole sanojen latomista per�kk�in toisella kielell�, vaan pikemminkin koko tekstin asiasis�ll�n ajattelemista t�ysin uudelleen toisella kielell�. Alkuteksin sanaj�rjestyst� saa siis muuttaa, orjallinen seuraaminen ei ole tarpeen eik� suositeltavaakaan.
K��nnett�v�� teksti� kutsutaan yleens� l�ht�tekstiksi, k��nn�st� kohdetekstiksi. Samoin sit� kielt�, josta k��nnet��n, kutsutaan l�ht�kieleksi ja toista kielt� kohdekieleksi.
Luonnollisesti k��nt�j�lt� vaaditaan sek� l�ht�- ett� kohdekielen t�ydellist� hallintaa (sik�li mik�li kielen kohdalla voidaan koskaan puhua t�ydellisest� osaamisesta). T�m�n lis�ksi k��nt�j�n on oltava selvill� l�ht�- ja kohdekielisest� kulttuurista sek� k��nn�ksen aihealueesta. Sit� siis joutuu opiskelemaan ties mit� ihmeellisi� asioita, kuten paperikoneita tai tukinuittoa. :virne:
Kielikuvista voisi puhua ikuisuuden. Ne ovat sek� k��nt�misen suola ett� raivostuttavuus. Joskus ne eiv�t vaan yksinkertaisesti k��nny. Sitten on teht�v� valinta: joko muutan kielikuvan aivan toiseksi, selit�n sen tai j�t�n pois kokonaan. Pois j�tt�minen on AINA JA IKUISESTI se aivan viimeinen vaihtoehto, jos mik��n muu ei toimi. Yksik��n ammattiylpeytt��n arvossa pit�v� k��nt�j� ei j�t� sanaakaan pois siksi, ett� niin olisi helpompi. :)
T�m�n lis�ksi on viel� huomautettava, ett� suullisen kielen k��nt�mist� ei kutsuta k��nt�miseksi, vaan tulkkaukseksi. Periaate on sama, mutta systeemi erilainen. :)
T�ss�p� eritt�in lyhyt alustus k��nt�miseen. Jos jotakuta kiinnostaa asiasta enemm�n lukea, suosittelen l�mpim�sti Susan Bassnettin kirjaa Teoksesta toiseen - Johdatus kirjallisuuden k��nt�miseen (ISBN 951-9066-93-4).
