Alkoholia kotikonstein

    Maksaako kalja liikaa? Eikö ikä riitä ostamiseen? Jälkimmäisessä tapauksessa luet tätä sivua pelkästään kuriositeettina etkä yritä valmistaa sihijuomia näiden ohjeiden perusteella, vai mitä?

KILJU

    Aloitetaan kuitenkin perinteisestä kiljusta (kyseessä on oikeastaan kotiviini mutta kaveripiirissä vakiintui aikanaan nimitys kilju joten käytän sitä). Valmistukseen et tarvitse kovin monimutkaisia laitteita, näillä pärjää hyvin:

• käymisastia TIIVIILLÄ kannella ja vesilukolla. 25l pönttö varusteineen maksaa n.10e, 8l ämpäri+kansi+vesilukko tiivisteineen n. ehkä 5e.

• 1-1.5m kirkas 8mm halkaisijainen letku lappoamiseen, maksaa n.1-2e.

• mielellään toinen pönttö johon koko kiljumäärä mahtuu.

• mahdollisesti siiviläpussi, jolla marjat tms. saa kätevästi pois pöntöstä

• DESINFIOINTI AINETTA! Tärkeää! Saa tavarataloista 2-3eurolla

• pulloja

Voit käyttää valmiita viinitarvike pakkauksia joissa seuraa yleensä asialliset ohjeet tarvittavien aineiden lisäksi mutta paljon antoisampaa on valmistaa kiljut omista aineista esimerkiksi näin:

• puoli isoa sitruunaa litraa vettä kohden=4kpl/8l tai 12kpl/25l

• 2kg hienoa sokeria+0,5kg fariinisokeria 8l:aan tai 5kg hienoa- +1kg fariinisokeria 25l:aan

• 200g/8l tai puoli kiloa/25l rusinoita jos käytät tavallista hiivaa, tavarataloista saatavien käymisaineiden kanssa et tarvitse

• hiivaa. Käymispakkaukset sisältävät hiivan lisäksi ravinteita ja pysäytys+kirkastusaineet 25l:lle ja maksavat n.5e. ÄLÄ käytä tähän tarkoitukseen pika/turbohiivoja, niistä tulee kamalan makuista tököttiä. Tavallinen kuiva- tai tuorehiiva käy hyvin mutta on hitaampaa kuin varsinaiset viinihiivat. Annostus on puoli könttiä eli 25g hiivaa 25l tai viidesosa konttiä 8l:aan. Liika hiiva nopeuttaa käymistä mutta huonontaa makua.

Valmistus:
Puhtaus on koko homman pointti. Kärsivällisyyden ohella. Jokainen itseään kunnioittava nuori on joskus ottanut kännin kaverin hapettuneen homeisesta hiiva litkusta ja tietää mitä siitä seuraa. Eli..
1. Puhdista huolellisesti desinfiointiaineen mukana tulleen ohjeen mukaisesti käymisastia, kansi ja vesilukko. Tätä vaihetta silmällä pitäen ei kannata käyttää vanhaa lattianpesu ämpäriä vaan ostaa uudet välineet..
2. Pese sitruunat, siivuta 8mm liuskoihin ja keitä ne pikaisesti, tarkoituksena hillitä ylimääräisiä villihiivoja ja homeitiöitä.
3.Täytä pönttö puolilleen kuumaa vettä ja liuota sokerit ja lisää sitruunat. Täytä pönttö n. 5cm vajaaksi yläreunastaan haalealla vedellä siten että lopullinen lämpötila on ENINTÄÄN 28astetta. Hiiva nimittäin kuolee liian kuumassa.
4.liuota hiiva 2dl:aan kädenlämpöistä vettä ja lisää käymispönttöön.
5.sulje kansi ja täytä vesilukko puolilleen. Varmista tiiviys esim. painamalla kantta ja tarkkaile vesilukon liikettä. Kannen tiivistykseen voi tarvittaessa käyttää tuorekelmua pöntön reunan ja kannen välissä.
6.odota, odota ja odota kunnes vesilukon pulputus on harventunut noin 1krt/min. Seuraavaksi viet pöntön viileään paikkaan (tai lisäät kirkasteet jos sellaista omistat) ja jätät selkiytymään. Voit myös tässä vaiheessa lapota kiljun toiseen astiaan pinnalta pohjaan päin jolloin ylimääräisestä hiivasta pääsee helpommin eroon. 1-2 viikon kuluttua tarkasta ovatko hiivat painuneet pohjalle. Mikäli ovat, lappoa varovasti, hiivoja sekoittamatta, kilju toiseen astiaan. Mausta sokerilla ja nauti hyvällä juomahalulla. Maku muuten paranee oleellisesti kuukauden varastoinnilla vaikkei se juuri simasta eroa heti valmistuttuaankaan.

Rajana on tietysti vain mielikuvitus kun mietit mistä saat viinit tehtyä mutta äskeinen resepti oli ainakin aikanaan minun makuuni. Toki omenista tai viinimarjoista tai vaikka raparperistakin syntyy hyvä käymistuote kun vain muistat sen välineitten desinfioinnin etkä availe pönttöä joka viikonloppu (seurauksena olisi etanolin hapettuminen liian hapen seurauksena ja tuloksena etikkaa!). Yleisohjeena käy kilo marjoja tms. 4l:aan vettä ja suurin piirtein saman verran tai hieman enemmän sokeria, riittävän pitkä selkiyttämisaika jonka jälkeen jälkimakeutus mieleiseksi ja mielellään vielä kuukauden varastointi. Bon appetit!

ps. Voit myös valmistaan varsin mielenkiintoisen nesteen käyttämällä pelkkää vettä turbohiivan ja sokerin (1-1,5kg/5l vettä) kanssa. Tarvitset ehdottomasti kunnon kirkasteet jotta saat kaiken hiivan pois. Anna hiivan käyttää kaikki sokeri pois jolloin käyminen pysähtyy itsestään ja lisää kirkasteet. Tuloksena 15-18% liki neutraalia alkoholia jonka voit maustaa millä ikinä haluat. Tällaisen "viinin" valmistus tosin on laitonta koska se tulkitaan pontikan mäskiksi, laki vaatii muistaakseni tuoreena punnittuja marjoja/hedelmiä/tms. vähintään saman verran kuin raakaa sokeria on käytetty.

PONTIKKA
Huom.! Näitä ei sitten valmisteta!
Itse väkevöity viinanperkele on laitonta! Siitä tulee krapula!

No niin, edellisen luvun lopussa otin puheeksi erään metodin valmistaa melko puhdasta etyylialkoholia. Maailmalla liikkuu hurjia tarinoita joiden mukaan kyseinen aine on mahdollista puhdistaa vielä pidemmälle. Tässä muutamia:

 

   Kylmähaihdutus

Tässä menetelmässä on ajatuksena se, että kylmässä etanoli höyrystyy helpommin kuin vesi mikä johtuu käsittääkseni etanolin pienemmästä ominaishöyrystymislämmöstä (=841kJ/kg, vedellä 2260kJ/kg). Siitähän joku janoinen fysiikan taitaja keksi että laitetaan kulho mäskiä pakastimeen ja tuorekelmu päälle ettei alkoholi karkaa. Keskelle kulhoa pienempi kulho ja kelmun keskikohdalle painoksi marmorikuula. Tuloksena on erittäin yksinkertainen ja edullinen tapa jalostaa mäskistä n.25-30% ja eineen hienostuneemman makuista. Menetelmän haittoja ovat huono erottelukyky (vrt. tislaus) ja hitaus. Puolta litraa saa tiputella toista viikkoa eikä tämä systeemi pysty erottamaan kovinkaan tehokkaasti etanolia vedestä, saati mahdollisista muista alkoholeista.. Ja on vieläpä pahuksen epävarma, joskus onnistuu mutta yleensä ei.

  

  Tislaus

Paljon tehokkaampi menetelmä on tislaus joka menee näin:
Mäskiä lämmitetään kunnes etanoli alkaa kiehua. Lämpötila on tällöin 78,5 astetta. Höyrystynyt alkoholi jäähdytetään takaisin nesteeksi ja valutetaan pulloon talteen ja sieltä viemäriin koska valmistus on laitonta. Helppoa? Onhan se, ja suht turvallistakin kun muistat aiemmin mainitsemani pari muuta yleistä alkoholia, metanolin ja propanolin. Propanoli ei aiheuta suurta huolta, "suurina" annoksina kyllä huonon olon, mutta metanoli on jo 2cl:n annoksena tappava myrkky jota voi siunaantua pontikkasi joukkoon. Syntyprosessia en tiedä mutta viinaa tislaillessa tulee kuitenkin varmistaa sen poissaolo. Miten se sitten käytännössä tapahtuu? Etanoli kiehuu 78,5 asteessa mutta metanoli jo n.68:ssa. Sitä ei tule paljoa, jos lainkaan. Keittimeen kannattaa kuitenkin asentaa kolonnin päähän ennen lauhdutinta lämpömittari ("Sika"-teollisuusmittarit ovat perfect, kinkkumittarillakin tule toimeen) jolla varmistat höyryn olevan yli 78 asteista sen lähtiessä lauhduttimeen. Jokaisen tipan joka lauhduttimesta putoaa ennen em. lämpötilaa hävität, ja varmuudeksi vielä ensimmäisen puoli desilitraa lämpötilan noustua 78:aan. Mahdollinen propanoli kiehuu yli 90:ssä asteessa. Höyryn lämpötilan noustessa yhdeksäänkymmeneen on tippuvan nesteen vesipitoisuus jo niin korkea ettei sitä kannata enää tislailla. Keitin on jo kuivahtanut etanolista.

Yksinkertainen tislauslaitteisto:
Perustana on kotikäytössä n.15l:n säiliö jossa mäskiä lämmitetään esimerkiksi sähkövastuksella, hellalla tai nestekaasulla. Yläosassa on ritilä josta höyrystynyt alkoholi johdetaan tislauskolonniin. Yleisesti käytetyn tavan täyttää kolonni lasin paloilla tarkoituksena on saada keinotekoisesti lisää pinta-alaa jolle juuri ja juuri kaasumaisena pysyvät aineet (=epäpuhtaudet) saadaan tiivistymään ja sitten tippumaan takaisin lämmitettäväksi. "Puhdas" höyry pääsee ylös asti ja sieltä ainoa poispääsy on ohutta putkea pitkin lauhduttimeen. Lauhdutin koostuu halkaisijaltaan n.60mm putkesta jonka sisällä kiertää puolesta yhteen metriin 8mm putkea. Höyryn joutuessa ohuempaan putkeen ulomman putken sisällä kiertävä vesi jäähdyttää ja tiivistää sen takaisin nesteeksi. Pöntön lämmitysteho tulisi säätää siten, että valmis ponu tippuu keittimestä korkeintaan pari tippaa sekunnissa. Lämmönsäätö on melko helppoa, lämpötila pysyy melko hyvin vakiona niin kauan kauan kuin mäskisi joukossa on etanolia jäljellä. Hidastahan homma on mutta hidas tislaus parantaa laitteen erottelukykyä ja siten laatua. Paras keitin syntyy kotioloissa 2-2,5mm ruostumattomasta teräksestä.

Tällainen simppeli tislain pystyy nostamaan alkoholipitoisuuden 40-60%:iin mutta tisleen maku on edelleen sitä itseään. Jotta keitos kelpaisi nykyajan nirsoilijalla tulee sitä vielä hieman jalostaa. Aktiivihiili on oikea taivaan lahja hempan (=hem bränd) keittelijälle. Täyttämällä vähintään 40cm, mieluummin metrin pätkä halk. 40mm harmaata muovista viemäriputkea aktiivihiilimurskalla saa vallan mainion suodattimen joka hävittää valtaosan hajuista ja mausta. Aktiivihiili kannatta käyttöjen välillä kaataa pois putkesta kuivumaan ja säilöä se sitten esim. sopivassa muovipurkissa. Putken alapäähän käy verkoksi pala sukkahousuja (hyi..), superlonia tms., ja ylös kannattaa laittaa pohjaton 1,5l:n muovipullo josta keitoksen voi jättää valumaan. Toinen puhdistusmenetelmä on tislata neste uudelleen. Sekoittamalla keitokseen vettä suhteessa 1/1 ja tislaamalla uudestaan huolellisesti putsatulla keittimellä prosenttien pitäisi nousta vähintään 60:n ja maun vallan mainioksi. Toki aktiivihiili parantaa makua kahdesti kirkastetussakin. Paremmat laitteet hoitavat kaksi tislausta itsestään, esimerkiksi seuraava..

Parempi tislauslaitteisto:
Tässä laitteessa ajatuksena on se, että etanoli+vesi nousevat alemman putken yläpäästä ohutta putkea pitkin lauhduttimeen jossa ne johtuen lauhduttimen läpi kulkevan putken lyhyydestä menettävät vain vähän lämpöä jolloin ne juuri ja juuri tiivistyvät nesteeksi. Tämä neste valuu alemmassa putkessa olevan kierukan sisään. Kierukan alapäässä oleva vesilukko (=pieni mutka ylöspäin) estää mäskistä nousevia kaasuja pääsemästä suoraan ulos ilman välijäähdytystä. Lauhduttimen veden kierto on säädetty tarkkaan lämmityksen tehoon sopivaksi jolloin kertaalleen tislatusta pontikasta tiivistynyt vesi valuu kierukan vesilukon kautta takaisin mäskien joukkoon etanolin höyrystyessä uudestaan. Etanolihöyry ei pääse muualle kuin pienempää painetta kohti loppulauhdutukseen jolloin tuloksena on mitä mainiointa viemärindesinfiointiainetta. En ole koskaan nähnyt tällaista toiminnassa mutta kaveri jolta kuulin laitteen toimintaperiaatteen painotti jäähdytysveden virtauksen määrää. Liikaa vettä ja laitteesta ei tule mitään ulos ja liian vähän niin prosentit laskevat. Lisätietoja löytyy googlella.

Lisää ohjeita

pääsivulle