Kotikyläni kirkko sijaitsee kirkonkylän korkeimmalla mäellä. Sen torni näkyy kirkonkylällä lähes jokaiseen taloon muistuttaen ihmisiä niin työssä kuin vapaa-aikana Jumalan ja Hänen Sanansa olemassaolosta.
Kirkon on suunnitellut italialaissyntyinen arkkitehti Charles Bassi. Hän eli vuosina 1772 - 1840 ja muutti Ruotsiin jo 1783. Sieltä hän sai virikkeitä yksinkertaiseen ruotsalaiseen arkkitehtuurisuuntaan, ja hän alkoi suunnitella kirkkoja ja muita rakennuksia. Bassi muutti Turkuun vuonna 1802 johtaakseen uuden akatemiatalon rakennustöitä ja jatkoi edelleen arkkitehdin ammattiaan. Vuosina 1810 - 1824 hän oli yleisten rakennusten ensimmäinen intendentti Suomessa ja piirsi runsaasti kirkkoja ja muita julkisia rakennuksia.
Muonion seurakunta perustettiin 1815 ja kirkon piirustukset laati Bassi. Kirkko oli yksinkertainen ja hyvin säilyneenä antaa hyvän kuvan Bassin pyrkimyksistä yksinkertaiseen ruotsalaiseen arkkitehtuuriin. Kirkon perustan teko aloitettiin 1815. Hyvin suorittivat Muonion miehet työnsä ja voimia tarvittiin, sillä silloin ei ollut minkäänlaisia nostureita kuten nykyään, mutta kirkko oli saatava. Kirkko valmistui 1817 ja vihittiin käyttöön 1822. Puisen ristikirkon kellotapuli yhdistettiin peruskorjausvuosina 1883 - 1884.
Väkeä kirkkoon sopii viitisensataa henkeä. Käveltyään kirkonmäen päälle seisahtuu melkein aina katsomaan kaunista näköalaa yli Muonion kylän.
Kirkon pihan vasemmalla puolen on sankaripatsas ja haudat Isänmaan puolesta henkensä antaneille. Sankaripatsas on valmistunut vuonna 1958. Punaruskeasta graniitista valmistetun muistomerkin suunnitteli Viljo Aalto ja toteutti Peipohjan kivenhakkaamo. Sankaripatsaan aiheena on isä ja äiti, joiden kädet siunaavat lapsia. Teksti kuuluu: "Isänmaan puolesta 1939 - 1944." Patsaan edessä on kymmeniä hautoja, joissa lepäävät sodassa kaatuneet.
Vasemmalta puolen kirkon pihaa lähtee polku vanhalle hautausmaalle. Sen ympärillä on valkoinen aita. Itse hautausmaalle päästään koristeellisesta portista. Horsmat rehottavat hautakivien seassa kesäisin ja tuovat mieleen sananlaskun: "Kiittämättömyys on maailman palkka."
Kirkko näyttää korkealta, kun sitä katsoo kuluneiden kiviportaiden juurelta. Todellisuudessa kirkontornin huippu on 40 metrin korkeudella maanpinnasta. Kirkkoon mennään sisään korkeista ja kapeista ovista. Yksinkertainen, mutta vankka kyläsepän tekemä lukko suojeli ennen varkailta ja vieläkin se lukitsee hyvin kirkon ovet.
Kirkkoon sisään astuttuaan huomaa sen olevan hämärän suurista ikkunoista huolimatta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä lehteri on aika matalalla ja tekee sen vuoksi hämärän vaikutelman.
Seuraavaksi kiinnittyy huomio alttaritauluun. Nimenä on "Ylösnousseen Kristuksen työ nykyajassa." Taulun on maalannut taiteilija Anton Lindfors. Hän eli vuosina 1890 - 1943 ja maalasi alttaritaulun vuonna 1939.
Taulussa on kaksi nuorta naista, pikkutyttö, isä sekä vanha mummo, joka istuu Jeesuksen jalkojen juuressa. Toinen naisista pitää kapaloon käärittyä pienokaista sylissään. Jeesus puhuu ihmisille. Takana on tuntureita ja taivaalla näkyy sateenkaari. Taulun edessä alttaripöydällä on kynttelikkö, jonka kynttilät sytytettyinä tekevät taulun vielä vaikuttavammaksi.
Kirkon sisäseiniä verhoavat vaaleanruskeiksi maalatut laudat. Ennen seiniä kiersivät seinämaalaukset, mutta jostakin kummasta syystä ne peitettiin ruskean maalin alle. Se oli mielestäni korvaamaton vahinko, ja nyt seurakunnan nuorempi polvi paheksuu aikuisten tyhmyyttä, sillä eihän ole olemassa kahta samanlaista seinämaalausta.
Saarnastuolin edessä on kivinen, jalustan varassa seisova astia. Sitä käytetään lasten kastamiseen. Eräs ruotsalainen kivenhakkaamo lahjoitti sen toisen maailmansodan jälkeen kirkon peruskorjauksen yhteydessä. Astian reunaa kiertää lause: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni."
Vasemman puolen seinässä on entinen alttaritaulu. Sen maalasi jo 1840- luvulla Fredrik Wilhelm Knobblock, Muonion ensimmäisen kappalaisen ja kirkkoherran Mathias Kolströmin vävy. kuvaa Jeesusta ristillä. Jeesus on jo kuollut, ja on aivan pimeää. Tämä taulu on mielestäni oikeamman näköinen kuin nykyinen alttaritaulu.
Kirkossa on kauniit urut. Ne säestävät joka lepopäivä seurakuntalaisia virrenveisuuseen.
Pois lähtiessään käy mielellään kellotapulissa, jonne päästään kirkon eteisestä kapeita portaita pitkin. Tapulissa riippuu kaksi kelloa, molemmat jo ajan patinoimia. Ne kutsuvat lyönneillään sunnuntaisin ihmisiä jumalanpalveluksiin. Jos on halua nähdä komeita näköaloja, voi kiivetä aivan kirkontornin kärkeen. Siellä olevista pyöreistä pienistä ikkunoista voi hyvällä ilmalla nähdä kolmenkymmenenkin kilometrin päähän.
Kirkko on nähnyt monenlaista elämää. Muoniolaisten kaameana muistona syksyltä 1944 on kirkonkylän poltto. Evakossa Ruotsin puolella olleet kyläläiset näkivät, miten suomalaisjoukkojen tieltä perääntyvät saksalaiset sytyttivät kylän tuleen. Muoniovaaran laelta monet katselivat kotiensa tuhoa. Ikkunoista heijastuneiden liekkien loimotuksen vuoksi näytti kirkkokin olevan tulessa, mutta se säästyi kuin ihmeen kaupalla, lähes kaiken muun tuhoutuessa.
Kirkonkylä paloi - kirkko säilyi. Kuva Erkki Vuollon kokoelmasta.
Muoniolaisten saavutettua kylän he näkivät kirkon pahasti halveksittuna ja revittynä. Saksalaiset olivat käyttäneet kirkkoa hevostallina ja lämmittäneet kirkkoa penkit polttopuiksi pirstomalla. Ison Kirkkoraamatun kanteen oli isketty kirveellä niin, että sen 187 ensimmäistä sivua ja kansi olivat halki.
Mutta äkkiä tuhot korjattiin ja muoniolaiset pääsivät ehkäpä rakkaimmaksi tulleeseen kirkkoonsa Jumalan Sanaa kuulemaan.
Penkit poltettu, alttaritaulu evakossa... Kuva Eila Kyrön kokoelmasta
Jälkeenpäin tehty lisäys:
Kirkkoraamattuun isketyn kirveen terä oli pysähtynyt 5. Mooseksen kirjan luvun 28 kohtaan jossa lukee (jakeet 47 - 60) mm.
Ettes palvellut Herraa sinun Jumalaas iloisella ja riemuisella sydämellä, koska sinulla kaikkinaista kyllä oli. Ja sinun pitää palveleman vihollisias, jotka Herra lähettää sinun päälles, nälässä ja janossa, alastomuudessa ja kaikkinaisessa puutteessa. Ja hän panee sinun kaulaas rautaisen ikeen, siihenasti että hän sinun hukuttaa. Herra lähettää kansan sinun päälles taampaa maailman äärestä, niinkuin kotka lentäis, kansan, jonka puhetta et sinä ymmärrä, häpeemättömän kansan, joka ei karta vanhaa eikä armaitse nuorukaista, Ja syö karjas hedelmän ja maas hedelmän, siihenasti ettäs hukut, eikä jätä sinulle mitäkään jyvistä, viinasta, öljystä, karjan eli lammasten hedelmästä, siihenasti että hän sinun kadottaa, ja ahdistaa sinua kaikissa porteissas, siihenasti että hän kukistaa maahan korkiat ja vahvat muuris, joihin sinä luotat, kaikissa maakunnissas; ja sinä ahdistetaan kaikissa porteissas, koko sinun maassas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on... Elles pidä ja tee kaikkia näitä lain sanoja, jotka tässä kirjassa ovat kirjoitetut, niin että pelkäät tätä kunniallista ja peljättävää nimeä, Herraa sinun Jumalaas; Niin Herra ihmeelliseksi tekee sinun ja sinun siemenes rangaistukset, suurilla ja pitkällisillä vitsauksilla, pahoilla ja pitkällisillä taudeilla, ja kääntää sinun päälles kaikkinaiset Egyptin taudit, joita pelkäsit, ja ne pitää sinuun tarttuman.
Uusi käännös (1992):
"Koska te ette palvelleet Herraa, Jumalaanne, iloisin mielin ja sydämen halusta, vaikka teillä oli kaikkea yltäkyllin, te joudutte nälissänne ja janoissanne, alastomina ja kaikkea puutetta kärsien palvelemaan vihollisianne, jotka Herra lähettää kimppuunne. Hän panee teidät kantamaan rautaista iestä, kunnes tuhoudutte. Kaukaa maan äärestä Herra lähettää kansan, jonka kieltä te ette ymmärrä. Kotkan lailla sen soturit hyökkäävät teidän kimppuunne. He ovat häikäilemätöntä kansaa, joka ei kunnioita vanhusta eikä sääli poikasta. Heidän joukkonsa syövät teidän karjanne ja satonne, niin että näännytte nälkään. Teille ei jää mitään, ei viljaa, ei viiniä eikä öljyä, ei vasikoita eikä karitsoita, ja niin te tuhoudutte. He piirittävät kaupunkejanne joka puolella maatanne, kunnes niiden korkeat muurit, joiden vahvuuteen luotitte, ovat sortuneet.... Jos ette tarkoin noudata tähän kirjaan kirjoitetun lain määräyksiä ettekä kunnioita Herran, Jumalanne, suurta ja pelottavaa nimeä, Herra saattaa teidät ja teidän jälkeläisenne kärsimään ankarista ja pitkällisistä vitsauksista ja pahoista, parantumattomista sairauksista..."
Mitäpä tuohon sanoisi.... Se lyönti tiesi paikkansa...
